Kierrätysjoululahja

Sain vuosi sitten Mieheltä joululahjaksi virolaisen korutaiteilijan Karin Kersan hopeiset korvakorut. Ihanat, ihan minun näköiseni! Mutta niin raskaat, että jo viikon käytön jälkeen korvalehteni olisivat roikkuneet olkapäillä.

Suunnittelin vieväni kultasepälle, kaulaketjuun laitettaviksi. Suunnittelin, mutten saanut mitään aikaiseksi...

Entuudestaan minulla on ollut pronssiset Halikon käätykorut, tosi ihanat. Kun eivät ole käytössä, lepäilevät alakerran vessan peililasilla. (Kuva: Kalevala Koru)

Mies ajatteli kierrättää aiempaa lahjaa, päätti teettää haikailemani kaulakorun. Ja nappasi toiletista kalevalaiset mukaansa... Kultaseppä oli ihmetellyt, maininnut muutaman sanan plagioinnista - mutta otti työn vastaan.

Vasta pari päivää myöhemmin Miehellä oli välähtänyt, että olikohan sittenkään vienyt oikeita koruja korjattaviksi. Eikös hän joskus sellaiset kalevalaisetkin pompulat ole lahjoittanut? Pakko oli soittaa meikäläiselle ja varmistaa asia. Vähän tietty lahjasta katosi yllätysmomentti...

Kultaseppä oli - Miehen onneksi - karmaisevan taudin kourissa eikä ollut vielä ehtinyt aloittaa työstöä. Hyvä juttu, vaikka toisaalta kyllä harmittaakin! Mies oli yhteistyössä kultasepän kanssa suunnitellut kahdesta erivärisestä kultaketjusta käädyn pronssimollukoille, ja nyt edes nähnyt sitä! Hopeakoruja viedessä oli ollut kiire töihin, eikä ollut ollut enää aikaa "omaan" suunnitteluun.

Vaan kauniit ovat näinkin! Yksinkertainen perusketju on tyyliini sopiva, ja rannekorussa tulee mukavasti juhlava olo (arkisin en käytä ranneketjuja).
 

 TYKKÄÄN!