keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Mies sisustaa

Hei, tällaisia meillä ei vielä ollutkaan!!  (Kuva: radio86.com)

Hi-hii, jokusissa blogeissa nauraa kihertänyt miespolojen sisustushaastatteluja. Pakko oli ahdistella omaakin, kun oli rojahtanut niin kotoisan näköisesti kirjan kanssa sohvalle - mitä oivallisin hetki suorittaa syvähaastattelu!

Koodiavain:
Hyväksi havaitut kysymykset
- Miehen vastaukset
- omat kommenttini (Miehen mielestä johdattelevat...)

Tästä se alkaa:

Osallistutko kotinne sisustamiseen?
- Osallistuisin.
- Mutta?
- Akka mäkättää, ei tykkää mun ideoistani.
- Anna esimerkki!
- No kirjoita sitten että osallistun. 

Miten sisustusmakunne eroavat toisistaan?
- Täysin.
- Niin?
- Minä suosisin enemmän puhtaampia ja selkeämpiä linjoja, mutta sinä olet kuin basaarinpitäjä kaikkine puusammakoinesi. 

Oletko joutunut joustamaan päätöksistäsi sisustushankintoja tehtäessä?
- En. 

Jos saisit muuttaa kotinne sisustuksessa mitä tahansa, mikä se olisi?
- Puolet roinasta kaatopaikalle! Yläkerran kirjahyllyn siivoaisin ensimmäisenä turhasta tavarasta, vain tekemäsi käsityöt saisivat jäädä. 

Osallistutko kotinne siivoamiseen?
- Osallistun, jopa pitkälti vastaan siitä.
Kulmien kohottelua...
- No kyllä säkin siivoat! 

Kuka perheessänne päättää "kaapin" paikan?
- En oikein tiedä... Ei kai kukaan, kun ne koko ajan vaihtavat paikkaa... 

Oletko tyytyväinen kotinne sisustukseen?
- Olen. 

Mikä sisustuksessanne on sellaista, mitä et ehkä täysin "ymmärrä"?

- Muumi-mukien määrä! En ymmärrä, miksi irtotavaraa pitää olla niin paljon, ja miksi sitä pitää koko ajan hankkia lisää. 

Onko sisustaminen mielestäsi naisten hömppää?
- Akkojen vouhotusta! Juu, hyvin pitkälti on. 

Miten tärkeäksi koet viihtyisän sisustuksen?
- Kyllä se tärkeä on. (Hetki hiljaisuutta.) Erittäin tärkeä. 

Millainen sisustus on mielestäsi viihtyisä?
- Harmoninen ja vähäeleinen, selkeälinjainen. 

Koetko, että sisustus, siivoaminen ja kodinhoito vaativat sinulta erityisiä ponnisteluja?
- En, se kuuluu arkeen.
- Kenen arkeen, muijanko?
- Niin. Osaltaaan. 

Mikä olisi kamalin sisustuksellinen asia mitä kotiinne voisi ostaa?
- Iso, ruma, värikäs kiinalainen maljakko, ylipäätään kaikki kiinalaiset jutut. Ne on yksinkertaisesti karmeita, kuin kiinalaisessa ravintolassa asuisi. 

Mistä pidät kodissanne eniten? Mistä vähiten?
- Eniten koirista.
- Hei, SISUSTUKSESSA!!
- Yläkerran suihkuhuoneesta, se on niin onnistunut. Vähiten kellarista, se on niin kirjava. Paljonko niitä kysymyksiä oikein on?
- Tämä oli viimeinen.
- No niin olisi ollutkin! Lukisin nyt tätä Päätaloa...

PS. Todistettavasti Mies shoppailee ja sisustaa, siitä on joskus (epätoivon hetkenä) tullut kirjoitettuakin... (kts. täältä)

tiistai 29. marraskuuta 2011

Suosikit

 
Sain Villasukan koti -blogista haasteen, KIITOS Villasukka! 

Pelin henkeen kuuluu
  • Kiittää tunnustuksen antajaa
  • Tehdä postaus aiheesta
  • Vastata 10 kysymykseen
Vastaukset annoin jo jokunen aika sitten (kts. täältä), mutta teen vastapainoksi "syvempää analyysiä" jostain jo antamastani vastauksesta...

Oranssi?
Kissa?
Vesi?
Homejuustot?
Pioni?
Ympyrä!!

 
Meillä kotona, paljon ympyröitä.

PS. Älkää luulkokaan! Vanha kamera edelleen...

maanantai 28. marraskuuta 2011

Lankalaari

Mies oli viikonlopun töissä, siis mitä mainioin tilaisuus heittäytyä täysin rinnoin joulusiivoukseen! Kohteena yläkerta.

Lauantaina oli pökerryttävän upea ilma. Aloitin yläkerran ikkunoiden pesulla, vaikkei sitä aurinkoisella kelillä suositellakaan - vaan mistä sitä tietää, koska seuraavan kerran on satamatta? Hyvin alkoi, vaan siihen se siivousinspis sitten hiipuikin... Lopputulos yllä.

Kaksi vuotta sitten uusimme Rakkauden talon ikkunoita. Tiivistä on erinomaiset kokemukset edellisestä asunnonnon ikkunoiden ja tämänkin töllin ulko-ovien vaihtojen myötä. Niin nytkin muilta osin, mutta ikkunoita pestessä p*rk*l**t alkavat törmäillä ilmatilassa toisiinsa. Oli viittä vaille etten epätoivoissani loikannut ikkunasta mahalleni etupihalle!!

Ikkunoissa on ihmeellinen nahkea pinta (muillakaan sanoilla asiaa en osaa kuvata), joka ei taltu Viledalla, Sinin ikkunapesimellä, mikrokuituliinalla, taikaliinalla, rutatulla sanomalehdellä eikä millään muullakaan keksimälläni konstilla. Pesun jälkeen pinta on kauttaaltaan harmaa, laikukas, raidallinen - ja eritoten raivostuttava.

Kesällä ongelma on lievempi, mutta syksyin, keväin pulma pahenee. Kun pesun jälkeen lämpötilaero lasien välissä tasaantuu, kirkastuu ikkunakin ihan (mutta vain) kelvolliseksi.

Alussa kuvittelin, että ikkunoissa on vaan paksu kerros tehtaan pölyjä. Ajatusta vahvisti olohuoneen ikkunat, joissa oli alussa samaa ongelmaa, mutta useiden sinnikkäiden pesujen myötä vaiva hävisi. Vaan ei yläkerrassa!! Ovatko koirat unissaan  piereskelleet yläkerran ilmatilan niin sakeaksi, että kaasut ovat tiivistyneet ikkunoiden väliin ikihyhmäksi??

Anteeksi mauton mielikuva, mutta mitään muutakaan syytä en enää keksi!! Vai onko jollakulla muulla samaa ongelmaa??

No mutta! Kun kiukku, raivo, kihinä ja vihastus olivat sunnuntaiksi laantuneet, jatkoin joulusiivousta. Osin homma on vielä vaiheessa, mutta muutama kuva ompeluhuonesta lienee paikallaan, etteivät piskien paukut painu päällimmäisiksi mieleen...

Jokunen aika sitten Mies siivosi autotallia ja kysyi, keksisinkö tarvetta lokerikolle, joka miehisessä käytössä oli osoittautunut turhan hempulaksi. Tottahan toki, montakin, mutta lankaröykkiöt vaativat akuuteinta ratkaisua. Ei tänne uppoa kuin osa, mutta ihan hyvä alku kuitenkin.

Kiinnitin  Karnaluksista löytämäni mittanauhatarrat kankaanleikkauspöydän etureunaan.

Ompelupöydän reunaan on teipattu Säästö-Kareilta ( = maailman ahdistavammasta romukaupasta) löytynyt metallinen mitta. (Samasta romupainajaisesta löytyy erinomainen valikoima muitakin mittanauhoja).

Viimein sain myös maton lattiaan (yläkuva), mutta edelleenkään en ole keksinyt sopivia ikkunaverhoja. Veljentytöille tekemäni kastemekko toimittaa vielä toistaiseksi verhon virkaa.

Edellisellä Ikea-reissulla ihastelin lautashyllyä (L80 * K76 * S13), ja näin siinä jo sieluni silmin...

... ompeluhuoneen kässykirjastoa (lautashyllyllä) sekä...

... tuikitarpeellisia peltitötsiä. Pettymys oli suuri, kun paikkoja raivattuani totesin, ettei mahdu!! Ei niin millään!!

Vapaan seinäpinnan täysimääräisesti valtaa Ikean naulakko ja...

... aika täynnä alkaa jo olla lattiapinta-alakin. Nostalgisen ompelurasian olen saanut vuosia sitten Äidiltä - nykyisin sinne mahtuvat vain tarranauhat.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain kaunistusta peittämään Ikean lasipurkkien YLIRUMAT muovikannet!

Mutta ennen sitä pikkuisen joulukässytellään! Tai ainakin toivon niin - josko aikaa löytyisi muutenkin kuin yöpuuhasteluun!!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Adventus humiliationis

Ensimmäinen adventtisunnuntai (Adventus humiliationis), nöyrtymisen adventti, symboloi odotusta.

Miehen jo könyttyä nukkumaan iski inspiraatio! En nöyrtynyt odottamaan aamuun, vaan hiippailin pitkin yläkertaa, koettaen olla rymyämättä toista hereille, ja etsin sopivia tarvikkeita: kangasta, nauhoja, teippejä, decoupage-lakkaa.

Jo parin vuosikymmenen ajan adventtikynttiläni ovat palaneet Iittalan Argipelagoissa, juuri muulloin ne eivät esillä olekaan. Vaan vasta nyt keksin tuunata niitä ekan kerran. Kangaskaupasta saatavaa sydän-nauhaa ja pätkät 2-puolista teippiä - voilá - adventtikynttelikkö on valmis!

Pahoin kulahtanut Ikean lasipurkin kansi (todennäköisesti astianpesukoneessa pilattu...) vaati päivitystä. Decoupage-lakkani oli jo vähän vanhaa (markkahintakin vielä korkissa) ja sain tovin äheltää silikonipannulapun kanssa sen auki saadakseni. Irroiteltuani kuivuneet liimaroikaleet kannen alta ja purkin sisäkyljistä, totesin jäljellejääneen litkun ihan notkeaksi vielä. Pensselit unohdin yläkertaan, joten vetelin töhnät reippaasti pullasudilla...

Aamulla vielä pientä viimeistelyä pykäreunaisella puuvillanauhalla. Varastossa olisi ollut ihanaa HYVÄÄ JOULUA -pellavanauhaa, mutta harmillisesti se oli jokusen millin liian leveää. Nauha on kiinnitetty 2-puoleisella teipillä siltä varalta, että joskus vastaan tulee kapeampi jouluisempi nauha...

Ja kas, siinähän meillä on piparimuottipurkki!!

Minähän en leivo ikinä milloinkaan pipareita! Mutta kyllä talossa pitää silti piparimuotteja olla!! Vähintäänkin 27 erilaista!

Yöllä decoupagen kuivumista odotellessa ehdin siivota keittiön. Huopapiparit kiipesivät oviin edellisjoulun tapaan. "Kynttelikkö" pakotti siirtämään aamuisen sanomalehdenlukulamppuni syrjään. Vähän hassu paikka, mutta tuosta se on helposti nostettavissa pöydänkulmalle aamukahvin ja lehden seuraksi...

Kolme- ja viisilitraisiin keittiötölkkeihin keräilen kelta- ja punasipulinkuoria tulevia kasvivärjäilyjä varten ja ne ovat esillä ympäri vuoden. Ruudullinen silkkinauha yhdistää piparimuottiastian "sarjaan", mutta pöytätilaa se ei ole viemässä kuin Nuutin-päivään asti.

Joulua odotellessa....

PS. Jokunen aika sitten tulin maininneeksi V&B:n piparimuotit, nekin löytyivät - ihan just sieltä, missä niiden pitikin olla. No, nyt nämäkin sukelsivat samaan purkkiin possun, hirven, nallen, lampaan, pupun, oravan, enkelin sun muiden kanssa.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Monta pientä isoa

Monta pientä ISOa iloa ihan vaan tältä viikolta:

MAANANTAI:  Monen vuoden etsinnän jälkeen löysin viimein mieleistä kerniä grillikatoksen pöytään!! Yhtä paljon ilahdutti sopiva hinta (6,90/m Eurokankaasta). Olisipa kesä, nyt ei tarkene mennä sovittelemaan!

TIISTAI: Voitin Raitasukan arpajaisissa kivaa pörrölankaa, aivan omaa väriäni! Mies ilahtui myös puolittaessaan voiton - niin hyvää ettei sanotuksi saa... Kiitos Raitasukka!!

KESKIVIIKKO: Sain perua yhden tiimiläiseni lomautusilmoituksen, uusi projekti varmistui!

TORSTAI: Mies kävi vaihdattamassa fillariini nastarenkaat!

PERJANTAI: Asensimme keittiön laatikoihin LAPSILUKOT! Miksi ihmeessä sitä aikaisemmin keksineet???

TÄNÄÄN: Otin viimein EKAN KUVAN uudella kameralla! Eikä ollut vaikeaa ollenkaan!! Ehei, nämä räpsäytykset ovat Miehen räpsyllä - en minä vielä NIIIIIN pitkällä ole, että olisin opetellut siirtämään kuvia kamerasta koneelle...

Mies jaksaa ihmetellä, miten saatoin pantata kameraa kolmatta viikkoa. Hän ei lykkäisi moottorisahan testailua päivääkään - jos siis sellaisen saisi... Jotenkin tuo kommentti HUUSI ilmassa leijuvin kissankokoisin kirjaimin * VINK-VINK * !!!

ILOISTA VIIKONLOPPUA!

perjantai 25. marraskuuta 2011

Karkuteillä

HUPS, vahingossa julkaisin keskeneräisen tekstin jo muutamaksi tunniksi eilen, näppylöityäni "TALLENNA NYT" sijasta "JULKAISE TEKSTI". Tänään uudestaan ja loppuun saatettuna, kuvien kera.

* * * * *

Tapahtui alkuviikosta:

Mies tuli töistä kotiin. Koirat tapansa mukaan ovella vastassa ja sukkana pihalle pissalle. Lusmu singahti takaisin sisälle, mutta Lötkö ja Luupää jäivät pihaan luimistelemaan, sisälle ei niin millään.

Miehellä heräsi epäilys, jotain ei niin kovin toivottavaa on takuulla taas tehty. Jätti oven selälleen ja tarkistuskierrokselle. Kyllä, keittiö oli JÄLLEEN kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Palasi ovelle ja kiskaisi sen kiukuissan kiinni, jätti koirat pihaan.

Rauhoituttuaan palasi ovelle huhuilemaan, koirat jököttivät samoilla sijoillaan, kuin sahapukit. Eivät hievahtaneetkaan.

Mies imuroi hurrikaanin jäljet ja palasi ovelle, ilta oli jo hämärtynyt. Luupään silmät loistivat takapihan takaisessa pusikossa, Lötköä ei mailla halmeilla. Koirat on opetettu tulemaan välittömästi paikalle pilliin vihellettäessä - ei vaan toiminut sekään kikka enää.

Ilta pimeni. Luupään silmät hehkuivat edelleen pusikossa Miehen osoitellessa siihen suuntaan taskulampulla. Routa porsaan kotiin ajaa - nälkä ja karkkikipon ravistelu saivat Luupään luikkimaan vähin äänin sisälle. Lötköstä ei havaintoja.

Mies kävi takapihalla huhuilemassa tämän tästä. Lötköä ei näy, ei kuulu.

Ovikello soi. Oven takana vieras mies kysyy: "Onko koira karannut?". Juu, yksi on kateissa. "No, taitaa sitten istua tuolla autossani..."

Muukalainen oli ollut ajaa Lötkön päälle paloaseman edessä (matkaa kotipihasta n. 700 metriä). Tuntematon pysähtyi, avasi auton oveen ja loihe koiralta kysymään: "Tuletkos kyytiin?". Lötkö hypähti repsikan penkille, olikin kai ollut taksia vailla.

Mies ei ollut älynnyt kysyä, mistä Muukalainen tiesi piskin meille tuoda - oliko joutunut kauankin kiertelemään kyselemässä vai oliko joku ohikulkija opastanut?

 
Ei ole muuten koskaan tullut mieleen opettaa koirille, että vieraiden ihmisten autoon ei sitten mennä. Ei, vaikka minkämoista karkkia tarjottaisiin tai mitä luvattaisiin! Tosin tässä tapauksessa se oli vain onneksi!

Eikä tämä tähän pääty.

Seuraavana iltana Naapurin Rouva oli tullut Mieheltä kysymään, joko meidän koira on löytynyt. Emme tienneet kenenkään tienneen sen kateissa edes olleen...

Rouva kertoi, että Tytär ei ollut nukkunut koko edellisyönä, kun oli vaan murehtinut, mahdoimmeko muistaa ottaa koiran yöksi sisälle. Lötkö oli kuulemma koko illan luumuillut talon takana ennen lähtöään paloasemalle.

Mutta miksi se PELASTUSLAITOKSELLE lähti? Ilmoittaakseen laiminlyönnistä? Tehdäkseen turvapaikka-anomuksen? Saadakseen kyydin eläinambulanssilla? Hukkareissu, se on siirtynyt jo seuraavalle paikkakunnalle, Pelkosenniemelle.

 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lötkö palkittiin seikkailustaan ylenpalttisella extrakeksiannoksella. Olikohan se kuinkakin viisasta? Tekee kohta saman katoamistempun uudestaan...

 
Kuva; Juu, ihan oikein nähty: sohvalla edelleenkin 3 kiusanhenkeä.

Olin myöhään töissä. Minulle asiasta ilmoitettiin vasta kun kaikki rakit oli saatu takaisin sohvannurkkaan...

PS. Eläinambulanssien Urhon ja Lahjan kuulumisia voi lukea SEY:n blogista.

torstai 24. marraskuuta 2011

Äiskän syntsylahjus

Tasan kuukausi jouluun!!! Missä välissä se 2 kk ehti jo sujahtaa?? Nyt alkaa olla korkein aika tehdä  valmisteluja, luoda tunnelmaa, vaalia perinteitä!!!

Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Jokunen aika sitten ikääntyessäni Äiti antoi rahalahjan saatesanoilla "osta jotain KIVAA käsityötarviketta". Olen ostanut sen jälkeen lankoja (aika paljon) ja kankaita (vähän vähemmän), mutten mitään NIIN kivaa, että olisin niihin lahjarahani tuhlannut (ruokarahoja vaan).

Vaan viimein keksin sitä KIVAA!!

Ostin Hyvää Joulua -leimasimen ja korttipohjia (Tiimarista), ääriviivatarroja (Sinooperista) ja ihan ihkun jouluisia skräppipapereita (Suomalaisesta kirjakaupasta). Nämä OVAT kivoja!!

Ja VIELÄKIN kivempaa tulossa!!

Kutsuin Äidin, Siskon, Veljenvaimon ja Veljentytöt korttiaskartelemaan ja glögittelemään itsenäisyyspäivänä! Katsotaan, ketkä paikalle lopulta ehtivät...

Pitää vielä inventoida vanhat joulukorttitarpeet, tarkistaa kultatussien kunto, teroittaa sakset ja ostaa lisää teippejä varastoon...

Ah, KIVAA!! Melkein kuin jo joulu olisi...