perjantai 30. syyskuuta 2011

Iloisen kotiinpaluun asuinsijat

Joku on ehkä ihmetellyt, kun en noteeraa kommentteja? Tai kun en jaa tunnustuksa eteenpäin? Tai kun höpinät pullahtavat uunista ulos ajastettuina?

Hii-haa, teimme pienen syysretken - ilman läppäriä.

Tänään on iloisen kotiinpalun aika!!!

Huomenissa muutama sananen reissustamme - kamera oli mukana...

torstai 29. syyskuuta 2011

Mainonnan uhri?

Nonniin, silmäilin Verandaa...

Useammankin kerran olen pitänyt sen päiväisenkin jäkätyksen sisustuslehtien mainoksien määrästä, toimituksellinen anti kun jää kovin laihaksi mainosten kustannuksella. Oli siis pakko laskea Verandankin mainosten määrää...

166 sivusta mainosten osuu oli 90 sivua (54%), 26 sivua kaikenmaailman silppua (kannen lisäksi mm. pari sivua sisällysluetteloa, pääkirjoitus, lehden yhteystietoja ja monta sivua mainostajien yhteystietoja, piilomainontaa tavaraesittelyiden muodossa), varsinaisia sisustusjuttuja oli loppupuolen yhtenäinen 50 sivun pläjäys (30%). Aika paljon mainoksia, aika vähän jutunjuurta - ja se 50 sivua oli pääsääntöisesti pelkkää kuvallista antia.

Arvatkaa ärsyyynnyinkö??

Hah-ha-hah, enpäs ärsyyntynyt!! Mainokset olivat varisin korkeatasoisia, melkein kiinnostavampia kuin varsinaiset jutut! Mutta ei ihan, kyllä niiihin sisustusartikkeleihin pitää palata vielä jokuseenkin kertaan, ajan kanssa!!

Yllätyittekö?? He-he.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Elämäni sohvat

Tässä odotellessa muistelin aiempiani... Sohvia tarkoitan!

Ensimmäiseni oli Kirsikka! Ekaan asuntoon otin 10.000 markan pankkilainan sisustusta varten. Kohtaloksi koitui poikkeaminen Kaluste-Paavolaan, kirkkaanpunainen kotimainen nahkasohva vei sydämen - ja melkein koko budjetin. Sohva kiersi kanssani monta asuntoa - ja kun viimein tuli aika luopua siitä, se päätyi SATUSOHVAksi päiväkotiin..

Sohva oli ihan uskomattoman upea, mutta tähän hätään en nyt saanut mitään vanhaa kuvaa skannatuksi...

 
Aloitettuani koiramaisen elämän Löllerö- ja Luihu-vainaat tarvitsivat oman sohvan, Rockyn (Askosta). Päällinen siihen piti uusia kolmasti, piskit tykkäsivät kaivautua täytteiden sekaan.... Sittemmin sohva jäi ekalle avomiehelleni - ja koirat minulle...

Kuva on napattu jostain myynti-ilmoituksesta, meidän päällisemme oli musta-tummanharmaa. Aika kamala!

 
Tampereelle muuttaessai halusin Kirsikkaisen jälkeen muhkean kangassohvan, tämän tarpeen tyydytti Catalonia (Askosta). Sohva palvelee edelleen erinomaisesti mökkisohvana valkealla irtopäällisellä verhottuna. Ylemmässä kuvassa näkyy rungossa alkuperäinen verhoilu.

Ensimmäinen oma omistusasunto oli kolmio, Catalonia siirtyi työhuoneeseen ja olohuoneeseen hankin mustan klassisen nahkasohvan (Askosta). Kuvassa on Kukkapuron Ateljee, jollainen se EI ollut, mutta on lähinnä samannäköinen, mutta pähkinäpuisin jaloin. Miehen ja minun ekassa yhteisessä asunnossa se ei oikein löytänyt paikkaansa, joten myin sen huuto.netissä. Huutaja tilasi sohvalle pikakuljetuksen Kiito-Linjalta, sohva piti saada illaksi Helsinkiin, oli pyytänyt kavereita katsomaan lätkän MM-finaalia...


Ekassa yhteisessä asunnossamme oli hulppea olohuone-ruokailuhuone-yhdistelmä, yhteensä n. 70 neliötä ja korkeuttakin reilunpuoleisesti. Kaikki normaalikokoiset huonekalut näyttivät nukkekodinkalusteilta, joten sohvien piti olla kohtuullisen massiivise. Kaksi Boston-sohvaa (Askosta) vastakkain asetettuina täyttivät sopivasti tilaa. Rakkauden taloon sohvat olivat turhan raskaat, toinen annettiin Appivanhemmille, toinen Äidille ja Isälle. Appivanhemmat sittemmin palauttivat omansa (sen, jonka koirat naarmivat piloille), vanhemmilla edelleen käytössä.

Rakkauden taloon ostettiin pitkä, liki 3 metrinen sohva (Askosta). Ainoa valintakriteeri oli, että sen saa sisälle kahtena kappaleena! Vanhassa talossa on kapeat ovet ja mutkaiset reitit... Koirat muotoilivat untuva / höyhentäytteiset selkänojatyynyt pedeikseen. Tyynyt olivat jatkuvasti niin kaameassa lysyssä, että sohva oli pakko kantaa makuuhuoneeseen koirien viralliseksi unisohvaksi. Erinomaista tässä on irtopäälliset, niin rungossa kuin tyynyissäkin, ne saa pestyä kotikoneessa tarpeen tullen (ja tarvetta ON ollut).
Takkahuoneeseen ostettiin yövieraita varten tarjouksesta tammirunkoinen sohva (Askosta) 200 eurolla. Ruma kuin mikä, mutta tarve, hinta ja helppokäyttöisyys puolsivat ostopäätöstä, myös kangas on todella hyvälaatuinen. On siinä joku joskus nukkunutkin... Kuvasta poiketen sohvamme on verhoiltu tummanruskealla. Varmaan joskus vielä saan takkahuoneestakin kuvia...

Ja nyt kiihkeänä odotan seuraavaa, missä viivyt Lakeus?? (Maskusta)

Kuluneiden noin 25 vuoden saldo on siis  8 sohvaa. Äkkipäätä laskien voisi sohvan käyttöiäksi laskea reilut 3 vuotta, mutta OIKEASTI puolet sohvista on vielä omassa käytössä (jos mukaan lasketaan se Isällä ja Äidillä oleva). Eli oikeasti tähänastinen käyttöikä on yli 6 vuotta - ja monta vuotta vielä tulossa lisää...

tiistai 27. syyskuuta 2011

Kakkulat

 
Jokuseen kertaan täällä kevään mittaan manasin ikääntymisen riesoja. Kaihdoin 2-tehorillejä kuin ruttoa - tai ehkä tänä päivänä pitäisi sanoa kuin borrelioosia.

Nyt reilun 2 kuukauden käytön jälkeen en voi kuin harmitella, miten olenkin ollut niin PÖLJÄ, etten hankkinut prilleja jo aiemmin vaan tyydyin 2 vuotta tiirailemaan lähinäkemättömin silmin!!??

Ei ole ollut mitään ongelmia tarkentamisen suhteen tai kompuroinnin lisääntymisen osalta!!

Silmälääkäri neuvoi, että 2-tehoja on hyvä harjoitella käyttämään telkkarin edessä lehti sylissä - kun katsoo vuorotellen tellua ja lukee pätkän lehteä, silmä oppii nopeasti tarkentamaan oikein.

Istuin telkarin edessä kudin sylissä, telkkari kiinni - ja ihan hyvin toimi!! Mutta oikeastikaan tässä ei ole ollut ongelmaa - vanhasta muistista kuitenkin joskus tillitän kaupassa rasvaprosentteja rillien yli.

Asiaan kyllä vaikuttaa varmasti sekin, että todella huononäköisenä tiedän linssien laadun ratkaisevan. En tyytynyt halpakampanjointilinsseihin (= tarkan näkemisen alue 50-60%), vaan satsasin 70-80% näköalueeseen. Optikon mukaan paras vaihtoehto 80-90% ei tuo enää merkittävää parannusta.

 vakio 50 - 60%

 hyvä 60 - 70%

erinomainen 70 - 80%

yksilöllinen 80 - 90%

Kuka edes saa silmäänsä tarkennettua noin onnettomaan kapeaan rakoseen kuin vakiomallissa? Eikä ainakaan kannata liikuttaa silmiään, vaan kääntää koko päätä lähikohdetta seuratessaan... (Kuvat: Instrumentarium)

Ihan KAIKKI (myös se silmälääkäri) pelottelivat, että portaissa ei sitten pääse ylös eikä alas ilman mahalaskuja. Höpö-höpö! Tosin asiaan vaikuttaa varmaan sekin, etten koskaan katsele kulkeissa jalkoihini. (Ilmankos olen kerran jos toisenkin saanut putsailla koirankakkaa popon pohjasta...)

Siitä olen kyllä vähän huolissani, että KUKAAN ei ole kommentoinut uusia mummurillejäni MILLÄÄN tavalla!!??

Syyn täytyy olla jokin seuraavista:
a) Olen muuttunut muutenkin mummumaiseksi?
b) Kakkulat sopivat naamavärlkkiini niin hyvin, että kukaan ei edes huomaa niitä?
c) Kakkulat ovat niin kamalat, että kukaan ei kehtaa sanoa sitä ääneen?

Vastauksesta viis, itse oen tyytyväinen: MAAILMANI ON KIRKASTUNUT!!

maanantai 26. syyskuuta 2011

Ruusuista...

Oi, nyt tulee tunnustuksia tunnustusten perään...

Sain Minziltä Hiirose emännä tokaplogista mieltä lämmittävän huomionosoituksen, kaunis KIITOS!

Tämä olikin PALJON helpompi kuin eilinen!!

Vastaan siis viiteen kysymykseen, tunnustus pitäisi myös jakaa eteenpäin viidelle blogille...

1. Lempiruoka: Alkupalaksi etanoita valkosipulivoissa tai gorgonzolalla, pääruuaksi lammasta (missä muodossa vain!), jälkkäriksi crème brûlée. Arkisemmissa ympyröissä sopat ja laatikkoruuat, varsinkin punajuurikeitto ja -laatikko. 

2. Lempimakeinen:  Uunituoreet Kouvolan lakut, ne pyöreät, konsulentin maistiaiskiposta - takuulla tuoretta! Suklaarusinat, noitapillit, Geisha-patukat - periaatteesa kaikki käy paitsi hattarat, halvat irtokarkit ja ylimakeat suklaapatukat. Koirat tykkää täytelakusta, varsinkin suklaan makuisesta. 

3. Lempiluettava: Dekkarit!! Eniten kirjahyllystä löytyy luettavaa seuraavilta: Henning Mankell, Liza Marklund, John Grisham, Tess Gerritsen, Åsa Larsson, Patricia Cornwell, Agatha Christie, Ken Follett, Ilkka Remes, Minette Walters ja Eppu Nuotio. Dekkarilistan ulkopuolelta haluan mainita suosikkini Virpi Hämeen-Anttila, Anja Snellman ja Anne Tyler. Aika naispainotteista, huomaan... 

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: Siistissä olohuoneessa vaivaistuolissa kintut ylhäällä, koirat seurana sohvalla pötköttämässä, täydellisessä hiljaisuudessa, niin että ajatuksilla on tilaa lentää. Toiseksi mieluisampaan vaihtoehtoon lisätään Mies ja hiljainen telkkarin, radion, cd:n tai Miehen ääni. 

5. Lempielokuva: En ole käynyt leffassa aikapäiviin ja telkkaristakin tulee katsottua tosi harvoin. DVD:ltä aion katsoa vielä kolmannenkin kerran Piafin.

Jaan tunnustuksen eteenpäin niille lukijoille, jotka ovat mukana Sukkasadon Hillokellarissa!! Sattuneesta syystä en nyt pääse ilmoittamaan teille asiasta henkilökohtaisesti, mutta toivon teidän ottavan tunnustuksen mukaanne!!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Substanssia...

Sain Pepiltä Mummun huushollista, Sirutuulilta Tuulenpesästä ja Kirsilta Tää ois tän koti -blogista tunnustuksen:

Hämmentyneenä kiitän ja niiata niksautan kolmasti!

Tehtävään kuuluu:
  • Kiittää tunnustuksen antajaa
  • Antaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle bloggaajalle
  • Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
  • Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tunnustukset sain jo hyvä tovi sitten. Vaan kun kaikenkarvaista täällä blogissani lärpätän, oli melko vaikea muistaa, mitä en vielä olisi ehtinyt hölöttää. Päätin miettiä yhden asian päivässä, mieheltäkin kysyin apuja...

  1. Hiukseni eivät koskaan ole olleet pitkät, ekan luokan lyhyt polkkatukka lienee pisin malli. Tavoittelen jälleen tuota ekaluokkalaisen lookia.
  2. Kynteni eivät koskaan ole olleet pitkät. Lapsena taisin pureskella, nykyisin kynnet ovat niin hauraat, että katkeilevat miltei itsekseen, jos koitankin kasvattaa. En kuitenkaan halua rakennekynsiä.
  3. Pinnani ei koskaan ole ollut kovin pitkä. Asiaa tasapainottaa Miehen pinna, joka venyy lähes loputtomiin...
  4. Pohdin ankarasti "mitä minusta tulee isona??". Haikailen mielenkiintoisemman työn perään, jossa voisi tehdä jotain konkreettista!!
  5. Katselen todella vähän telkkaria, mutta ykkösen perjantai-sarja Kennedyistä taitaa olla sellainen, joka on PAKKO katsoa...
  6. Miehen mielestä kärsin maanisesta tavarankeräysvimmasta. "Roinavuoret tukkivat energian vapaan virran ja ajatuksen lennon", sanoo hän.
  7. En ole erityisen ihastunut koriste-esineisiin, hankin niitä maltillisesti. Miehen kritiikki taitaa siis enemmän kohdistua kirjoihin, lehtiin, kankaisiin, käsityötarvikkeisiin, kynttilöihin, valokuvakehyksiin...
  8. Tykkään valkoisista hiiristä.
Jaan tunnustuksen eteenpäin niille lukijoille, jotka ovat mukana KyJy-tempauksessa!! Sattuneesta syystä en nyt pääse ilmoittamaan teille asiasta henkilökohtaisesti, mutta toivon teidän ottavan tunnustuksen mukaanne!!

lauantai 24. syyskuuta 2011

Enää 3 kk jouluun!!

I-H-A-N-A-A !! Enää 3 kk jouluun!! 

Nyt voi ihan virallisesti käynnistää jouluvalmistelut!!

 
Aloitin maltillisesti ja nostin vain vanhat joululehdet sohvapöydän nurkalle. Ajatusten avaajiksi, idealähteiksi, tunnelmannostattajiksi, mielenvirkistykseksi, virikepankiksi...

Pitäisiköhän joskus tehdä sellainen kestojoulukalenteri, jossa olisi 92 luukkua (syyskuu 7 + lokakuu 31 + marraskuu 30 + joulukuu 24) ?? Vaikka Päivölässä tilkkutyönä?? (Kuva: Quiltaholics - Magill Quilt Shop)

Kävin muuten kurkkimassa aikaisemmilta kursseilta tuttujen tilkkuilijoiden Päivölän viikonlopun ihanuukisa - sylkirihmat suupielistä valuen. Elokuussa oli niin kovasti ohjelmaa, että peruin kurssin. Nyt kyllä harmittaa!!!

Katsokaa, ihmetelkää ja ihastelkaa:

Minnan ihanuudet: Arnican käsityöt: Tilkkuviikonlopun tuotokset
Maarit on ahkeroinut: Maikin tilkut: Terveisiä Päivölästä... :)

JOUL/TUISAA VIIKONLOPPUA!

perjantai 23. syyskuuta 2011

Motivointia

Sukkasato ei ole ollut järin tuottoisa, enemmän olen keskittynyt KyJyihin ja niihinkin vain satunnaisesti. Muutama kerros jotain työtä, tuokio toista, enimmän aikaa olen kuitenkin vain siirrellyt tekeleitä paikasta toiseen...

Motivaation nostattajaksi ostin kirjakerhon myymälästä Melissa Morgan-Oakes'n uusimman "Varpaista varteen - Neulo 2 sukkaa kerralla" (Minerva Kustannus Oy, 2011).

Olen monasti ihastellut Vartahilla-blogissa Heleenan kärjestä kutomia, tekee mieli kokeilla! Vaikka kirjaa lukiessa tulikin tunne, että ei onnistu ikinä, tuntuu kovin monimutkaiselta... Ehkä vaan pitää ottaa lanka ja puikot esiin ja alkaa kokeilla, liikoja ajttelematta (siihen meikäläisellä onkin hyvät edellytykset: tehdä ensin ja ajatella vasta sitten, jos ollenkaan...)

Kirjakerhossa oli hyvä tarjous: osta 4 - maksa 3. Pakkohan se oli hyödyntää!! Sohvapotilaana tuli luettua Diana Gabaldonin "Matkantekijä"  - terveenä en sitä varmaan olisi jaksanutkaan... Sen jälkeen on taas HUUTAVA tarve kunnon dekkareille!!

 
En enää muistanut tilanneeni ale-kirjoja toisesta kirjakerhosta, nekin tulivat juuri postitse. No, onpahan taas luettavaa, onneksi ei ollut samoja kirjoja!

Eilen tuli myös ensimmäinen Veranda! Jos muistatte, elokuun alkupuolella (linkki tästä) tein pari törkeän edullista lehtitilausta Amerikasta. 7 viikkoa meni tämän ekan toimittamiseen, loput tulevat kuulemma sitten ihan säännöllisesti. Country Living -lehteä ei vielä ole näkynyt.

Kävi muuten vähän köpelösti, ohjelma tarjosi kummankin tilauksen jälkeen ihan megahypersuperspecial-tarjouksena jotain toista lehteä. Ekan skippasin, mutta toista klikkasin, kun piti tarkastella lehteä vähän tarkemmin. Vaan mitä vielä, tilaus lähtikin sen siliän tien!! Eli minulle pitäisi tulla vuoden ajan myös Town & Country -lehti parilla eurolla (toimituskulut Suomeen olivat tietty moninkertaiset tarjoushintaan nähden). Toivottavasti on kuitenkin myönteinen möhläys...

Lehtiin palaan vielä varmaan uudestaan, sitten joskus...

PS. Käväisin taas työterveydessä, kun yskä ei vaan hellitä - pikemminkin päinvastoin. Uusia troppeja, kaupanpäällisinä todettiin poskiontelotulehdus...

torstai 22. syyskuuta 2011

Pitsikauluri

KyJy #20, pitsikauluri Veljentyttö Nuoremmalle, malli 39 Moda 2/2011 -lehdestä. Lankana Novita FlipFlop, menekki tasan 350 g, seiskan pyöröpuikoilla. Ohjeessa neuvottiin kutomaan kaksimetrinen pötkylä, mutta tein himppusen lyhyemmän, kun saajakin on aikuista sippoisempi.

Valitettavasti kuvio ei oikein tule esiin mustasta langasta (varsinkaan ylivalottuneesta kuvasta),eikä Miehen kuvion läpi kumottava kalju ole ollenkaan sama asia kuin Veljentyttö Nuoremman kiehkurat...

Sitäpaitsi koirat olivat paljon myöntyväisempiä mannekiineja, koittivat kaikki kolme pujottautua kaulurin sisään samanaikaisesti... Lusmu oli innokkain, mutta Lötkö (kuvassa) kuvauksellisin, Luupää ei olisi halunnut luopua huivista lainkaan...
Täytyy vielä pingottaa, niin saa saajakin soviteltavakseen jo viikonlopuksi. Päät virkkasin yhteen, helppo muuttaa tarpeen tullen tavalliseksi kaulahuiviksi.

Lankaakin jäi vielä, ehkä jossain vaiheessa tulee jotain lisuketta...

tiistai 20. syyskuuta 2011

Syksy yllätti!

Töihin paluu sujui pehmeästi, teen reilun kuukauden verran lyhennettyä työpäivää selkää säästelläkseni. Hieno systeemi, osasairauspäiväraha

Mutta kyllä se silti kävi voimille! Kotiin päästyäni olin ihan kanttuvei, nukuin koko illan!! Ja se on kyllä erittäin poikkeuksellista!! Miehellä on ilmiömäinen kyky ottaa tirsat milloin ja missä vain - silmät vaan kiinni, niin kohta on umpiunessa. Ei onnistu meikäläiseltä, ei vaikka millaiset loitsut lurauttaisi.

Mutta, juu, SYKSY pääsi yllättämään!! Tokihan olen luumuja keräillessäni huomannut syksyn merkkejä ilmassa. Ja olenhan jo kompostoinut valtaosan kesäkukistakin.

Järkytyin silti SYVÄSTI masentavasta MÄRKYYDESTÄ, lainehtivista lätäköistä, kammottavasta KALSEUDESTA, täpötäydestä työmatkabussista, varisseista lehdistä ja painostavasta PIMEYDESTÄ!

Ottaa päähän satulan mallinen märkä läntti takapuolessa, kosteudesta kihartuvat hiukset, bussin kosteannihkeä tunnelma, lehtien liukastamat jalkakäytävät, märkä koiranhaju, kosteat lehdet postilaatikossa, tiputteleva sateenvarjo, jota ei voi laskea käsistään mihinkään, LOPUTON sade!

Konkreettisimmin syksy kuitenkin kouraisi, kun viikkokausien villasukkahiihtely sisätiloissa päättyi ja oli PAKKO laittaa sukat jalkaan töihin lähtiessä. Kesä on lopullisesti ohi!!

Niin, minähän siis TYKKÄÄN syksystä, vuodenajoista parhain!! Mutta kuka sen käski näin vetisenä tulla??

maanantai 19. syyskuuta 2011

Uusi yritys

Viikko vierähtänyt edellisestä töihinpaluuyrityksestä, jokohan onnistuisi?
Yskä on laantunut ja kuumekin tiessään - eikä edes selkä kenkkuile ja käsissä on tunto tallella. Vaikuttaa lupaavalta...

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Rulokaappi ja muuta ihanaa

Keväällä kerroinkin, miten sain Äidin Sedän jäämistöstä Iittalan lasia, pellavapyyhkeitä ja kuvassa olevan kellon, Sedän omin käsin tekemän.

Nyt Sedän talo, Äitini lapsuudenkoti, on myyty mukavalle nuorelleparille ja talo tyhjennettiin myös kalusteista. Osa jäi taloonkin, mutta kaappikellon - sekin Sedän itsensä tekemä - Sedän Tytär antoi Äidille ja Isälle. Upea ja arvokas muistolahja

Sedällä oli rulokaappi, jossa hän säilytti työkalujaan millinsuorissa riveissä. Kaappi on yksi upeimmista kalusteista, joita koskaan olen nähnyt! Siitä varmaan juontaa intohimoni Billnäsin kalusteisiin...

Rohkenin esittää Sedän Tyttärelle, että jos kaapille ei ole loppusijoituspaikkaa, olisin halukas ostamaan sen. Ei ollut kuulemma paikkaa, saisin kyllä kaapin, mutta maksutta. Röyhkeyteni vähän hävetti, mutta voisimme sentää auttaa viimeisten tavaroiden kuljetuksessa.

Ja nyt rulo komistaa työhuonettani!! Mikä kaunokainen, oikea unelmien täyttymys! Googlailin vähän, epäilisin rulon olevan Billnäsin 438.

Siskon antama Beloved-avaimenperä sai viimein arvoisensa paikan! Sattumoisin tähän liittyy parikin yhdistävää tekijää: Sedän peruja saimme näitä samaisia Musla-kahvilusikoita ja kaiken kukkuraksi Setä oli Siskon kummisetä. Ne ihan selvästi vain odottivat toisiaan!!

Eikä siinä vielä kaikki!!

Sedän Tytär kysyi, huolisimmeko myös työtuolin. HUOLISIMMEKO?? Herranjestas, maksaisin mansikoita, pissaisin hunajaa!!! Mieskin on haaveillut Billnäsin nojatuolista vuosikaudet!

Tuolissa on hämmentävä Rebuilt -laatta istuimessaan...

... mutta mekanismi on Billnäsin alkuperäinen.

Setä oli VPK-veteraani. Sedän Tytär kertoi tuolin olevan lähtöisin palotalolta - kun palotalo muutti uusiin tiloihin, pistettiin kaikki vanhat kalusteet romuksi. Setä oli koonnut tuolin osista. Kenties tehnyt jonkin osan itsekin?

Tehdäänpä vielä kierros työhuoneessa:

Selkävaivoissani siirryin läppärin kanssa olohuoneen vaivaistuoliin, mutta nyt taitaa olla aika palata bloggailemaan entiselle paikalle työhuoneeseen...

Ihanaa, että Rakkauden talossa on tavaroita (Rakkauden talon originaalin lääkekaapin ja muutaman muun lisäksi), joilla on tarina ja tunnearvoa,  historia!!