maanantai 28. helmikuuta 2011

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kahvikutsut

"Kahvikutsut" on sitten hauska sana! Se tuo väistämättä mieleen pienenpienen emännän tarjoilemassa (nalle- ja nukke-) vierailleen kahvia pikkuruisista posliinikupeista mielikuvituskakun kanssa. Monta kupillista!

Appivanhemmat ja vanhempani kävivät eilen kahvittelemassa. Posliinikupit olivat ihan himpun verran isommat ja kakkukin ihan oikea. Ehei, minä en tätä kakkua leiponut! Ihanaisen suklaakakun toimitti Pala Kakkua.

En harrasta täytekakkujen leipomista. Enää. Miestä naurattaa vieläkin muistelleessan kuinka erään isäinpäivän alla Siskon kanssa reteesti ilmoitimme tuovamme kakun tullessamme. Sisar oli luonamme viikonloppukylässä ja leivoimme innokkaina. Into alkoi hiipua, kun jokainen kakkupohja vuorollaan oli palanut, raaka, likilaskuinen tai niitä kaikkia samalla kertaa. Viimein loppuivat sokerit ja munat naapurustostakin. Menomatkalla haimme huoltamolta valmiskakkupohjan, jonka koristelimme vasta vanhempieni luona... Kamalahan se kakku oli.

Vika oli tietenkin edellisen asunnon uunissa! Siitäkin huolimatta Rakkauden talossa paistuvat vain kuivakakut!

lauantai 26. helmikuuta 2011

Pa-dam!

Siellä se nyt on, perhepotrettimme!!

Seurakseen sukkatrikoonukketaulu sai pari linopiirrosta:

Leena Tikkasen Pomona I (2004) ja...

... Pomona II (2004). Luonnollisestikin tämä miehenpuoli Miehen puolelle ja naisimmeinen minun puolelleni pehkua.

Taulut ovat matkamuisto kesän 2008 Itä-Suomen kierrokselta, jolloin poikkesimme mm. Etelä-Karjalan Taitelijaseuran Galleria Pihattoon. (Samalla reissulla kävimme myös Viipurin risteilyllä, Salpalinja-museossa Miehikkälässä ja Kotkan edustalla Kaunisssaaressa. Varsinkin Kaunissaarta suosittelen kivana kesäkohteena, aivan ihana paikka!)

Makuuhuoneessammehan oli jo entuudestaan Päivi Sompin etsaus-akvatintat Syyspeite (2002) ja Kevätkukkapuu (2009), niistä kerroin taannoin täällä.

Lötkön mielestä perhepotrettimme pilaa taiteellisen vaikutelman!! Hän ei pysty enää nukkumaan sohvalla tauluja katsellen vaan anasti Lusmun "valtaistuimen".

PS. Vielä ehtii käydä Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyssä Tampereen Taidehallissa Finlaysonilla!! Avoinna vielä tämän viikonlopun. Valitettavasti en ehtinyt viikko sitten kuuntelemaan luentoa - tein jo töistä lähtöä, kun työhuoneeseen käveli ihan oikea työeste (enkä siis tarkoita esimiestäni...).

Kuvat olivat upeita! Täytyy silti sanoa, etten ollut ihan yhtä vaikuttunut kuin nähdessäni kuvat ensi kerran valkokankaan kokoisina ja tarinalla höystettyinä. Sen sijaan jakamattoman mielenkiintoni saivat osakseen puvut, joita kuvauksissa oli käytetty. Hienoja!

Maailman ihaninta viikonloppua kaikille!

perjantai 25. helmikuuta 2011

Rippikuva

Veljentyttö Vanhempi pääsi ripille juhannuksen alla, alkusyksystä sain hienon studiokuvan. Koko syksyn etsin vähän näyttävämpää valokuvakehystä - tai jos ihan rehellinen olen, myönnän haeskelleeni PRAMEITA RAAMEJA.

Joulun alla löysin lopultakin mieleisen Tallinnasta. Vaan kun kuva ei ollut mukana, niin vähän turhan isohan se kehys sitten kuvalle oli. Eilen sain lopultakin otettua kuvasta isomman kopion!!

Kehys on kaunis - ja vielä kauniimpi se on kuvan kanssa!!! KAUNEIN on tietysti Veljentyttö itse!

Kehys löytyi pienestä "antiikkiliikkeestä" Järve Keskus -kauppakeskuksen alakerrasta (Pärnu mnt 238), ja sieltä löytyi myös mikä lie "pronssinen" vinttikoirapatsas. Ihan PAKKO saada! Malleja oli 2 erilaista, päädyimme tähän jossa häntä on asettunut juuri oikeaan wipukka-asentoon.

Nyt on alkanut harmittaa, ettemme ostaneet molempia patsaita!! Varsinkin kun hinta oli (jälleen kerran) vain murto-osa Suomen hinnoista! Olisikohan aika ryhtyä suunnittelemaan uutta Tallinnan reissua?? Liikkeessä oli myös tosi kivoja vanhoja valaisimia...

Ja samalla voisi käväistä taas Karnaluksissakin...

torstai 24. helmikuuta 2011

Väkerrykset

Vuoden HERKULLISIN aika alkaa olla käsillä - MÄMMIä on taas kaupoissa!
Hetihän sitä piti saada maistella, nam-nam!!

Tylsää tappaakseeni tein pari uutta sivua:

... ja se se vasta tylsää olikin!

Epäilen, etten ole ihan kaikka vuoden 2010 tekeleitä dokumentoinut, muistan ainakin kesän korvalla tehneeni grillikatoksen sohvaan uuden patjanpäällisen ja tyynyjä. Ei liene kovin tärkeää...

Koitan pitää sivua jatkossakin yllä.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Mauton mattoyhdistelmä

Joulukuussa kerroin mattomasennuksesta, pakon edessä ja kohtuullisella kiireellä olohuoneeseen ostetuista matoista, jotka sitten (tietenkin!) olivatkin kooltaan turhan pieniä. Pienempi matto on siitä alkaen ollut ihan päivittäin vinksallaan jos johonkin suuntaan. Koirat saavat matosta hyvän ponnistusalustan lähtiessään vauhdilla vastaanottamanaan kotiintulijoita, ulkoilemaan, ruokakupeilleen tai muuten vaan reuhaavat keskenään. Ei auta liukuestematot, ei Saksasta tuotu "mattoliima".

Sunnuntaisiivoillessa meni hermo lopullisesti, siirsin pienemmän maton työhuoneeseen. Sinne se on juuri passelin kokoinen ja sopii muutenkin tyyliltään ja väreiltään muuhun kalustukseen. Erinomainen päivitys!

Työhuoneessa olleen maton siirsin makuuhuoneeseen. Ei ihan yhtä onnistunut vaihto, mutta keltainen matto sopii kellertäviin tapetteihin ja kokokin on kohtuullisen oikea.

Makuuhuoneen maton siirsin Miehen työhuoneeseen. Sopii täydellisesti työhuoneen kissakuvioiseen laiskanlinnaan (jota en tietenkään älynnyt kuvata), mutta kooltaan saisi olla reilumpi. Mielestäni huoneeseen kuuluisi kuvioinniltaan perinteisempi villamatto kuin tämä, mutta saa kelvata.

Miehen työhuoneen villamaton siirsin olohuoneeseen sohvapöydän alle, jossa olleen siirsin koko ruljanssin käynnistäneen maton tilalle. Nyt olohuoneessa on vallan kirjava mattopaletti: viininpunaista, hailakan beesi ja ruokailuhuoneen puolella vielä tummansinistä. Aika kammottavaa, suorastaan mautonta. Ja parin päivän perusteella voin kertoa, ettei tuokaan (vaalein) matto paikallaan pysy, mutta ei sentään ihan yhtä lennokkaasti singahtele pitkin pirttiä. Takan lämmössä köllii Luupää.

Eteisrapun matto oli alkanut alapuoleltaan murentua, oli melkoinen urakka hingata jäljet lasittamattomista lattialaatoista! Matto lensi kaaressa roskiin, toista kertaa en samaan puuhaan ryhdy! Eilen hain K-raudasta OsmoColoria, samalla otin pari pätkää kurasiepparia ensihätään. Ei järin tyylikäs vaihtoehto, mutta ollaanhan kevättä (ja ehkä myös loskakelejä) kohti menossa. Remontti on täälläkin kesken, kuten saatatte huomata...

* * * * *

PS. Kävin illalla Opistolla kuuntelemassa tutkija Annu Markkulan luennon Kestävä kehitys ja ekologinen vaate. Kiintoisa aihe, varsin akateeminen esitystapa. En ryhdy tekemään tiivistelmää, sen sijaan suosittelen vaatesuunnittelija, blogisti Anniina Nurmen Vihreät vaatteet -blogista löytyvää VR:n Matkaan 12/2008 -lehdessä julkaistua Jaana Tapion artikkelia Pyhä, paha ekovaate.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Tunnustus

Oih-voih, niiata niksautan Talo maalla -blogin Minnalle, joka huomioi blogini "The Gorgeous Blogger" -tunnustuksen arvoiseksi kommentoiden "kirjottelee blogissaan paljon sellaisista jutuista, josta olen kiinnostunut". Lämmin kiitos huomionosoituksesta! Samaa voisin sanoa Minnan blogista, meillä tuntuu olevan kovin samansuuntaiset kiinnostuksenkohteet!

Tunnustukseen liittyi 5 kysymystä:

1. Milloin aloitit blogisi
Tasan viikko sitten blogi täytti 1 vuoden - aloitin 15.2.2010.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Hui-hai, sitä sun tätä, raapaisu sieltä ja kuopaisu täältä, muttei mitään hiukkaakaan syvällisesti! Ihan tavallista elämää päivästä toiseen, arkisia puuhia, siteeksi hiven käsitöitä, pikkuisen sisustusta, valitettavan vähän remontointia, epätoivoisia puutarhapuuhia, koirien kepposia.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna kaikkiin muihin?
Ehkä juuri se "päivästä toiseen"? Joka päivälle on merkintä, vaikkei se taida kovin erityistä olla sekään? Jaa, ehkä erityistä on se, että olen järjestänyt vain sellaisia arpajaisia, joihin ei voi osallistua!?

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Sisar suunnitteli ruokablogia ja kyseli neuvoja blogin  perustamiseen. Mitään aiheesta tiennyt, "vaan tekemällä oppii, joten ei kuin kokeilemaan! Ja kummasti kehkeytyi harjoitellessa (sisaren kannustamana) ajatus omankin blogin perustamisesta: käsitöitä, sisustamista, ylipäätään kotinurkissa nuohoamista." [Lainaus ekasta blogimerkinnästä...]

5. Mitä haluaisit muuttaa blogisasi?
No vähän on alkanut hävettää tämä tyhjäpäinen turinointi, vähän pitäisi kai saada mukaan sanomaa ja ajatustakin (minulla IHAN OIKEASTI on joskus myös sellaisia!). Siis haluaisin muuttaa blogini henkeväksi, syvälliseksi, intelligentiksi ja sofistikoituneeksi - mutta OIKEASTI sellaista kenenkään on turha odottaa...

Haluan jakaa tunnustuksen eteenpäin tilkkupeitehimoani viimeaikoina upeasti, suurenmoisesti, ihanasti, mahtavasti (gorgeous) villinneille Ailalle Mäntylään, Sirutuulille Tuulenpesään, Taivaanrannanmaalari Tytille ja JaanaElinalle Aika on Taikaa -blogiin. Kenties saan sen peitonkin vielä työn alle kevään aikana...
Lisäksi vielä TeSalle, joka on saanut mosaiikki-innostuksen nostamaan jälleen päätään, TeSallahan ne Tulihan tehtyä.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Urakka

Huh-hah-hei ja siideriä pullo! Tai parikin...

TUNNUSTUS: Herumattomasta helmikuusta huolimatta verotin  illalla siiderivarastoani. Syyt olivat moninaiset:
1. petsi muuttui kuivuttuaan "oikean" väriseksi
2. siivosin koko sunnuntain hiki päässä
3. eikä silitysurakkakaan saanut hikeä laskemaan
4. kauhea jano
5. saunassa pitää olla saunajuomaa, herukkamehua riitti vain Miehelle (pakastin on puolilaan mehua, mutta mehuhan on JÄÄSSÄ).

Kuva ei edelleenkään tee oikeutta petsin sävylle, tasoista tuli liki mustat. Koepalaani levitin petsiä kaksi kerrosta rätillä, Mies käytti pensseliä ja sai kertakäsittelyllä todella tumman pinnan. Olen ERITTÄIN tyytyväinen!!

OsmoColorointi jäi minun hommakseni, koitan saada viikolla tasot käsitellyiksi.

Viikonloppuna otin urakakseni silitettavien pinon kohtuullistamisen - en edes uneksinut saavani kaikkia hoidetuiksi. Motivointikeinona käytin tukkimiehen kirjanpitoa, luvuista kun tykkään:

kauluspaita IIII IIII IIII III
tasaraita IIII IIII IIII IIII III
muut paidat IIII I
jakku II
housut IIII
yöpaita II
kylpypyyhe IIII IIII
käsipyyhe IIII IIII
keittiöpyyhe IIII
tyynyliina IIII IIII I
koristetyynyliina IIII III
pöytä-/kaitaliina II
= yhteensä 100 riepua!

Sain silitettävien pinon vajoamaan noin puoliväliin. Kun kerroin urakasta Miehelle, hän sanoi meillä olevan IHAN LIIKAA vaatteita. Ehei, meillä asuu vaan laiska akka, joka silittää IHAN LIIAN HARVOIN!

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Harmaata tammea?

Jippii, suihkuhuoneen taso ja hylly on nyt hankittu!

Tarkoitus oli ostaa tammitaso, mutta totesin tammisten kalusteovien ja tammisen tason olevan yhdessä LIIAN tammisia! Tylsää, tasapaksua ja tunkkaista.

Päädyimme kovapuusaarnitasoon, jonka päätimme petsata harmaan tammen väriseksi ja suojata OsmoColor Top-Oililla. Ai mitenkö se muka eroaa aidosta tammesta?? No, Bauhausin maaliosaston harmaalla tammella sävytetty mallipala näytti matchaavan mukavasti suihkuhuoneen kaakeleiden väriin.

Mies hioi illalla tasot, tänä aamuna tein koepetsauksen. Ei sinne päinkään kuin kuvittelimme!! Petsi nostaa saarnen punaisuuden esiin. Voihan ryönä!

Täytyy odotella muutama tunti, että petsi kuivuu, jos tulos olisi pikkuisen harmaampi. Tosin kävin jo mallailemassa koepalaa suihkuhuoneeseen, eikä se nyt ihan kamalalta näyttänyt tuollaisenakaan. (Salama korostaa kuvassa punaisuutta entisestään. Oikealla on kaakeli, jonka väriä koitamme tavoitella.)

Tarkoitus oli ostaa myös peili ja löysinkin sopivan mallin. Mutta vain mallin, tavara oli hyllystä loppunut. Myyjää en haahuilustani huolimatta onnistunut löytämään, että olisin sellaisen tilannut. Vasta kotona tuli mieleen, että ehkä peili kannattaakin ostaa vasta sitten, kun valaisimet on kiinnitetty. En voi mitään hätäisyydelleni...

Tarkoitus oli tilata samalla reissulla myös suihkusyvennyksen lasiovet, mutta myyjä oli edelleenkin vaan kateissa... Mies halusi päiväunille, joten ovikaupat jäivät toiseen kertaan.

No, remontti eteni taas ihan himppusen. Appiukko lupasi tulla ensi viikolla kiinnittämään kattolistat - oma äly ei riitä ratkaisemaan, miten saisimme listat siististi jiiriin. Muut listat onnistuvat, mutta kattolistojen kanssa on mennyt hermo jo useampana iltana - ja aika pitkät pätkät listaakin harjoitellessa...

PS. Kirjakauppareissultaan Mies toi minullekin tuliaisia, Antti Isokankaan "Villejä Rubiineja" 10-vuotisjuhlapainoksen. Ilta meni sohvalla kikattaen - aina vaan jaksaa naurattaa, vaikka useat väärinkuulemat ovatkin vanhastaan tuttuja.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Ripulielämäntapa

Mies julisti meidän elävän ripulitaloudessa!

Mies oli poikennut kirjakauppaan, oli ylen onnellinen löydöstään, Esa Vileniuksen Säästökirjasta. Olen varma, että kuulen kirjasta vielä monta siteerausta... Mies on tinkimisen mestari, joskus oikein hävettää. Tosin lähes aina tinkiminen tuottaa tulosta! Onneksi emme kuitenkaan käy yhdessä shoppailemassa kovin usein.

Ripulielämäntapa tarkoittaa pidäkkeetöntä kulutusta ja hillitöntä tuhlausta. "Nykyaikana kiivastahtinen, maksimoitu kulutus on tehty jonkinlaiseksi puoliviralliseksi unelmaksi koko kansalle. --- kuluttamisen ilo ja into ovat tavallaan näiden yhteiskuntien kantavia voimia." Höpö-höpö! Ei koske minua, vaikka Mies koittaa pontta saarnoilleen kirjan kautta saadakin.

Mielestäni meillä on oikein toimiva tapa taloudenpitoon: Mies maksaa kaikki TYLSÄT menot (sähkö, öljy, vesi, jätemaksut, kaapeliverkkomaksut, vakuutukset, autohuollot, koiranruoka jne.), minä hoidan kaikki KIVAT jutut (ihmisten ruoka, vaatteet, sisutaminen, kasvit, kirjat, lehtitilaukset, tv-lupa, matkat, kulttuuririennot jne.). Asunto- ja autolainat maksetaan puoliksi ja molemmat maksavat omat harrastuksensa. Epäilen tämän mallin syntyneen Miehen epäilyksestä, että jättäisin öljyn ja sähkön maksamatta, kun en pidä niitä niin kovin tärkeinä asioina! Annan Miehen olla siinä uskossa...

Miehellä oli kouluviikko, viikonloput ovat silloin aina vapaat. Tänä viikonloppuna oli tarkoitus saada yläkerran kylppäriremppa etenemään niin pitkälle kuin omin voimin vain mahdollista (listat, vetimet, tasot, pyyhekoukut jne.), niin että Appiukolle jäisi vain vesikalusteiden ja valaisimien asennus. Pöh, Mies soitettiin illalla koko viikonlopuksi töihin!

Lähden tästä visiitille appivanhemmille, Mies tulee hakemaan töistä päästyään, ehdimme sentään käydä Bauhausista hakemassa tasot. Ehkä se remppakin vielä joskus etenee...

Taloudellista viikonloppua!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Ihan kuutamolla

Nyt se sitten selvisi! 
Siis se, miksi pontevat puutarhapuuhasteluni eivät tuota tulosta! Haaveissa siintää kukkeana kukoistava keidas, rehevän verevät kukkapenkit, vehmas ja viljava hedelmätarha, mutta kaikki pihaponnisteluni tuntuvat lankeavan hedelmättömään maahan...

Ei, se ei johdu taitamattomuudestani, tyhmyydestä eikä toheluudesta, ei kyvyttömyydestä, kömpelyydestä, kärsimättömyydestä eikä kärttyisyydestä. Ei, vaikka kaikki ne minua vaivaavatkin...

Syynä on kuunkierto!!
Minä ole syytön!! Kuun mielivallan viaton uhri! (Kuva: Wikipedia)

Aiemmin mainitussa Maalla-lehdessä oli artikkeli kuunkierrosta. Leikkasin jutun visusti talteen, merkkasinpa vielä neitsyt-päivät kalenteriinikin (joku saattaa palaveripöydässä ihmetellä, kun almanakka apposellaan ilkamoi impeydellään!)

Taivastietämykseni rajoittuu Otavan tähdistön tunnistamiseen ja hokemaan "vasen vanha vähenevä - oikea uusi enenevä". Toki ymmärrän sillä tarkoitettavan uudenkuun/täyskuun suuntaa, mutta mitä MERKITYSTÄ sillä sitten on?? (Kuva: Wikipedia)

Törkeästi tiivistän Erja Salovaaran tekstiä vanhankansan vihervinkeistä:

1) Maanpäälliset kasvit kylvetään ja istutetaan kasvavalla kuulla, maan alla kasvavat vähenevän kuun aikaan.
2) Kasvit siirretään kasvavan kuun aikaan, aika sopii myös pistokkaille. Myös huonekasvien mullat vaihdetaan, parhaita ovat neitsytpäivät.
3) Kasvit, hedelmäpuut ja marjapensaat leikataan vähenevän kuun aikaan, silloin kasvinesteet eivät nouse ylöspäin.
4) Rikkakasvit kitketään vähenevän kuun aikaan, paras ajankohta on iltapäivällä 3-5 pv ennen uutta kuuta. Rikkaruohojen kitkemiseen paras hetki on aamupäivä 18.6., silloin ne eivät kasva enää uudelleen (APUA! Ehdinkö käydä koko pihan läpi yhden aamun aikana?? Pitäisikö palkata Veljentytöt kesätöihin?)
5) Ei kitkentää leijonapäivänä (?) kasvavan kuun aikaan, räjähtävät uuteen kasvuun! Silloin kannattaa istuttaa hedelmäkasvit, takaa valtavan sadon!
6) Torju tuholaisia vähenevän kuun aikaan.
7) Kituvat ja tautiset kasvit paranevat, jos latva katkaistaan ylimmän sivuhaaran yläpuolelta vähenevän kuun viimeisenä neljänneksenä tai uudenkuun päivänä.
8) Lannoita vain täyden tai vähenevän kuun aikana.
9) Vältä sadonkorjuuta ja säilömistä neitsytpäivinä.

Neitsyt suosii mullanvaihtoa, kylvämistä ja istuttamista, tänä vuonna neitsytpäivät osuvat 19.-20.2., 18.-19.3., 15.-16.4., 12.-13.5. ja 8.-9.6.

 
Artikkelin lähteenä on käytetty mm. Anne Pöyhösen kirjaa "Yläkuu ja alakuu". Jos innostuit, Pöyhönen luennoi Seinäjoen Voimaannu-messuilla 19.3. sekä Piha- ja Puutarhamessuilla 16.-17.4.


Tarvitsísinkohan oikein kuukalenterin!!

"Wanhan ajan Kuukalenterista näet entisajan neuvoin milloin tehdään saunavihdat, raivataan vesakot, kaadetaan hirret ja polttopuut, perataan rikkaruohot, istutetaan ja kylvetään eri kasvit, kerätään yrtit, leikataan hiukset, pestään pyykki, jne. Eri töiden tekoajat on merkitty seinäkalenterin päiväruutuihin valmiiksi oikean kuunvaiheen kohdalle."

torstai 17. helmikuuta 2011

Repsahdus

Kävin eilen Tullintorilla, hierojalla. Häkellyttävää itsehillintää osoittaen kävelin varmoin askelin läpi ostoshelvetin, Eurokankaaseen edes vilkaisematta. Tunsin ylenpalttista ylpeyttä luonteenlujuudestani - olihan tämä jo toinen kerta shoppailulakon aikana, kun selviän Tullintorin kiusauksista kunnialla (kaikki muut kauppakeskukset olenkin kiertänyt kaukaa)!!

Ulko-ovi jo siinsi siilmissäni, kun huomasin jonkun lykänneen pitkän rekin aivan ulko-oven viereen, plakaatti KIRKUI täyspitkien Ratia-yökkäreiden hinnaksi 19 euroa. 19 euroa!!! Täyspitkä tasaraita-yöpaita maksaa satasen!! Eihän siinä naisihminen voi kuin polvet notkahdellen sännätä selaamaan, josko omaa kokoa löytyisi...

Hyvälaatuinen yökkis on panostusta elämänlaatuun!! Ja osoittaa vain taloudellista luonteenlaatua, että hyödyntää erinomaiset tarjoukset, eikö?? Noin 8 metrin matkalla onnistunuin siis jo perustelemaan itselleni ostoksen tarpeellisuuden!

Ja löytyihän sitä omaa kokoakin, monessa värissä!! Olo oli hieronnan jälkeen suloisen vaaleanpunainen... Jotenkin kummasti olin kassalle päästyäni onnistunut haalimaan käsivarrelleni myös kolmet Norlyn-rintsikat (järkyttävän edullisia) ja muutamat Nanson sukat Miehelle (sikahalpoja!). Kaikki yhteensä alle 40 euroa! Joten ei tätä ehkä kovin suurena rikkomuksena voi pitää, eihän??

Tosin tässä saattaa käydä niin, että olen pakotettu loppuviikosta hakemaan ne loputkin yökkö-värit Tullitorin Sukkakaupasta...

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Selkä, #¤%&@£$* !!

Arrgggh, selkä on taas ihan solmussa! Eilinen 13 tunnin yhtämittainen istuminen ei tainnut olla hyväksi (4 tuntia bussissa + 5 tuntia takakenossa + 4 tuntia bussissa). Kävin työasioissa Jyväskylässä, Kallioplanetaarion tuolit ovat todennäköisti oikein mainiot tähtitaivasesitysten katseluun, mutteivat etumontussa koikkelehtivan juhlapuhujan seuraamiseen.

Kallioplanetaariosta en ollut koskaan kuullutkaan (siinä päällä sijaitsevat tähtitornit tiesin), paikkaa kyllä kannattaisi mainostaa!! Melkoinen voimainponnistus kyläyhdistykseltä ja paikalliselta tähtitieteelliseltä yhdistykseltä louhia kallion sisään planetaario, ravintola, kokoustilat ja edustussauna!! Ruoka oli muuten erinomaista!

Matkalukemisiksi teki mieli ostaa uusin Maalla-lehti, mutta nuukana ihmisenä päätin säästää 2 euroa ja ostin tuoreimman Glorian Koti -lehden. Kaj Kaliman kolumni on aina ajatuksia herättävä, mutta artikkeleita suuremman mielenkiinnon saivat osakseen Lexingtonin ja Designers Guildin mainokset. Sisällöltään siis varsin onneton numero.

Onneksi Maalla-lehti jäi lehtihyllyyn, se nimittäin odotti postilaatikossa kotiin tullessani. Ei ole kyllä pieneintäkään muistikuvaa, että olisin sen tilannut, mutta niin vaan oli omilla osoitetiedoilla kotiin kannettu. Eiköhän se laskukin sieltä vielä seuraa...

Lehdessä olikin paljon luettevaa, aika pohjalaispainotteisesti! Ensin pisti silmään Etelä-Pohjanmaan käsi- ja taideteollisuuden IHANAT kotiseutukassit. (Kuva: www.taitoep.net). Sitten luin juttua Isokyrön Orismalan koulusta, Ylistaron Matin-Tuvan elokuvateatterista, "pirun väkevästä pohjailaisesta lakritsi-salmiakista"...

Ja viimeiseksi vielä juttua Hattulan Kaakelitehtaasta. Aikoinaan lukiotielläni kuljin päivittäin ohi Tehdasvillan tiilisen tehdasrakennuksen, jossa Kaakelitehdas nyttemmin toimii.

Tulipa nostalginen olo!!

PS. Illaksi on aika hierojalle, joten hätäkös tässä.

tiistai 15. helmikuuta 2011

Synttärit

 Tasan vuosi sitten klo 12:18 julkistin ihkaensimmäisen Rakkauden talossa -postauksen.

Vuosi on mennyt hujauksessa!

Jokaiselle päivälle on tehty ihan omaa tarinantynkää. Tämä on 367. merkintäni, uuteen blogiin siirtyessäni ( blogit.fi => blogger.com ) oli merkintä molemmissa ja tämä tämänpäiväinen on sitten tietenkin jo "uutta kierrosta".

Paljon mitään vuoden mittaan ei ole tapahtunut! Päätellen ainakin siitä, että vuosi sitten kylppäri- ja ompeluhuoneremontti olivat käynnissä - ja vaiheessa ne ovat edelleen! Remontti-inspiraatio kärsii pahasta lamasta! Sitäpaitsi Appiukko on tainnut kyllästyä meihin, kun emme saa omin voimin mitään aikaiseksi...


Tekstiä on syntynyt vaihtelevasti, kuviakin on otettu jokusia satoja - niitäkin vaihtelevalla menestyksellä. Viime aikoina tekstit ovat olleet lyhyemmän sorttisia ja tylsemmän puoleisia - niin töissä kuin kotosallakin tuntuu olevan taas enemmän puuhaa.


 
Jokakeväinen kehityskeskustelurutistus vie mehut aika tehokkaasti, iltaisin ei kovasti jaksa runoilla kun 5 viikon ajan on päivittäin vähintään yksi minimissään parituntinen "kehari". JET-opinnotkin vaativat osansa: projektisuunnitelma hyväksyttiin, projekti on suoritettu, loppuraportti pitäisi laatia. Sen jälkeen pitäisi kehitellä "oman johtajuuden kehityssuunnitelma" ja toteuttaa se. Kirjareferaatti on työn alla, ainakin yksi etätehtävä on palauttamatta ja näyttökokeita pitäisi suunnitella. Koti kaipaa perusteellista kevätsiivousta, pihapuuhasuunnitelmat vievät oman aikansa - ja kyllä remontinkin eteen jotain pitäisi tehdä... Ja koirat pestä.

Kai jonkinasteista kevätangstiakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä potea?

Hah-hah! Kuka odotti synttäriarpajaisia? Enpäs järjestä sellaisia, se olisi ihan liian ennalta-arvattavaa! Keksin jotain muuta joskus jollain muulla perusteella... Nyt juhlitaan ihan vaan matalalla profiililla!
 
PS. Kameran muistikortti hajosi suihkuhuonetta kuvatessa! Kai sekin on jo kyllästynyt koko projektiin... Korvaavana kuvituksena Tuula Lehtisen fotoetsaus/ akvatintat BeautyBox -sarjasta (2004).

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivää!

 Ylen yllätyksellistä ystävänpäivää,
hyvät blogiystäväni!

Minä tosin en yllätä! Palaan vielä eiliseen kahvipussiaiheeseen Aika on taikaa -blogin JaanaElinan kysyttyä tekniikasta.

Kasseihin ei ole ommeltu ensimmäistäkään tikkiä!

Kahvipussit silitettiin pitkiksi päreiksi (5 kahvipussia kummallakin puolen), päreet leikattiin (tilkkuleikkurilla) pitkiksi lastuiksi (kauppakassissa leveys 5 cm, pikkukasissa 4 cm). Pitkät lastut taitettiin kaksinkerroin (itse vielä silitin ne taittamisen jälkeen) ja sitten vain pujoteltiin koreiksi/kasseiksi (suikaleen leveys pienessä kassissa 2 cm, isossa 2½ cm). Kantokahvat kiinnitettiin sirkkaniitein. Helppoa kuin heinänteko! Ja siisti jälki, useinhan ne ompeleet tuppaavat enemmän tai vähemmän kiemurtelemaan...

Suurin työ oli pussien aukaisussa, putsauksessa, silittelyssä ja leikkelyssä, varsinaisen punonnan osuus oli korkeintaan 20% koko työstä. Ehkä jatkossa silittelenkin pussit pitkiksi päreiksi sitä mukaa kun niitä saan, vievät vain vähän tilaa säilytellessäkin. Leikkelen sitten tarpeen mukaan (suikale voi olla vaikka 20 cm leveä => punoksen leveys 10 cm) kun (jos?) inspiraatio iskee. Punonta olisi oikein oivallista kesäistä puuhaa, mukava tehdä vaikka mökin terassilla... Tähän saattaa tulla jopa himo!!

PÄIVITYS klo 14:46
Silityksestä vielä täsmennystä:

Silitys leivinpaperin läpi "kolmella pisteellä". Toiset kahvipussilaadut kuulemma himmenevät näin kovasta kuumuudesta, silloin riittää vähempikin - ainakin Juhla-Mokkaa sai silitellä surutta ihan täysteholla. Ei tarvitse sen kummemmin painaa, lämpö sulattaa pussien SISÄPINNAT yhteen (siis sisäpinnat vastakkain!). Silitys aloitetaan siten, että ensimmäisen pussin reuna taitetaan kaksikerroin, sen jälkeen vuorotellen kummallekin puolelle pussi PUSKUSAUMAAN! Pussien pintapuoli ei sula eikä siten myöskään liimaudu kiinni.
HUOM! Toinen puoli taitetaan näkymättömiin punosten sisäpuolelle, sisäpuolella siis voi ja kannattaa käyttää sekalaisia tai muuten vaan "rumia" pusseja.
HUOM-HUOM! Pussit kuumenavat silitettäessä kovasti, kannattaa käyttää esim. puuvillahansikkaita tai näppylähanskoja. Itse käytin fleece-käsineitä, hyvin eristivät!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kahvipussit koriksi

Viikonloppu meni siis Opiston "Kahvipussit koriksi" -kurssilla!

Vuosikaudet olen sunnitellut osallistumista, mutta kurssi taitaa olla yksi Opiston suosituimmista, niin nopeasti se aina täytyy ja varasijoille ei juuri kutsua käy.

Enkä ihmettele, niin hauskaa kurssilla oli!! Kurssi oli hyvin hiljainen, kaikki keskittyivät niin tiiviisti punontaan ettei yleensä niin tavanomaista kälätystä kuulunut kuin kahvitauoilla - jos sellaisen ylipäätään malttoi pitää.

Kahvipussit muuttuivat moneksi: isommiksi ja pienemmiksi kopiksi ja kasseiksi, salkuiksi, säilytyskoreiksi, puukopaksi, lehtikoriksi, jättiläissuureksi lankakoriksi, pullon lämmittäjäksi/viilentäjäksi, pannunalusiksi...
 
Itse sain ison kauppakassin valmiiksi kurssilla, pienemmän viimeistelin kotona. Pieneen oli tarkoitus laittaa oikein hienot "valmissangat", mutta lopputulos ei sitten ollutkaan niin hienostunut, että olisin ne viitsinyt siihen tuhlata (parempaa käyttöä löytynee tulevalta kassikurssilta tai tilkkuleiriltä, toivottavasti). Molempien hantaakit tein kestävästä ripsinauhasta. Kaffeepaketti toimii mittatikkuna, pienempään kassiin mahtuu 3 pakettia.
 
Kyllä Veljentyttö Nuorempaa nyt takuulla harmittaa, että lähti (tosin vasta piiiiitkän harkinnan jälkeen) Suomi-Tsekki -lätkämatsiin (LG Hockey Games 2011) - vaikka Suomi voittikin!

Kenties järjestämme kesällä ihan oman kurssin?! Tosin näin upeita lisukkeita en osaa opastaa taituroimaan, ruusu löytyi yhden kurssilaisen salkkumallisesta kahvipussilaukusta. Aika ihana!!