Nojatuoliprobleemi

No niin, nyt kun sohvaongelma on vihdoin ratkennut, iski yhtäkkiä ja yllättäin nojatuoliprobleemi!!

Olen aina VIHANNUT mekanismituoleja! Rumia ja mauttomia, sanalla sanoen HIRVITTÄVIÄ! Edelliseen asuntoomme suostuin sellaiset pitkin hampain ottamaan, kun olivat "piilossa" yläkerran telluhuoneessa. Rakkauden taloon muutettaessa päätyivät olohuoneeseen, kun muitakaan ei siihen hätään ollut - ja siihen jäivät.

Nykyisin RAKASTAN mekanismituoliani!! Sen sylissä selkä rentoutuu, käsityöt etenevät kerkeästi, blogi päivittyy huomaamatta, lehdet tulee selattua eikä dekkarin kanssa viitsisi nousta ylös ollenkaan. Telkkarinkin tästä näkee, jos vaan haluaa katsella - useimmiten en.

Nautinnon täydentää pöytälampun katveeseen laskettu teemuki, glögikuppi tai sherrylasi, kutimet ovat näppärästi käsillä ja torkkupeite selkänojalta polville kiskaistavissa. Elämän lokoisia *****hetkiä, voisinko enää enempää toivoa!?

Järkytys olikin suunnaton, kun sukkasadon viime metrillä nojatuolin mekanismi hajosi! Vedin venksuu voimattomasti, mitään ei tapahdu!! Koitin keskittyä kutomiseen, mutta noin kymmessä minuutissa ehdin nykäistä hantaakista vähintään yhtä monta kertaa. Kudin ei vaan kilise, ellei kinttuja saa vaakatasoon!! Voihan itku ja irvistys!!

Häthätää koitin vaihtaa tuolit keskenään - tai oikeammin kiskoin jo hampaat irvessä, painavat pirulaiset! Mies huomasi huijausyritykseni oitis! Protestoi, vaikka mötköttääkin, mokoma, nykyään vain uudella sohvalla.

Olen edelleen sitä mieltä, että mekanismituolit ovat äärimmäisen kammottavan näköisiä - enkä suin surminkaan haluaisi mennä ostamaan uutta rumilusta!!

Mitä tehdä??

Takkahuoneessa on käyttämättöminä (myös ed. asuntoon hankitut) Nanna-tuolit. Tykkään mallista ja värikin on mieleinen, mutta näissäkö nyt voisi nauttia elämästään? EI VOI!!! Tai ainakin rahi tarvitaan...

Sitäpaitsi tiedän tahon, joka vastustaa vaihtoa itseänikin tarmokkaammin...

... KOIRAT!

Luiset luikeromme eivät yksinkertaisesti PYSTY lötköttämään lokoisasti tuolissa, jossa ei ole kunnollisia käsinojia!!

Toduísteaineistoa: Lötkö on sopeutuvainen ja vähään tyytyväinen (niin, tuo koira, joka ed. kuvassa on alimmaisena), mutta nyt hän MURJOTTAA! Se on vakavaa, Lötkö osoittaa harvoin mieltään, vain jos kokee tulleensa väärin perustein rangaistuksi.

Eikä Luupää näytä yhtään tyytyväisemmältä!

Mies sensijaa tykkää, on aina pitänyt mekanismituoleja liian massiivisina olohuoneeseen. Lupasi hioa ja petsata puuosat tummemmiksi, jos Nannat kelpuutetaan keskikertaan.

Saavat olla nyt tovin näillä sijoillaan, koekäytössä. Ensivaikutelma ainakin on ankea, niin visuaalisesti kuin perstuntumallakin!

Ehjän tuolin kiskoin sohvan päätyyn, pitäähän sitä jossain kässyjä pystyä tekemään!! Telkkaria tästä ei kylläkään enää katsella sitäkään vähää...

Huomatkaa, että Lusmu ei noussut koko aikana mekanismituolista, kun väänsin ja käänsin kalusteita, siirteln tavaroita ja imuroin. Narisi tyytymättömänä, kun tuolia retuutettiin, mutta ei hievahtanutkaan, ei nostanut edes päätään...

Eilisen tutkin netissä nojatuolivalikoimia, mutten ole löytänyt mieleisiä. Tai olen, mutta budjetti ei kestä! Aiemminkin himoinnut Boknäsin ja Vepsäläisen valikoimissa olevaa IDP:n Clio-tuolia, mutta hinta kangasverhoiltunakin (alk.1.760 eur) hirvittää - en edes uskalla ajatella nahkaisen hintaa...

Ikuinen saavuttamaton haave - kai sellaisiakin tarvitaan?