Rakkauden talo

TERVETULOA Rakkauden taloon!

Ostimme tammikuussa 2006 itsellemme häälahjaksi 60-luvun täyskivitalon. Taloa ja puutarhaa oli rakkaudella pidetty, huollettu ja remontoitu, siellä oli näytössä tyhjänäkin viihtyisä ja rauhoittava tunnelma - hyvä karma, sanoisi ehkä joku. Talo tuntui heti omalta.

Olimme asettaneet taloprojektillemme maksimihinnan, jota emme olleet halukkaita ylittämään. Kiinteistövälittäjä toimitti tarjouksemme eteenpäin sanoen, että ei tällä kauppoja synny, talosta on jo aiemmin tarjottu enemmän ja tarjous hylätty. Mutta ehkä näytössä paikalla ollut 8-kymppinen myyjäpariskunta, talon alkuperäiset rakentajat, näkivät meissä talolleen oikeanlaiset omistajat, koska tarjous hyväksyttiin sellaisenaan! Dementiaa se ei ollut, virkeän parin muisti pelasi kuin partaveitsi. Mutta saattoihan pitkittynyt myyntiaika ja sen talven kova pakkasaalto myös toimia meidän eduksemme…

Nyt remontoimme taloa pikkuhiljaa omaan tyyliimme - tai oikeastaan Appiukko remontoi. Minä suunnittelen ja teen talkoosapuskat, Mies toimii hanslankarina ja siivoaa jäljet. Isommat remonttipuuhat ajoittuvat talvikauteen, koska appivanhempien mökkeilykausi kestää pääsiäisestä syysmyrskyihin.

Kesän möyrinkin mielelläni puutarhassa, Mies heiluu ilahduttavasti mukana pensasleikkurin, moottorisahan tai puutarhajyrsimen kanssa, itse olen rakastunutoksasilppuriin . Mies haaveilee päältäajettavasta ruohonleikkurista, mutta koitan vakuutella ostoksen turhuutta - kun puutarhan rakenteluni etenee, pihassa ei ole käyttöä minkäänlaiselle ruohonleikkurille. Ei usko, pahalainen.

Niin, mikä tyylimme onkaan? Ei, ei, ei todellakaan 60-luvun henkeä vaaliva! Pikemminkin pyrin englantilaiseen kartanoromantiikkaan: paljon miehekkään tummaa puuta, hämyisän tupakkasalongin tunnelmaa (emme kessuttele!!), upottavia mattoja, upeita valaisimia, näyttävyyttä, hiven glamouria. Kesällä sekaan ripsautetaan hiven ranskalaista maalaisromantiikkaa: keveyttä, vaaleita sävyjä, ruutua. raitaa ja ruusukuvioita. Arvostan luonnonmateriaaleja: täyspuuta, eritoten tammea, lasia, metallia, puuvillaa, villaa, pellavaa, silkkiä. Värimaailma tuntuu jatkuvasti kallistuvan vihreän suuntaan, mukana luonnonvalkoista ja maan sävyjä ryhdistettynä tummalla puulla, usein mukaan osuu ripaus oranssia tai kullan sävyjä.

Puutarhaan haen runsautta, rehevyyttä, romanttisuutta, läpi kesän valkoisena kukkiavia kasveja. Tällä hetkellä pihaa voi kuitenkin kuvata sanoilla karu, keskeneräinen, kuiva ja kitulias. Mutta jonain päivänä…

Rahaa on tietenkin käytettävissä rajallisesti, joten kekseliäisyys, itse tekeminen sekä alennusmyynnit, tarjouslaarit ja löytöpisteet ovat arvossaan! Toisaalta taas, jos näen jotain oikein mieleistä, olen valmis pulittamaan siitä vähän enemmän ja sinnittelemään sitten muiden pakollisten menojen kanssa talouden tasapainottamiseksi.

Hiljaa hyvä tulee, sanotaan. Remonttimme etenee hitaasti, mutta varmasti (kiitos Appiukon!), joskus pidetään pitkiäkin taukoja. Koetan hakea aikaa kestäviä ratkaisuja, laadukkaita materiaaleja - ja koska tarkoitus ei ole uusia paikkoja heti kohta tympääntymisen yllättäessä, koitan löytää “puhuttelevia, oman näköisiä elementtejä”. Parhaiten homma etenee, jos löydän jotain oikein mieleistä ajatuksella “PAKKO SAADA!” ja kaikki muu rakentuu tämän inspiraatiolähteen ympärille. Ja jos ei löydy, homma ei etene ja Appiukon kärsivällisyys alkaa olla koetuksella, kun en osaa tehdä ratkaisuja suuntaan enkä toiseen! Tai jos teen, olen jo seuraavana päivänä asiasta ihan eri mieltä…