sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Nostago Parádisos

Yleensä en sorru arvostelemaan kenenkään kotia - kodit ovat aina asujiensa näköisiä, hyvin intiimi asia. Kaikki kodit, joissa olen saanut vierailla, ovat olleet (omalla tavallaan) kauniita, kertoneet omaa tarinaansa talonväestä. Kaikki eivät tietenkään ole olleet omaan makuuni, monesti olisin toteuttanut asioita toisin kuin isäntäväki, mutta sillähän ei ole mitään merkitystä - koti on koti, heidän kotinsa.

Reilu viikko sitten Jeanne d'Arc Living -turinointini kommenttikentässä sanoin: "- - - äärimmilleen vietynä se [mikä tahansa sisustustyyli] alkaa mielestäni olla tylsää - ja lehdissä jopa mielikuvituksetonta - - - " . Kotien kauneus syntyykin juuri ajan kerrostumista, oman tyylin vähittäisestä löytymisestä, johon se vanha "tyyliin sopimaton" on saatu mukavasti mukaan, kertomaan omaa tarinaansa näiden ihmisten historiasta.

Ilokseni olen vuosien varrella päässyt stailaamaan muutamien ystävieni koteja, nollabudjetilla tai maksimissaan reilun tonnin panostuksella. Se on ollut tosi hauskaa, meistä molemmista!! Useinhan sitä itse sokeutuu "liian lähellä" oleviin asioihin, ei osaa katsoa asioita "uusin silmin" - ei näe niitä mahdollisuuksia, joita omaan kotiin ja olemassaoleviin kalusteisiin, tekstiileihin, tunnelmaan sisältyy. Joskus riittää pelkkä uudelleenjärjestely, toisinaan tekstiilien vaihto raikastaa ilmettä, muutaman kerran olen päässyt ihan huonekalukauppoihin mukaan. Useimmiten merkittävintä on kuitenkin tavaramäärän karsiminen!

Pitkä alustus...

Perjantaina posti toi kotiin Oma Koti Kullan Kallis -lehden. Eilen selailin sitä paikkojen raivauksen lomassa. Olen edelleen pöyristynyt, Mies jo epäili, että alan hyperventiloida... Lehdessä esitellään koti, joka todella vei sanat suusta.

"Valkoinen paratiisi peltojen keskellä" -otsikon alla Nostalgo Parádisos -tyylin luojan koti oli saanut osakseen peräti 6 aukeamaa, 12+1 sivua. Paljon kuvia, mutta eipä luomusta oikein millään sanoin voisi kuvatakaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhannet sanat!! Sisustus on todellakin - hmmmm, öööö - persoonallinen.

Olen varsin vakuuttunut, että perheen 3 lasta omia kotejaan perustaessaan päätyvät minimalismiin. Ehkä siinä vaiheessa kukin on saanut yliannostuksen silkkiruusuja, ruusutapetteja, medaljonkikuvioita, kattorosetteja, kreikkalaisia pylväitä, kuvatapetteja, kristallikruunuja, valkoista takorautaa, turhaa tilpehööriä ja vaaleanpunaista väriä. Ehkä.

Nostago Parádisos -tyylistä on ihan oma sivustokin: http://www.nostalgoparadisos.com/  Pitää kuitenkin sanoa, että sivuilta aukeaa vain kalpea häivähdys siitä, mitä lehti paljastaa.

Harkitsen parhaillaan kuistin tapettien vaihtoa ja lehden tilauksen lopettamista. Kunhan tästä tokenen, saavat ehkä molemmat jäädä. Mutta lehtijuttua tuskin koskaan unohdan. Olen ilmeisen vaikuttunut??

PS. Kuistin naulakon päällä kököttää 2 Stockan tammikuisesta -60% alesta löytynyttä Pentikin vekkivarjostinta, täsmälleen sama ruutukuosia kuin kuistin verhokappa ja kuistin kesäisemmissä tekstiileissä. Nyt pitäisi löytää vielä 2 nättiä ja edullista lampunjalkaa. Pahin romantiikankaipuu yllättäen karisi, saavat olla aika pelkistettyä mallia...

6 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Lampunjalkoja edullisesti uulofhansenilta vai mikä se nyt oikeesti onkaan tuo....claes ohlson. Ja ellos on toinen, jos ei ihan summia halua satsata.
Kun minusta tuntuu, että jossakin naamakirjan iltalehtiklipissä olisin jo jokin aika sitten saanut vilunväristyksiä samasta ruusuisenröyhelöisestä unelmasta.Mahtuukohan sinne mies!? Ja miten ihmeessä !?Kuka mies suostuisi tuollaiseen, vai onko sananvalta otettu pois ymmätämättömältä !? En ole oikein osannut tuohon lehteenkään ihastua.
Samaa stailausta ystävien kodeissa on harrastettu täälläkin ;)

JaanaElina kirjoitti...

Mitähän sanois.

Paljon on kaikkea kaunista,mutta liikaa kuitenkin minun makuuni.Joitain tavaroita huolisin kyllä omaankin kotiini.
Jotenkin kalusteet vaikuttaa epäkäytännöllisiltä.Itse en pidä siitä että kotona pitää istua selkä suorana,tuolla sohvalla ei nimittäin pysty löhöämään.

Yksi asia kuvissa pisti silmään,nimittäin että asustaako siellä koirakin.Ja vielä ihan vapaana.

Onko nuo pari viimeistä kuvaa teidän terassilta.Ihana tapetti,en vaihtaisi.Sopii kesäiselle kuistille.

Kävin eilen hakemassa kaupasta tortut,lähikaupungin kotileipomon,eivät olleet kaksisia.Isäntäkään ei tykännyt,vaikka ei yleensä valita syömisistään.Jääköön leipomon nimi mainitsematta.

Sunnuntaita.

intsu kirjoitti...

oooh,näyttää tosi,tosi romanttiselta. Yliampuvalta jopa minulle! Ei kai se koti ole Mia Joen. Googletappa sisustus Mia Joki.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Aila, JaanaElina ja Intsu!
Olihan asunnossa kivojakin kalusteita, vaikka ne kaikkialle rönsyilevillä silkkiruusujilla oli yritetty piilottaa. Romantiikka on nättiä pieninä annoksina, mutta liika on liikaa...
Kyllä sinne sekaan mahtuu myös mies ja muistaakseeni peräti 3 koiraa! Mies taitaa viettää aikaansa musiikkistudiossa, sitä nimittäin ei jutussa esitelty. :o)
Kyllä, tämä on taiteilija Olli Joen tyttären Miia luomus.

KristiinaS kirjoitti...

Ihanko toi on oikea koti!
Mä luulin, että se on nukkekoti, näyttää niin matalaltakin noi huoneet ja kalusteet on heppoisen oloiset kuten minikalusteet.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana koti!
Vihdoinkin jotain erilaista, mitä ei joka talossa tule vastaan.
Romantiikkaa ja väriä me täällä Suomessa, pimeässä ja kylmässä maassa, tarvitaan, jos halutaan jaksaa hymyillä siihen saakka, kun kevät taas koittaa.