keskiviikko 31. elokuuta 2011

Meni hermo...

 ... puhelinmyyjiin!! Ei mene päivää, etteikö jotain lehteä kaupattaisi!  (Kuva: Perunkirjoituspalvelu Nikkanen)

A-lehtimyyjät tuntuvat erityisen sinnikkäiltä! Viherpiha-jatkotilausta kauppasi puolentusinaa puhelinmyyjää, ja kun viimein hellyin (oli NIIIIN kiva poika luurin päässä), niin eikös sama rumba alkanut Avotakan kanssa.

Nyt harmittaa, että tilasin!

Eikä mitään vaikutusta, jos sanoo EI KIITOS, EI MITÄÄN LEHTIÄ! Heti perään - saman puhelun aikana - tarjotaan Eevaa, Meidän mökkiä, Makua, Mondoa, Kauneus&Terveyttä ja jopa Ristikkolehteä. EI KIITOS!!!

 

Nyt saan olla kokonaiset 3 vuotta rauhassa, asetin suoramarkkinoinnin eston!

Olkaa hyvät, tässä teillekin se jumalainen numero:
0600 13404

tiistai 30. elokuuta 2011

Kyökki

Muutama kuva keittiöstä, pitkästä aikaa...

 
Keittiössä ei nyt ihmeempiä muutoksia tapahdu, olen edelleenkin tyytyväinen taannoiseen remonttiin. Eikä niin pieneen tilaan mitään isompia päivityksiä voisi tehdäkään, kun KAIKKI kalusteet tuoleja lukuunottamatta ovat kiinteitä...

Jotain pientä kuitenkin! Tarravimma toimitti kullanväriset lisätekstit seinällä killuvan Gourmetin pariksi. Maksutta! Kiitos! Asennus sujui jo kuin vanhalta tekijältä! :o)

Eurokankaan löytöpalalaarista löytyi pätkä kerniä samasta sarjasta kuin laskosverho ja tuolinpäälliset, taisi maksaa peräti 3 euroa. Liian kapea pöytäliinaksi, mutta leveähkön kaitaliinan siitä sai.

Loppupätkästä sai vielä pari tablettiakin. Leikkasin niin kaitaliinan kuin tabletitkin harkkosaksilla, ei ole niin tarkkaa lankasuoran kanssa. Vielä kun löytäisi tuohon valaisimeen punaruutuisen varjostimen...

Lähikaupan hyllyltä silmille syöksyi Pauligin uusin, sarjan neljäs, vuoden 2011 keräilyrasia, Pietari Postin kuvittama.

"Aihe kuvitukselle syntyi Pietarin mieleen jääneistä kahvihetkistä oman mökin kalliolla järven rannalla, missä kahvin höyryyn sekoittuu järven elämä, äänet ja tuoksu. Luonto ympärillä on rauhallinen, mutta myös täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka huomaa kun aistit ovat auki." (Lainaus: Paulig)

 
Tämä on nätimpi kuin edellinen Sanna Manderin kuvittama, jonka annoin Siskolle (juttu täällä). Mutta ei tämäkään aitoa, alkuperäistä Paula-peltilootaa hakkaa - se on ja pysyy poroboxinamme!

Taidan siirtää tämän ompeluhuoneeseen, kyllä sinne vielä yksi rasia mahtuu...

maanantai 29. elokuuta 2011

"Kosketus matkalla"

Piti kertomani Maarit Humalajärven (mm. äskettäin ylistämieni kasvivärjäyskurssien Opettaja) näyttelystä Kosketus matkalla, jota olen käynyt katsomassa jo kahdesti.

Nyt onkin viimeisin hetki, näyttely on avoinna enää vain tämä viikon, MUTTA näyttelyn viimeisenä päivänä, sunnuntaina 4.9. klo 14:00 alkaen Maarit kertoo paikan päällä töidensä materiaaleista ja tekniikoista sekä ajatuksistaan töiden taustalla. VAPAA PÄÄSY (Myllysaaren museo, Kanavanranta 3, Valkeakoski).

Enemmän kuin elokuvissa (2010)
Elämyksiä Keniasta
136*49 cm
luonnonväreillä käsin maalattu silkki, vanu, 
vapaa konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Imatran kuohut (2008)
47*31 cm
pliseerattu viskoosi, pellava ja silkki, käsin kirjonta

 Kipua ja kimallusta auringon alla (2011)
100*100 cm
silki, puuvilla-metallikangas, applikaatio, puuvillavanu, 
vapaa konekirjonta viskoosilangoilla

Ruusuja kukonlaulun aikaan (2008)
Elämyksiä Kreetalta
30*39 cm
silkki, puuvilla, organza, käsin ja konekirjonta

".. Kipua ja kimallusta auringon alla, Hetkessä kaikki on toisin, Elämän virtaa Egyptistä, Kesä sade kaunistaa ja Ruusuja kukonlaulun aikaan...
Näitä ja monia muita mietteitä olen kirjonut ja työstänyt silkille ja sametille. Olen maalannut ja värjännyt luonnonväreillä elämän haurautta ja sadonkorjuun juhlaa, taivaan ja metsän hymyjä.
(Maarit Humalajärvi, http://www.valkeakoski.fi/)

Aarteita metsäpolulla I, II, III (2007)
15*102 cm
silkki- ja puuvillakankaat, applikaatio, 
konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Säteitä metsäpolulla (2007)
75*75 cm
kasvivärjätyt silkkikankaat, viskoosinauhat, applikaatio, 
konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

 Sadonkorjuujuhla (2010)
98*123 cm
puna- ja keltasipulilla värjätyt silkit, 
konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

 Aamun sarastus (2008)
66*154 cm
itse värjätyt puuvillalankaat, verho-organza, vanu, applikaatio, 
konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Ylemmän kuvan pienet työt Outin muistolle (2003)
17*24 cm
silkki- ja puuvillakankaat, vanu, applikaatio,
käsin ja konekirjonta

"Näyttelyssä on esillä myös Aarteita metsäpolulla -sarja. 
Sen työstämiseen innoitti lukuisat kasvinvärjäys- ja maalauskurssit, joita olen pitänyt Valkeakoski-opistossa. Luonnonvärien herkkyys ja yllätyksellisyys ovat aina yhtä kiinnostavia. On ollut intohimoinen tarve tutkia ja kokeilla uudestaan ja uudestaan värien antamia aarteita.
Aarteita voi löytyä myös elämän polulla, valossa ja varjossa, lähellä ja kaukana. Joskus voi vain hiljaa katsoa, kuunnella ja ihmitellä. Elämän hauraus koskettaa nyt tekstiileissä."
(Maarit Humalajärvi, http://www.valkeakoski.fi/)

SWOT-analyysi (1998)
30*30 cm
Konekirjonta häviävän materiaalin avulla, konekirjontalanka, puu

KÄYKÄÄ IHMEESSÄ KATSOMASSA JA KUULEMASSA,
sunnuntaina 4.9. klo 14:00 alkaen Myllysaaren museoon!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kärpässienimetsässä

Tultiin mökille, puolukat ja sienet siinsivät mielessä matkaan lähdettäessä.

Puolukat ovat puoliraakoja.

Sienestys on lähinnä unenomainen haavekuva, varmuudella tunnistan vain kärpässienen ja kantarellin. Mökkitienoon metsissä sieniä tuntuu tänä syksynä olevan ihan tolkuttomasti, niihin suorastaan kompastelee.

Varusteina pari pientä ämpäriä (sienestyskoppa unohtui tietty kotiin), sienestysveitsi ja puhelin suuntasimme lähimetsään. Etsitiittin helppokulkuisia reitteja, selkä yhä vihottelee. Kantarelleja ei juurikaan näkynyt, en tosin ole varma, millaisesta maastosta niitä ylipäätään pitäisi etsiä...

Sienestystäkin hauskenmpaa oli seurata HYVIN brittihenkisiä koiriamme, metsässä ne toimivat yhtä johdonmukaisesti ja luonteensa mukaisesti kuin kaupunkiympäristössäkin:

 
Lötkö on hienostunut aristokraatti, tyypillinen ylähuoneen edustaja: hillitty, hallittu ja kultturelli. Se nauttii elämän ylellisyyksistä, herkkupaloista (mm. etanoita valkosipulivoissa) ja klassisesta musiikista - huilumusiikki saa sen laulamaan (ja koiraparka loukkaantuu, kun nauramme sen musiikkia mukaelevalle ulinalle). Ulkoilemassa on sopivaa käydä vain puolipilvisellä ilmalla asfaltoituja teitä pitkin, matkalla jää mielellään jutustelemaan mukavien vanhojen rouvien kanssa.

Metsään Lötkö ei mieluusti lähtisi, siellä uhkaavat kaikenmaailman vaarat: oravat, jänikset, hirvikärpäset, isommista hirvityksistä puhumattakaan! Ryteikköjen yli se pitää kantaa ja muutenkin se suostuu kulkemaan vain selkeitä polkuja tai metsäkoneen uraa pitkin.

 
Lusmu on ilmiselvä jalkapallohuligaani! Se RAKASTAA pallon potkimista (talvella myös jäätyneet lumikökkäreet kelpaavat), jää seuraamaan peliä jalkapallokentän reunalle räyhäten ja katselee fudista jopa telkkarista! Lusmu tykkää roskaruuasta (mm. ojista pyydetyt elävät myyrät) ja Sex Pistols saa sen hännän heilumaan, erityisesti Anarchy in the U.K. Ulkoillessa ei kelillä ole niin väliä, pääasia että pääsee räyhäämäämään vastaantuleville lajitovereille!! Myös kissoille ja oraville on kiva antaa kyytiä!


Metsään päästessään Lusmu on täynnä intoa ja uhoa: tulkaa tänne sudet ja ketut, kyllä minä teille näytän!! Paremman puuteessa saa rähinän Luupäänkin kanssa aikaiseksi. 

 
Luupää edustanee brittiläistä keskiluokkaa, huumorintajuton ja huonomakuinen, lisäksi se on brittiläisen ruokakulttuurin tyypillinen edustaja: ruokaa pitää olla runsaasti (English breakfast), mutta maulla (fish and chips) tai ulkonäöllä (kidney pie) ei ole mitään merkitystä. Musiikkimausta ei ole tietoa, mutta epäilisin sen tykkäävän purkkapopista Beatlesin tyyliin. Perienglantilaiseen tapaan Luupää on lopen kyllästynyt vesisateeseen, sateella sitä ei saa ulos kuin takapuolesta lykäten - jos sittenkään.

Luupäähän sopisi whippet-luonnehdintoja paremmin vanhimman brittiläisen koirarodun, beaglen, kuvaus: "... vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettejä, perusluonteeltaan älykäs ja lempeä, myös itsenäinen ja jopa itsepäinen. Vaatii johdonmukaisen koulutuksen, oppii helposti pahoja tapoja, joita on hankala kouluttaa pois. Uskollinen koko perheen koira, tulee erinomaisesti toimeen toisten koirien ja ihmisten kanssa."

Beagle on metsästyskoira, ja myös Luupäällä on vahva metsästysvietti, jopa aito ajokoiran haukku!: "Metsästäessään se on sitkeä ja periksiantamaton." (Lainaukset typistetty Wikipedistasta.) Harvoin olen nähnyt Luupäätä yhtä innostuneena kuin tänään metsään lähdettäessä! Mikä riemu, mikä vauhti!!

Muutama kantarellikin saatiin, yhteen iltapalaan..

lauantai 27. elokuuta 2011

Värikäs isoäiti

Sain juuri sopivasti valmiiksi KyJy#2 isoäidinneliöpeitteen näytille Opiston ihasteluehtooseen (kts. eilinen merkintä). 5*7 lappua, koko 112*156 cm, paino 1590 g (eli vajaa 11 kerää Seiskaveikkaa).

Kulmien pötkylät on tehty vuoden takaisella värjäyskurssilla värjäämistäni pompuloista (ennen kurssia pyörittelin hahtuvalangasta pieniä keriä, jotka heitin pesukoneeseen muun pyykin joukkoon 60 asteeseen). Jokaisen pötkön päässä Karnaluksin kukkanappi. Saapa nähdä kauanko saavat olla rauhassa koirien kaluamiselta...

 
Aiemmin jo kerroinkin pesseeni laput kurssin jälkeen koneessa haltijalankoineen (3 lappua kussakin lenkissä), langat sotkeutuivat yhdeksi mykkyräksi ja kaikki laput olivat yhdestä kulmastaan ikävästi venyneitä. Vaan kummasti ne asettuivat, kun virkkasin laput yhteen!!

 
Tarkoitus oli tehdä peitteestä värikartta, siis merkitä muistiin mistä kasvista minkäkin lapun väri oli peräisin, mutta pesukoneessa oli maalarinteippeihin kirjoitetut merkinnät haaltuneet lukukelvottomiksi. Harmitti! No, on tässä ainakin kelta- ja punasipulia, krappia, sinipuuta, pajunlehtiä, järviruokoa, koiranputkea, kanervaa, lepänkäpyjä, pujoa...

 
Laput virkkasin toisiinsa ihan ostolangalla, Seiskaveikan kanervalla. Tarkoitus oli käyttää kasvivärjättyä, mutta sitten tajusin muiden lankojeni olevan 100% villaa ja se olisi ehkä pesuissa saattanut sikistyä (juu, heittelen tämän tästä 7 veljeksestä tehtyjä neuleita kirjopyykkiin...).

Vasta peitteen valmiiksi saatuani tajusin, että ostolankahan passaa ihan täydellisesti aiemmin tekemääni sinivuokko-torkkupeitton kukkien väriin. Mutta on tuo uusi tätä vanhaa paljon nätimpi!!

 
Miehelle tehty värikäs miestorkku lähtee nyt mökille, ei näitä kotona mahdottomia määriä tarvita koirien kynsittäviksi!

Sitäpaitsi Mies jo sommitteli tämän uuden lappujen paikkoja kanssani, joten julistan tämän viimeisimmän uudeksi miestorkuksi ja värikkään mökkitorkuksi.

 
Viimein on myös silitetty punasipulilla värjäämäni silkkihuivi. Juuri minun väriseni! Värivaihtelu on tehty liinaa solmuamalla. Unohdin ottaa sen Opistolle mukaan....

... sen sijaan otin valikoiman värjäämiäni lankoja: vasemmalla silkkiä, oikealla alpakkaa. Nämä ovat nyt korissa olohuoneen pöydällä "sisustuselementtinä" - saa nähdä, maltanko koskaan kutoa näistä mitään...

 
Bourettesilkitkin sain silitettyä! Valitettavasti Opiston vaateompelukurssi oli jo täynnä, mutta ilmoittauduin Helmat hulmuten -kesävaateompelukurssille (huhtikuussa 2012).

 
Viimeaikoina on bloggailuni ollit kovin yksipuolista, pelkkää kasvivärjäystä! LUPAAN kirjoitella seuraavaksi ihan jostain muusta!

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!

perjantai 26. elokuuta 2011

Ihasteluehtoo

 
Eilen Opistolla oli kasvivärjäyskurssin viimeinen vaihe: IHASTELUEHTOO, kurssilaiset toivat näytille "parhaita palojaan". Kuvassa Satu-Marjon lankalaari, 25 litran laatikko täynnä kurssin satoa!! Huomaa ihanat kirjavat langat, ne on tehty vyyhtejä letittämällä ja eri liemissä lettiä liottamalla!

Karoliinan hehkuvat silkkilangat suorastaan sokaisivat!!

Mielenkiintoista oli todeta sekin, miten erilaisia sävyjä samasta väripadasta oli tullut eri materiaaleihin: villaan, silkkiin, puuvillaan, bambuun, alpakkaan, viskoosiin, pellavaan, ramiin ja erilaisiin sukkalankoihin (Seiskaveikkaa, Nallea, Isoveikkaa jne.). Kuvassa Sirpan ryijylangat - toivonpa jonain päivänä näkeväni vielä valmiin työnkin!!

Muutama kurssilainen oli ehtinyt jo heilutella puikkoja ja koukkujakin! Kuvassa Karoliinan nuket, hänen mummonsa oli tehnyt samanlaisia aikoinaan.

Armi oli virkannut pitsiliivin, jossa oli napeilla kiinnitettävä hiha ja toisena hihana neulottu "sydämenlämmitin" - liivi ja jakku samassa paketissa!! Aivan ihana keksintö ja tosi kivan näköinen!! Valitettavasti kamera jälleen haalisti värit, tässä oli kerrassaan upeat väriyhdistelmät!! (PAKKO saada uusi kamera, tarkennuskin mitä sattuu!!)

Sonja oli leikellyt vanhan silkkihuivin palasiksi, viskonut palat eri väripatoihin ja ommellut takaisin yhteen - erittäin onnistunut uudistus!!

Kaikkiaan kurssilaiset (13+15 hlöä) olivat värjänneet 75 kg lankoja ja kankaita!! Sattumalta värjäysprosessejakin oli sama määrä eli 75 värjäyserää!! Tarkkaan ottaen 43 eri kasveilla tehtyä värilientä (I värjäys), voimakkaimmista väreistä saatiin myös II (13 väriä) ja jopa III värjäys (9 värilientä), lisäksi 6 erilaista käytettyjen väriliemien yhdistelmää ja 4 kerrosvärjäystä!! Kuvassa värjättyjä Fantti-langan pätkiä.

Lisäksi värjättiin myös huovutettuja palleroita, huopalevyä, tupsuja, puuhelmiä, paimentolaismaton paloja, silkkihuiveja ja vauvanvaatteita.

Kyllä oli kiva kurssi!
Kiitokset Opettajalle ja mukaville kurssilaisille!!
Ensi vuonna taas uudestaan!!!