torstai 25. elokuuta 2011

Täydellinen emäntä, melkein

Tunsin itseni melkein täydelliseksi emännäksi!
  • Pesin kahvinkeittimen kahvinkeittimenpesuaineella
  • Pesin liesituulettimen suodattimet astianpesukoneessa
  • Pesin astianpesukoneen astianpesukoneenpesuaineella
  • Pesin pyykinpesukoneen sitruunahapolla
  • Pyyhin pölyt kuivausrummusta
Oikein ehtoisa emäntä olisi tietenkin käyttänyt vain etikkaa ja ruokasoodaa...

Sitäpaitsi uuni jäi pesemättä (uuninpesuaineella), kun se olisi vaatinut ihan manuaalista viimeistelyä, enkä viitsinyt konttia lattianrajassa...

 
Kompensoin teollisiin puhdistusaineisiin turvautumistani keittelemällä siinä sivussa raparperihilloa... Ja tunsin taas itseni oikein oivaksi pikkuvaimoksi!

 
Koko alkukesän odottelin raparia piirakka-aineiksi. Turhaan, eiväthän ne pirulaiset kasvaneet. Jossain vaiheessa lopetin tarkkailun ja nyt viikonlopun raivaustalkoissa ( = Mies raivasi, minä patseerasin) pihan perällä rehotti ihan järkyttävän kokoinen puska! Silppusin lehdet oksasilppurilla kasvivärjäystä varten ja varret hillosin - toivottavasti ei ole kovin tikkuista!! Raparperihillo on ihan ehdoton suosikkini!! (Kuva: Viherpeukalot)

Lehtislppu porisi grillikatoksessa väriliemeksi, johon huolellisen siivilöinnin jälkeen heitin kerän Seiskaveikkaa. Liemen "puhtaus" on tämän kasvin kyseessä ollen erityisen tarkkaa, ei ole kivaa kutoa kiisselirihmaista lankaa...

 
Ja kun vauhtiin pääsin, tein toisen liemen vadelman 1. vuoden lehdistä ja varsista. Oli pakko peratä vattupuskaa tai ensi kesänä saisimme kerätä marjat puunkorkuisista pensaista. Mikä ei toisaalta ehkä olisi ihan huono juttu, silloin nimittäin saattaisi olla jotain poimittavaakin.

 
Vadelmia ei tämä kesänä tullut mitään hirmuisia määriä (kotipihasta siis, Veljeltähän niitä sain ämpärikaupalla!), puska kasvoi enemmän vartta kuin marjaa. Mutta kyllä pihastakin jugurttimarjat sai poimittua useampaan kertaan. Aina puskassa ollessa Luupää kärkkyi vieressä, sille piti antaa marjoja suoraan suuhun. Kyllästyin, ja näytin sille (PÖLJÄ kun olen!!)  miten marjoja saa poimittua ihan itsekin, siitä vaan pistelet puskasta. Piski tajusi jutun juonen. (Kuva: Iltalehti)

Valitettavasti myös 2 muutakin ymmärsivät jatkuvan buffettarjoilun edut, ja nyt meillä heiluu marjapuskissa 3 koiranhäntää (seisovat herkuttelemassa puskan sisällä!!) - pensaat on puhdistettu aika tarkkaan. Pensasmustikat eivät vielä tuota satoa, mutta niitä taitaa aikanaan odottaa sama kohtalo, Lötkö on aivan hulluna mustikoihin.

Tulevana kesänä vaihtoehtoja on kaksi: koirat syövät marjat suoraan puskista niin ettei jää mitään säilöttävää tai sitten marjat jäävät säilömättä siksi, että epäilen kaikkia marjoja koirien nuoleskelemiksi...

Juu, iloinen koiranomistaja! Hah.

Tässä muuten kuva eilen manatuista sohvan raapaleista, siis vain osasta naarmuja. Ja vasemmalla näkyy se kohta, josta pinta ritisi irti. Nättiä, nin nättiä...

No, jos ei saa marjoja, niin kaupasta hedelmiä! Lähikaupassani on superpäivät, valtavat määrät hedelmiä 1 €/kg. Lähipäivinä en taida muuta tarjotakaan, reilut 12 kg pitää saada aika vauhdilla pisteltyä, ettei ala pieniä kärpäsiä surista nurkissa (enpäs ajatellut kärpäsiä ostaessani...)!

Ai niin, sekä raparperinlehti- (vas. melkein kuivana) että vadelmapuskanlehtilanka (oik. litimärkänä) jäivät väriltään aika platkuiksi, täytynee värjätä joskus uudelleen...

Hukkaan meni sekin kottikärryllinen halkoja!

9 kommenttia:

Eloise kirjoitti...

Ei se hukkaan mennyt, sait varmasti hyviä fiiliksiä niitä keitellessäsi... Minäkin haluan grillikodan tuolle muutaman neliön puutarhapläntilleni ;).
Meillä koirankuono on myös löytänyt pensasmustikat, yhtä lailla metsämustikat kelpaavat...eilen huomasin sen nyhtävän orapihlaja-aidasta jotakin...olisikohan marjoja?

Hannele kirjoitti...

Meillä koira herkuttelee toistaiseksi ainoastaan karviaisilla - salaisuudeksi on jäänyt, miten se onnistuu kuonollaan väistelemään piikit :)

PIUZA kirjoitti...

Pesitkös pyykinpesukoneen nukkasihdin/-letkun? Entäs vesihanojen suuttimet? Ne on nimittäin just niitä mitä ei aina tule edes ajatelleeksi. Täytyypä tästä itsenikin.. Minä siitä kerran bloggasinkin: http://piuzantori.blogspot.com/2010/09/sitruunahappo-ja-puhdistus-yleista.html

Raparperi on kyllä nam! ja oi mitä vattuja♥ Öh! Nyt ei kyllä naurata, jos koirat syö marjat puskista. Mikäs siihen sitten? Laitat omat puskat koirille ja omat teille?:o)

Kyllä niihin vaan noita kynsimisjälkiä tulee, ainakin nahkaan. Jotenkin tykästyin tuohon vattupuskan lehdillä värjättyyn lankaan tai no molempiin. Jossain neuleessa menis hyvin noi värit.

t.Paula

Kirsi kirjoitti...

Hauska tuo kattila kuva,jos ei tietäs,niin saattais jopa ihmetellä mitä teillä oikein syödään,tosin tuo lankahan muistuttaa spaghettia=D Jos ette olis vattupuskia leikelly,niin ei koirat olis ens kesänä varmaan ylettäny vattuja napsimaan,tai saattashan nuo kolmisin raahata tikkaat paikalle jotta ylttävät...Kätevän pätevä emäntä olet ja reipaskin vielä!

Anna kirjoitti...

Kivannäköisiähän nuo langat on :)

Neferi kirjoitti...

No jopas onkin herkkuja ja vielä touhuttukin kaupan päälle :).

Anonyymi kirjoitti...

Aikanaan mun karjalankarhukoira pisteli kuonoonsa karviaismarjoja litratolkulla myös suoraan pensaista. Tekniikka oli mainio; huulet vedettiin ääriasentoon taakse, siis oikein kunnon irvistykseen, ja sitten vaan hampailla nips nips nips...

Mutta nuo langat, nehän ovat aivan täydellisiä pitsisukkiin! Siis kun niitä uusia tekniikoita alat käyttää... :-)
Yksivärisessä vaaleassa langassa pitsikuviot näkyvät paljon paremmin kuin monenkirjavissa pätkärääkätyissä langoissa. Varsinkin tuosta vadelmasta tulisi varmasti kauniit pitsisukat.
- ShamanCat

Anneli kirjoitti...

Ethän sinä ole melkein täydellinen vaan ihan täydellinen emäntä :))

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Eloise, Hannele, Paula, Kirsi, Anna, Neferi, Shaman Cat ja Anneli!
Anneli kyllä vahvasti liioittelee!!
*
Jokainen, jolla on hitunenkin matta, tarvitsee grillikodan! Kasvisvärjäyksiin ja mehunkeittoon ainakin! :o)
*
Nukkasihti on Miehen heiniä, pitääkin muistuttaa! Suuttimia ei nykyisissä hanoisamme ole, pelkkä suora putki - pitää pyytää Miestä tarkistamaan tämäkin asia. Kiitos vinkistä! Mies on putkimiehen poika, joten on kyllä noita putsauksia vuosien varrella aina silloin tällöin tehnyt ihan oma-alotteisesti.
*
Tikapuiden raahauskaan ei suuremmin yllättäisi, kyllä nämä piskit niin kummallisia tempauksia tekevät!
*
Löllerö-vainaa söi myös karviaisia, sillä oli mainio tyyli sylkäistä kuoret toisesta suupielestä ulos ja sännätä seuraavan kimppuun. :o)
*
Aion vielä syksyn aikana tehdä kurssin jälkiliemistä lisävärjäyksiä, katsotaan mitä tulee...