perjantai 25. marraskuuta 2011

Karkuteillä

HUPS, vahingossa julkaisin keskeneräisen tekstin jo muutamaksi tunniksi eilen, näppylöityäni "TALLENNA NYT" sijasta "JULKAISE TEKSTI". Tänään uudestaan ja loppuun saatettuna, kuvien kera.

* * * * *

Tapahtui alkuviikosta:

Mies tuli töistä kotiin. Koirat tapansa mukaan ovella vastassa ja sukkana pihalle pissalle. Lusmu singahti takaisin sisälle, mutta Lötkö ja Luupää jäivät pihaan luimistelemaan, sisälle ei niin millään.

Miehellä heräsi epäilys, jotain ei niin kovin toivottavaa on takuulla taas tehty. Jätti oven selälleen ja tarkistuskierrokselle. Kyllä, keittiö oli JÄLLEEN kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Palasi ovelle ja kiskaisi sen kiukuissan kiinni, jätti koirat pihaan.

Rauhoituttuaan palasi ovelle huhuilemaan, koirat jököttivät samoilla sijoillaan, kuin sahapukit. Eivät hievahtaneetkaan.

Mies imuroi hurrikaanin jäljet ja palasi ovelle, ilta oli jo hämärtynyt. Luupään silmät loistivat takapihan takaisessa pusikossa, Lötköä ei mailla halmeilla. Koirat on opetettu tulemaan välittömästi paikalle pilliin vihellettäessä - ei vaan toiminut sekään kikka enää.

Ilta pimeni. Luupään silmät hehkuivat edelleen pusikossa Miehen osoitellessa siihen suuntaan taskulampulla. Routa porsaan kotiin ajaa - nälkä ja karkkikipon ravistelu saivat Luupään luikkimaan vähin äänin sisälle. Lötköstä ei havaintoja.

Mies kävi takapihalla huhuilemassa tämän tästä. Lötköä ei näy, ei kuulu.

Ovikello soi. Oven takana vieras mies kysyy: "Onko koira karannut?". Juu, yksi on kateissa. "No, taitaa sitten istua tuolla autossani..."

Muukalainen oli ollut ajaa Lötkön päälle paloaseman edessä (matkaa kotipihasta n. 700 metriä). Tuntematon pysähtyi, avasi auton oveen ja loihe koiralta kysymään: "Tuletkos kyytiin?". Lötkö hypähti repsikan penkille, olikin kai ollut taksia vailla.

Mies ei ollut älynnyt kysyä, mistä Muukalainen tiesi piskin meille tuoda - oliko joutunut kauankin kiertelemään kyselemässä vai oliko joku ohikulkija opastanut?

 
Ei ole muuten koskaan tullut mieleen opettaa koirille, että vieraiden ihmisten autoon ei sitten mennä. Ei, vaikka minkämoista karkkia tarjottaisiin tai mitä luvattaisiin! Tosin tässä tapauksessa se oli vain onneksi!

Eikä tämä tähän pääty.

Seuraavana iltana Naapurin Rouva oli tullut Mieheltä kysymään, joko meidän koira on löytynyt. Emme tienneet kenenkään tienneen sen kateissa edes olleen...

Rouva kertoi, että Tytär ei ollut nukkunut koko edellisyönä, kun oli vaan murehtinut, mahdoimmeko muistaa ottaa koiran yöksi sisälle. Lötkö oli kuulemma koko illan luumuillut talon takana ennen lähtöään paloasemalle.

Mutta miksi se PELASTUSLAITOKSELLE lähti? Ilmoittaakseen laiminlyönnistä? Tehdäkseen turvapaikka-anomuksen? Saadakseen kyydin eläinambulanssilla? Hukkareissu, se on siirtynyt jo seuraavalle paikkakunnalle, Pelkosenniemelle.

 
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Lötkö palkittiin seikkailustaan ylenpalttisella extrakeksiannoksella. Olikohan se kuinkakin viisasta? Tekee kohta saman katoamistempun uudestaan...

 
Kuva; Juu, ihan oikein nähty: sohvalla edelleenkin 3 kiusanhenkeä.

Olin myöhään töissä. Minulle asiasta ilmoitettiin vasta kun kaikki rakit oli saatu takaisin sohvannurkkaan...

PS. Eläinambulanssien Urhon ja Lahjan kuulumisia voi lukea SEY:n blogista.

9 kommenttia:

Katjuksa kirjoitti...

Ihanaa että kaikki tuhmeliinit lopulta löysivät kotiin.

Siskolleni kävi kerran niin, että oli poiminut tien varresta autonsa kyytiin harmaan hirvikoiran, luullen sitä meidän koiraksi, mutta pihaan tullessa omat koirat olikin tarhassa, missä pitikin. Tämää kyytiin noussut koirapa ei antanut enää koskea itseensä vaan murisi ja irvisteli kun yritettiin pannasta katsoa omistajan tietoja. Koira jäi autoon, auton ovi auki mutta ei se sieltä mihinkään lähtenyt. Isä tuli muutaman tunnin päästä töistä, katsoi pannasta puhelinnumeron ja soitti omistajalle, koira istui edelleen vänkärin penkillä hyvin ylväänä, eikä lähtenyt autosta vaikka ovet oli auki. Kun omistaja sitten saapui pihaan koiraa hakemaan, koira siirtyi omaan autoonsa ja jatkoi siellä ylväänä etupenkillä istumista...

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Katjuksa! Ja anteeksi, jouduit tietämättäsi oikolukijaksi... Hauska tarina! Meilläkin Lötkö ja Luupää rakastavat autoilua, vaikka joutuvatkin yleensä matkaamaan takarontissa. :o)

Kirsi kirjoitti...

Mä luulen että Lötkö osaa puhua ja on itse kertonut muukalaiselle osoitteen,ei ole taitroaan vaan viitsinyt teille paljastaa=D

Anonyymi kirjoitti...

Hauska tarina! Tietenkään ei hauska kun tapahtuma oli päällä... Ja miten vinttikoiramaista käyttäytymist:) Viisaita koiria. T: Heli

intsu kirjoitti...

Onpas Lötkö reissun tehnyt. Älykäs koira,puhunut itselleen ilmaisen taxin. Ei taitaisi ihmisiltä onnistua:) Muutenkin viisaita,tietävät lymyillä kun on oltu pahanteossa. Tuntuu,että ne yksissä tuumin porukalla päättävät tempaista jotain. Meillä oli edellispäivänä vieraita ja heillä on lapsia. Heidän 4-vuotias,hiukan vammainen lapsi ihastui meidän Sindiin ikihyväksi. Hän sanoi mulle,että Sindi on pieni pentu. Tosiaan pieni,tää lähes 40-kiloinen rötky. Mä sanoin,että kyllä Sindi on jo vanha mummo. Tää lapsi kysyi,onko mummo-koiralla miestä. Mä tuumin,että ei ole,että se on ihan sinkku. Nyt tää lapsi on päiväkodissa kertonut olleensa sinkun mummo-koiran luona:D

TeSa kirjoitti...

Voihan koiruudet!
Onneksi kaikki on kotona jälleen.

Aikoinaan meidän koiruus napattiin pihasta ihan päivänvalolla, irvistys sille ihmiselle.
Teimme ilmoituksen poliisille, naapureille, tutuille, kouluun yms, luullenettä koira on karannut. Tunnistakaa.
Itkua tuherrettiin, ei se tule enään takaisin.
Saimme muutaman pv kuluttua soiton, että koira on löydetty. Mistä?
Ei olisi meidän vanha sakemanni ikinä jaksanut niiiin kauaksi kotoa lähteä, mistä soittaja ilmoitti sen löytyneen.
Mutta ajan kanssa saimmekin tietää, että naapurissamme töissä ollut mies oli napannut koiramme kyytiinsä, luullen sitä nuoreksi ja oppivaiseksi.
Tuo samainen nappaaja palautti sen takaisin, muka löytyneen karkulaisen.
Pahus tätä ihmiset tyhmyyttä!

Pepi kirjoitti...

Ja nuo ketaleet kun näyttää juurikin niin hemmotelluilta ja hyvin pidetyiltä -ja elämäänsä tyytyväisiltä- ettei uskoisi saavan ketään niistä kotiporttia kauemmas kuin hihnasta kiskomalla :D

No, loppu hyvin, kaikki hyvin!
(ne keksit voi kyllä kostautua....)

tarutikki kirjoitti...

Sinä osaat kyllä kertoa ikävätkin asiat hauskasti:)
Onneksi kaikki päättyi hyvin eikä Lötkö jäänyt esim. taksinsa alle.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Kirsi, Heli, Intsu, TeSa, Pepi ja Tarutikki! :o)
Viisaita koiria? Kyllä te olette nyt pahasti erehtyneet! Kovapäisiä tolloja - ja joukossa tyhmyys tuntuu vielä tiivistyvän...
Vaikka kyllä siitä itku olisi tullut (täälläkin), jos sille tielleen olisi jäänyt...