maanantai 20. joulukuuta 2010

Salainen pahe

Kangaskaupat ovat salainen paheeni, en pääse koskaan ulos tyhjin käsin.


Nyt varmaan tuomitsevasti ajattelette, että "Mitä pirua se niitä kankaita haalii, kun ei mitään saa aikaiseksikaan!?" Mutta JOS inspiraatio sattuisi iskemään, niin olisin ainakin henkisesti valmistautunut, niin paljon on ideoita takaraivossa ja olisi materiaaliakin valmiina - ellen sitten säntäisi taas hakemaan uutta...

Mutta olisitteko itse voineet vastustaa näitä???


Paperinukketilkkukangasta, kahdella eri pohjavärillä, EI VOINUT JÄTTÄÄ PAKALLE! Lapsena leikin mieluummin paperinukeilla kuin oikeilla nukeilla. Ehkä se osaltaan johtui siitä, että paperinukenvaatteita oli helpompi tehdä kuin kangasnukenvaatteita, omaa designia kun piti päälle saada...?? Nyt koitan hillitä itseäni, etten leikkelisi nukkeja ja vaatteita jo etukäteen irti!


Entäs tämä sitten, Miestä oli IHAN PAKKO ilahduttaa John Deere -traktori(essu)kankaalla!! Ja oikeassa olin, Mies oli sulaa vahaa kankaan nähdessään! Yhdessä jo suunnittelimme siitä Miehelle pientä kassia, sen aion IHAN OIKEASTI tehdä, ilmoittauduin nimittäin Opiston keväiselle kassikurssille. Mies lupasi tehdä kaavat.


Mistä tiesin Miehen tykästyvän? Reilu vuosi sitten soittelin Eurokankaan fleece-laarin äärestä, että tarjolla olisi John Deere -fleeceä, värit vaan vähän kamalat: kirkkaan keltaista ja vaaleanpunaista. Mies sanoi näkemättä, että "OSTA! OSTA! Haluan fleecehousut!". Sellaiset sitten teinkin - ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Ja mikä kummallisinta, Mies on hyvin YLPEÄ ainutlaatuisista vapaa-ajan vetimistään. Se täytyy sanoa, että naapureiden ja lähisukulaisten ilmeet ovat olleet ihan näkemisen arvoisia...


Ihan pikkuisen ostin myös hauskaa ikkuna-kangasta. En tykkää musta-valkoisista kankaista, vaatteista, astioista tai mistään muustakaan, mutta tämä puhutteli minua. Ehkä hankin tekstiilitussit ja väritän kankaan itse!? Lapsena liian vähän värityskirjoja, ehkä?


Oikeasti nämäkin paheet olivat HYVIN edullisia! Eurokankaasta löytyy niukka mutta usein vaihtuva valikoima (useimmiten kai amerikkalaisia) tilkkutyökankaita hintaan 5,90 - 9,90 eur/m (siis vain noin kolmanneksen "normaaleista" tilkkutyökangashinnoista) tai kilopaloina 35 eur/kg (metrihinta silloinkin samaa luokkaa).



Ja onhan tämä terveellisempää kuin kessuttelu!!

PS. Ai niin, TARKOITUS oli ostaa jouluisia koristenauhoja, muttei löytynyt mieleisiä.

7 kommenttia:

PIUZA kirjoitti...

Minun salainen paheeni muhii liinavaatekaapissa – kankaita sielläkin.. Tänään sain jopa kaksi vetoketjua ostettua - tiedä vaikka miten innostuisin..:o)

Olethan sinä tehnyt vaikka mitä! Herkullisia nuo pinossa olevat kankaat. Aivan ihanaa vaaleanpunaista fleecea ja kuviota, jonka nimeä en muista.

Paula

JaanaElina kirjoitti...

Ihana pahe.Ei paha,ei paha.

Harrastan aikalailla samanlaista.Kankaita on kertynyt iso vino pino.

Alas vaan ommella ja laita näytille mitä teet.Odotan innolla kassikurssin aikaansaanoksia.

Anneli kirjoitti...

Minun paheeni ovat langat ja suklaa !
Ei tuollaisia kankaita kyllä voi kauppaan jättää.
Tosi ihania. Etenkin tuo paperinukkekangas :)

Maina kirjoitti...

Kangasfriikki täälläkin! Mistä ihmeen kaupasta löytyi tuota paperinukkekangasta? Tampereelta? Tahdon kans!!!!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Paula, JaanaElina, Anneli ja Maina!
Haa, en siis ole ongelmani kanssa yksin!!
Paperinukkekankaan ostin Tampereen Tullintorin Eurokankaasta, vaaleanpunainen paisley-fleece sen sijaan oli jo loppunut. :o)

Mirka kirjoitti...

Kyllä tämä paheesi on kuitenkin pientä moniin muihin verrattuna. Salli se itsellesi ilman pohdintoja! Minäkin olen hyväksynyt jo oman värien hamstraamiseni.

Aivan upeita kankaita, olisin ostanut samat (ainakin osan :) myös!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Mirka! Kyllä helpotti saada synninpäästö! ;o)