sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Adventus humiliationis

Ensimmäinen adventtisunnuntai (Adventus humiliationis), nöyrtymisen adventti, symboloi odotusta.

Miehen jo könyttyä nukkumaan iski inspiraatio! En nöyrtynyt odottamaan aamuun, vaan hiippailin pitkin yläkertaa, koettaen olla rymyämättä toista hereille, ja etsin sopivia tarvikkeita: kangasta, nauhoja, teippejä, decoupage-lakkaa.

Jo parin vuosikymmenen ajan adventtikynttiläni ovat palaneet Iittalan Argipelagoissa, juuri muulloin ne eivät esillä olekaan. Vaan vasta nyt keksin tuunata niitä ekan kerran. Kangaskaupasta saatavaa sydän-nauhaa ja pätkät 2-puolista teippiä - voilá - adventtikynttelikkö on valmis!

Pahoin kulahtanut Ikean lasipurkin kansi (todennäköisesti astianpesukoneessa pilattu...) vaati päivitystä. Decoupage-lakkani oli jo vähän vanhaa (markkahintakin vielä korkissa) ja sain tovin äheltää silikonipannulapun kanssa sen auki saadakseni. Irroiteltuani kuivuneet liimaroikaleet kannen alta ja purkin sisäkyljistä, totesin jäljellejääneen litkun ihan notkeaksi vielä. Pensselit unohdin yläkertaan, joten vetelin töhnät reippaasti pullasudilla...

Aamulla vielä pientä viimeistelyä pykäreunaisella puuvillanauhalla. Varastossa olisi ollut ihanaa HYVÄÄ JOULUA -pellavanauhaa, mutta harmillisesti se oli jokusen millin liian leveää. Nauha on kiinnitetty 2-puoleisella teipillä siltä varalta, että joskus vastaan tulee kapeampi jouluisempi nauha...

Ja kas, siinähän meillä on piparimuottipurkki!!

Minähän en leivo ikinä milloinkaan pipareita! Mutta kyllä talossa pitää silti piparimuotteja olla!! Vähintäänkin 27 erilaista!

Yöllä decoupagen kuivumista odotellessa ehdin siivota keittiön. Huopapiparit kiipesivät oviin edellisjoulun tapaan. "Kynttelikkö" pakotti siirtämään aamuisen sanomalehdenlukulamppuni syrjään. Vähän hassu paikka, mutta tuosta se on helposti nostettavissa pöydänkulmalle aamukahvin ja lehden seuraksi...

Kolme- ja viisilitraisiin keittiötölkkeihin keräilen kelta- ja punasipulinkuoria tulevia kasvivärjäilyjä varten ja ne ovat esillä ympäri vuoden. Ruudullinen silkkinauha yhdistää piparimuottiastian "sarjaan", mutta pöytätilaa se ei ole viemässä kuin Nuutin-päivään asti.

Joulua odotellessa....

PS. Jokunen aika sitten tulin maininneeksi V&B:n piparimuotit, nekin löytyivät - ihan just sieltä, missä niiden pitikin olla. No, nyt nämäkin sukelsivat samaan purkkiin possun, hirven, nallen, lampaan, pupun, oravan, enkelin sun muiden kanssa.

12 kommenttia:

Anna kirjoitti...

Kyllä kelpaa joulua odottaa kun on noin jouluisen söpöä ympärillä. Yöhetket ovat sitä kaikkein inspiroivimpaa aikaa - eikö!

tarutikki kirjoitti...

Kivoja ja kauniita ideoita. Tunnelmallista adventtisunnuntaita!

Anna kirjoitti...

Et ole ainoa joka saattaa nousta vielä yön tunteina sängystä ylös inspiraation iskiessä. Mulla se inspiraatio tulee vaan tanssikoreografiaa ja se on välittömästi kirjoitettava ylös jotta aamullakin muistaa vielä :) Rauhallista adventtia.

Laura kirjoitti...

:) Wow!
Kuinka sait tuon kankaan kiertämään kahvan noin nätisti? Kahvahan ei voi mitenkään olla irrotettava... (?)

Hymytyttö kirjoitti...

Ihan hurjan kaunis idea nuo kynttilänjalat, todella kauniit!! Ihan pakko kysäistä, oletko sattumoisin kynttilänjalkojej "lähteiltä" kotoisin tai asut?

Aija kirjoitti...

Mä en edes uskalla laskea, kuinka monta piparimuottia mulla on. Vuosi sitten vielä Esikko bongasi saksalaisen nettikaupan josta tuli tilattua .... muutama. No että tuli postikulut niinku edullisemmiksi, kun Esikko tilasi opetuskäyttöön ja silleen. Eli siis ei mitään hyvää selitystä :) Enkä muista milloin olisin viimeksi leiponut pipareita!

Anneli kirjoitti...

Todella kaunista jouluntunnelmaa!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa teillä jo ihana Jouluinen tunnelma. Mukavaa alkavaa viikkoa.

sofia kirjoitti...

Ihania ideoita taas sinulla! Milloin voisin toimitella kahvipusseja? Vastaile vaikka mun meiliin.
Mukavaa joulun odotusta, nyt tohdin minäkin jo huopatonttuja laittaa esille tarkkailemaan, ollaanko meillä kilttejä..
Terkuin
Sofia

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Anna, Tarutikki, Anna, Laura, Hymytyttö, Aija, Anneli, Enkuli ja Sofia! :o)
Laura, terävillä saksilla suora viilto kankaan keskelle ja päihin pienet muotoonleikatut koloset "naulakiinnikelätkille" - decoupage-lakka peitää viillon eikä kangas ala rispaantua.
Hymytyttö, Iittalan lasitehtaan nurkalta 25 vuotta sitten lähdin ekaan omaan kotiin. Pakko kysyä, oletko itsekin, kun asiaa kerran tiedustelit...? ;o)
Aija, kiitos, nyt voi hyvällä omallatunnolla hakea vielä Ikeasta ne tonttumuotot, joita en edelliskerralla kehdannut hamstrata...
Sofia, mailaillaan!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, kivoja ideoita. Mutta kysymys koskee kuitenkin keittiön kaappien vetimiä, eli mistä olet ne hankkinut? yritin löytää postauksista ja aiemmastakin blogistasi,mutta löysin ainoastaan epämääräisen viittaukseen Ranskaan :) t. Kaija

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Hei Kaija! Tervetuloa Rakkauden taloon!
Ai miten niin epämääräinen? Eikös tuolla perusteella jo hyvinkin voisi lähteä kiertelemään Champagnen seutua? ;o)
Ranskalaisrautakaupan nimi on Lapeyre la Maison, mutta olen joskus nähnyt samanlaisia Keittiökauppa Kylväjällä.
Toivottavasti vetimien metsästys tuottaa tulosta!