Vinttilöytöjä

Äiti oli taas käynyt läpi nurkkia, löysi muutaman tekeleeni vuosikymmenten takaa ja lykkäsi mukaani. Tällä kertaa ei nukenvaatteita vaan öljyvärikokeiluja.

Näistä toinen näkyy jääneen kesken, toiseen on merkitty vuosiluku 1984..

Ja tällainen hirvitys, ei vuosilukutietoa. Äiti muisteli, että olisin tällä voittanut jonkun kilpailun. Itsellä ei ole mitään muistikuvaa, mutta en oikein usko, niin ovat mittasuhteet keturallaan.

Öljymaaleja en sen koommin ole tainnut käyttääkään, paitsi farkkumökin ulkoseiniä sutiessa. Varmaan ihan hyvä ratkaisu, taitavat langat ja kankaat olla enempi meikäläisen materiaaleja satunnaisen luovuudenpuuskan iskiessä...

Ihan hauskojahan nämä ovat - omalla tavallaan - mutta taitavat kyllä päätyä täälläkin sivuvinttiin.

Olo on kyllä vähän samaa luokkaa näiden kanssa, yhtä kamala. Kuume nousee ja verenpaine laskee. Konttailen, seisaalla pelkään kumauttavani pääni johonkin pyörtyessäni. Huomenna lääkärinn, jos ei ala pikkuhiljaa hellittää tämä flunssa.

Pullon henki

TTL-reissulla Akateemisen ikkuna pysäytti Berlin ist in -teemallaan - akkunassa oli Ampelmann-tuotteita.

Ampelmännchenin suunnitteli vuonna 1961 Itä-Saksan liikenneministeriön liikennepsykologi Karl Peglau. Peglau arveli ihmisten reagoivan paremmin ystävälliseen hahmoon kuin pelkkiin liikennevaloihin. Hahmoon on liitetty myös sosialistisia mielikuvia: yritteliäs työläinen - porvarillisesta hatustaan huolimatta - ponnistelee kohti kommunistista tulevaisuutta. (Lähde: Wikipedia)

Ampelmann täyttää tänä vuonna 50 vuotta, Saksojen yhdistymisen myötä se on muuttunut vahvasti tuotteistetuksi kulttihahmoksi. Ja tähän halpaan lankesin minäkin, halusin ihan EHDOTTOMASTI turvata Miehen työmatkaa Ampelmann-heijastimella. Ja omaanikin! Ikään kuin eteisen roinalaatikossa ei olisi jo noin tsiljoona heijastinta ennestään...

Vielä parempaa odotti itse myymälässä! Kerään Mauri Kunnas -kirjoja, MUTTA vain jos löydän niitä TOSI edullisesti. Hurja-Harri ja pullon henki lähtivät matkaan 2 eurolla!! Paras löytö ikinä!!

Pulloillaan vielä vähän lisää...

Sain ensimmäisen apteekkipulloni yläasteella kemian opettajalta, tyhjänä tietenkin!! Myöhemmin löysin niitä Papan verstaalta lisää, kun Mummulaa tyhjennettiin myyntiin. Pienet pullot olen löytänyt Rakkauden talon pihasta, kun kaivelin kivikkoa esiin.

Appiukko kun näki pullokokoelmani takkahuoneen leivinuunin päällä, antoi pari isoa kaljapulloa, jotka on huutanut vuosia sitten huutokaupasta. Pitävät nyt kellarinrapussa seuraa isolle viinipullolle, jonka löysin lehtikeräyksestä.

 

Tykkään pulloistani ihan vietävästi, mutta en suostu OSTAMAAN pulloja lisää. Sama perusidea kuin Kunnas-keräilyssäkin ( = edullinen hinta) pätee pullokeräilyssäkin, niiden on pitänyt olla käytössä ja ne pitää saada ( = löytö, lahja tai luovutus)!

Ehkä kokoelmani vielä joskus karttuu...

Vaikkapa sitten, kun remontoimme kellarin taulun hengessä? Tiedättehän, sitten joskus... Kuuluu 10-vuotissuunnitelmaan, likimain.

Taulu on aika kamala! Olimme huutokaupassa, taulun tullessa myyntiin sanoin sitä mauttomaksi.
- Mitä? Mauton?, kysyi Mies
- Ihan hirvittävä, vastasin - ja siinä samassa Mies nosti kätensä pystyyn tarjouksen merkiksi.
- Et osta sitä, se on ihan järkyttävän rumakin, parahdin kauhuissani.
- Kymppi lisää, huusi Mies Meklarille.
- LOPETA! Ei takuulla laiteta seinälle, jos ostat!! sihahtelin Miehelle.
- Vielä vitonen!, huusi Mies taas
- Herra siellä haluaakin taulun ihan tosissaan, kun nostaa omaa tarjoustaan!, sanoi Meklari, "Eikös me sitten lyödä kauppa kiinni? Vai tuleeko lisää tarjouksia?"
Olin ihan hiljaa.
- Ensimmäinen, toinen ja KOLMAS kerta, taulu on myyty pitkälle herralle salin oikeassa reunassa!
Ei naurattanut, vaikka muuan rouva takaviiston vasemmalla sai hysteerisen kikatuskohtauksen...

Kuten huomaatte, hävisin tämän taiston totaalisesti - taulu roikkuu seinällä. Olen jo aika tottunut siihen. Huutokauppoihin en ole enää lähtenyt kovin innokkaana...

Kipu

Rouskutan taas särkylääkkeitä oikein urakalla...

Ei-ei, ei tämä johdu värjäyskurssista, ei tokikaan! Olen sinnitellyt koko kesän Panacodin voimalla, mutta nyt kun kollegat ovat yksi toisensa perään palanneet lomiltaan (tuurasin tusinaa), käväisin työterveydessä uuden vaivan eli käsien aamutunnottomuuden vuoksi. Pillereitä, fysikaalista ja sairauslomaa.

Mies sanoi, että nythän on aikaa jumpata kunnolla: voisin aloittaa vaikka laajoilla kaarilla ikkunoita pesten, jatkaa pyykin ripustelulla ja lopuksi harjoittaa vähän pienempiä liikeratoja pölyjä pyyhkien...

Pirtti on kieltämättä kesän jäljiltä perusteellista puunausta vailla. Ja mattoja!! Mattopyykille ei olla ehditty vieläkään...

Sairausloma kuitenkin sai ihan oikeasti sairaaksi, nyt on selkäkin tosi pahana, tuskan hiki nousee otsalle pienestäkin ja tekisi mieli vain huutaa. Tai itkeä.

 

Iltojen pimetessä ja viiletessä on ihanaa sytytellä kynttilät, käpertyä takkatulen eteen ja alkaa suunnitella talvipesän rakentamista, mutta varsinainen siivous ja sisustus saavat vielä odottaa parempia aikoja...

Vaivaistuoli (säädettävä tv-tuoli) tuo hieman helpotusta (rauhallisen kävelyn lisäksi), siinä voin jopa hetkellisesti käsitöidä tai bloggailla!

Sain valmiiksi KyJy #14:n, Äidille pitsibaskeri. Lankana englantilaisnen Freedom Spirit (100% villa), menekki 60 g. Malli on sama kuin Anopille tehdyssä (KyJy #9), mutta sen verran näemmä kolmiolääkkeet sekoittavat päätä, että unohdin resorin jälkeen vaihtaa isommat puikot (5 => 6) eli baskerin sijasta voinee puhua löysästä myssystä.

Ei ollut tällä kertaa jääkaapissa vesimeloneja, joten olohuoneen jalkavalaisimet saavat nyt demonstroida Anopin ja Äidin juttutuokiota, taustallaan Erkki Mikkolan "Minä-poika!" (tempera + öljy).

 

Taitelija työsti teostaan peräti 17 vuotta (1970 - 1987) - jotkut asiat vaativat aikaa ja kypsyttelyä. En minäkään HIDAS ole - toivoisin silti saavani matot pestyiksi .. Ja oikeastaan aika monta muutakin asiaa tehdyksi!

 Siinä ne nyt ovat, Anoppi ja Äiti - samanlaiset, mutta niin erilaiset!

Lehtikaapin siivousurakka

Eilen vatsataudin oireita sen verran, että jäin kotiin. Ei kuitenkaan niin paljon, että olisi täysin lamaannuttanut. Siis jotain pientä puuhasteltavaa piti keksiä!!

Päätin raivata yläaulan ääriään myöden täyden sisustuslehtikaapin. En usko, että kykenisin jatkossakaan hillitsemään itseäni kaupan lehtihyllyn äärellä... Osasta on hankkiuduttava eroon, jos uusia aikoo säilöön vielä tunkea!

Samaan ahtauteen on sullottu myös sisustuskirjoja. Muutama uusin on aina olohuoneen pöydällä selailtavana, mutta tänne kaappiin jouduttuaan jäävät aika vähälle katselulle. Pitäisi keksiä joku uusi paikka, enemmän näkösällä. Ja tilalle vaikka matkaoppaat, joilla ei tällä haavaa ole oikein paikkaa - ja joita tarvitsee valitettavan harvoin.

Kaapin päällä on kehystettynä Miehen lapsuusajan t-paita, Vaarin tuliainen Puolasta.

Pienimpään kehykseen on tarkoitus laittaa minun ensikenkäni (vain yksi on tallella), mutta se on toistaiseksi kateissa. Sitäpaitsi Sisko väittää, että se on HÄNEN kenkänsä! Ei ole - ja vaikka olisikin, tuohon kehykseen se silti tulee!!

Kolmanteen on tarkoitus tehdä kollaasi kummilapsista, idea vielä vaan on hakusessa. Kenties hiuskiehkurat?

 

Mitähän järkeä lehtiä on ylipäätään säilöä? Eivät ne siitä parane... Todella harvoin tulee kaiveltua vanhoja lehtiä uudelleen esiin. Poikkeuksen tekee toisinaan englantilainen 25 Beautiful Homes (niitä onkin monta vuosikertaa, enkä raaski vielä luopua...) ja nämä Ranskasta tuomani Campagne Decoration -lehdet. Vaikken olekaan maalaisromanttisen tyylin ylin ystävä, jokin CD:ssä kiehtoo ja vähän villitseekin. Pitkään mietin, raaskinko nytkään luopua. Tyly kohtalo: POIS vaan!

Siivousvimman pyörteisiin joutuneita ulkomaisia sisustuslehtiä pistin myyntiin huuto.nettiin kolmen kappaleen seteissä. Ylläolevaa kuvaa klikkaamalla pääsee kurkkaamaan, jos joku kiinnostui...

Nyt kun vauhtiin pääsin, taidan kaivella taas vähän enemmän nurkista roinaa huudeltavaksi...

Pa-dam!

Siellä se nyt on, perhepotrettimme!!

Seurakseen sukkatrikoonukketaulu sai pari linopiirrosta:

Leena Tikkasen Pomona I (2004) ja...

... Pomona II (2004). Luonnollisestikin tämä miehenpuoli Miehen puolelle ja naisimmeinen minun puolelleni pehkua.

Taulut ovat matkamuisto kesän 2008 Itä-Suomen kierrokselta, jolloin poikkesimme mm. Etelä-Karjalan Taitelijaseuran Galleria Pihattoon. (Samalla reissulla kävimme myös Viipurin risteilyllä, Salpalinja-museossa Miehikkälässä ja Kotkan edustalla Kaunisssaaressa. Varsinkin Kaunissaarta suosittelen kivana kesäkohteena, aivan ihana paikka!)

Makuuhuoneessammehan oli jo entuudestaan Päivi Sompin etsaus-akvatintat Syyspeite (2002) ja Kevätkukkapuu (2009), niistä kerroin taannoin täällä.

Lötkön mielestä perhepotrettimme pilaa taiteellisen vaikutelman!! Hän ei pysty enää nukkumaan sohvalla tauluja katsellen vaan anasti Lusmun "valtaistuimen".

PS. Vielä ehtii käydä Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyssä Tampereen Taidehallissa Finlaysonilla!! Avoinna vielä tämän viikonlopun. Valitettavasti en ehtinyt viikko sitten kuuntelemaan luentoa - tein jo töistä lähtöä, kun työhuoneeseen käveli ihan oikea työeste (enkä siis tarkoita esimiestäni...).

Kuvat olivat upeita! Täytyy silti sanoa, etten ollut ihan yhtä vaikuttunut kuin nähdessäni kuvat ensi kerran valkokankaan kokoisina ja tarinalla höystettyinä. Sen sijaan jakamattoman mielenkiintoni saivat osakseen puvut, joita kuvauksissa oli käytetty. Hienoja!

Maailman ihaninta viikonloppua kaikille!

Synttärit

 Tasan vuosi sitten klo 12:18 julkistin ihkaensimmäisen Rakkauden talossa -postauksen.

Vuosi on mennyt hujauksessa!

Jokaiselle päivälle on tehty ihan omaa tarinantynkää. Tämä on 367. merkintäni, uuteen blogiin siirtyessäni ( blogit.fi => blogger.com ) oli merkintä molemmissa ja tämä tämänpäiväinen on sitten tietenkin jo "uutta kierrosta".

Paljon mitään vuoden mittaan ei ole tapahtunut! Päätellen ainakin siitä, että vuosi sitten kylppäri- ja ompeluhuoneremontti olivat käynnissä - ja vaiheessa ne ovat edelleen! Remontti-inspiraatio kärsii pahasta lamasta! Sitäpaitsi Appiukko on tainnut kyllästyä meihin, kun emme saa omin voimin mitään aikaiseksi...

Tekstiä on syntynyt vaihtelevasti, kuviakin on otettu jokusia satoja - niitäkin vaihtelevalla menestyksellä. Viime aikoina tekstit ovat olleet lyhyemmän sorttisia ja tylsemmän puoleisia - niin töissä kuin kotosallakin tuntuu olevan taas enemmän puuhaa.

 

Jokakeväinen kehityskeskustelurutistus vie mehut aika tehokkaasti, iltaisin ei kovasti jaksa runoilla kun 5 viikon ajan on päivittäin vähintään yksi minimissään parituntinen "kehari". JET-opinnotkin vaativat osansa: projektisuunnitelma hyväksyttiin, projekti on suoritettu, loppuraportti pitäisi laatia. Sen jälkeen pitäisi kehitellä "oman johtajuuden kehityssuunnitelma" ja toteuttaa se. Kirjareferaatti on työn alla, ainakin yksi etätehtävä on palauttamatta ja näyttökokeita pitäisi suunnitella. Koti kaipaa perusteellista kevätsiivousta, pihapuuhasuunnitelmat vievät oman aikansa - ja kyllä remontinkin eteen jotain pitäisi tehdä... Ja koirat pestä.

Kai jonkinasteista kevätangstiakin pitäisi jossain vaiheessa ehtiä potea?

Hah-hah! Kuka odotti synttäriarpajaisia? Enpäs järjestä sellaisia, se olisi ihan liian ennalta-arvattavaa! Keksin jotain muuta joskus jollain muulla perusteella... Nyt juhlitaan ihan vaan matalalla profiililla!
 
PS. Kameran muistikortti hajosi suihkuhuonetta kuvatessa! Kai sekin on jo kyllästynyt koko projektiin... Korvaavana kuvituksena Tuula Lehtisen fotoetsaus/ akvatintat BeautyBox -sarjasta (2004).