sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kärpässienimetsässä

Tultiin mökille, puolukat ja sienet siinsivät mielessä matkaan lähdettäessä.

Puolukat ovat puoliraakoja.

Sienestys on lähinnä unenomainen haavekuva, varmuudella tunnistan vain kärpässienen ja kantarellin. Mökkitienoon metsissä sieniä tuntuu tänä syksynä olevan ihan tolkuttomasti, niihin suorastaan kompastelee.

Varusteina pari pientä ämpäriä (sienestyskoppa unohtui tietty kotiin), sienestysveitsi ja puhelin suuntasimme lähimetsään. Etsitiittin helppokulkuisia reitteja, selkä yhä vihottelee. Kantarelleja ei juurikaan näkynyt, en tosin ole varma, millaisesta maastosta niitä ylipäätään pitäisi etsiä...

Sienestystäkin hauskenmpaa oli seurata HYVIN brittihenkisiä koiriamme, metsässä ne toimivat yhtä johdonmukaisesti ja luonteensa mukaisesti kuin kaupunkiympäristössäkin:

 
Lötkö on hienostunut aristokraatti, tyypillinen ylähuoneen edustaja: hillitty, hallittu ja kultturelli. Se nauttii elämän ylellisyyksistä, herkkupaloista (mm. etanoita valkosipulivoissa) ja klassisesta musiikista - huilumusiikki saa sen laulamaan (ja koiraparka loukkaantuu, kun nauramme sen musiikkia mukaelevalle ulinalle). Ulkoilemassa on sopivaa käydä vain puolipilvisellä ilmalla asfaltoituja teitä pitkin, matkalla jää mielellään jutustelemaan mukavien vanhojen rouvien kanssa.

Metsään Lötkö ei mieluusti lähtisi, siellä uhkaavat kaikenmaailman vaarat: oravat, jänikset, hirvikärpäset, isommista hirvityksistä puhumattakaan! Ryteikköjen yli se pitää kantaa ja muutenkin se suostuu kulkemaan vain selkeitä polkuja tai metsäkoneen uraa pitkin.

 
Lusmu on ilmiselvä jalkapallohuligaani! Se RAKASTAA pallon potkimista (talvella myös jäätyneet lumikökkäreet kelpaavat), jää seuraamaan peliä jalkapallokentän reunalle räyhäten ja katselee fudista jopa telkkarista! Lusmu tykkää roskaruuasta (mm. ojista pyydetyt elävät myyrät) ja Sex Pistols saa sen hännän heilumaan, erityisesti Anarchy in the U.K. Ulkoillessa ei kelillä ole niin väliä, pääasia että pääsee räyhäämäämään vastaantuleville lajitovereille!! Myös kissoille ja oraville on kiva antaa kyytiä!


Metsään päästessään Lusmu on täynnä intoa ja uhoa: tulkaa tänne sudet ja ketut, kyllä minä teille näytän!! Paremman puuteessa saa rähinän Luupäänkin kanssa aikaiseksi. 

 
Luupää edustanee brittiläistä keskiluokkaa, huumorintajuton ja huonomakuinen, lisäksi se on brittiläisen ruokakulttuurin tyypillinen edustaja: ruokaa pitää olla runsaasti (English breakfast), mutta maulla (fish and chips) tai ulkonäöllä (kidney pie) ei ole mitään merkitystä. Musiikkimausta ei ole tietoa, mutta epäilisin sen tykkäävän purkkapopista Beatlesin tyyliin. Perienglantilaiseen tapaan Luupää on lopen kyllästynyt vesisateeseen, sateella sitä ei saa ulos kuin takapuolesta lykäten - jos sittenkään.

Luupäähän sopisi whippet-luonnehdintoja paremmin vanhimman brittiläisen koirarodun, beaglen, kuvaus: "... vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettejä, perusluonteeltaan älykäs ja lempeä, myös itsenäinen ja jopa itsepäinen. Vaatii johdonmukaisen koulutuksen, oppii helposti pahoja tapoja, joita on hankala kouluttaa pois. Uskollinen koko perheen koira, tulee erinomaisesti toimeen toisten koirien ja ihmisten kanssa."

Beagle on metsästyskoira, ja myös Luupäällä on vahva metsästysvietti, jopa aito ajokoiran haukku!: "Metsästäessään se on sitkeä ja periksiantamaton." (Lainaukset typistetty Wikipedistasta.) Harvoin olen nähnyt Luupäätä yhtä innostuneena kuin tänään metsään lähdettäessä! Mikä riemu, mikä vauhti!!

Muutama kantarellikin saatiin, yhteen iltapalaan..

7 kommenttia:

Neferi kirjoitti...

Kärpässieni edustaa jotenkin satumaailmaa...

Anna kirjoitti...

Voi että miten mainiosti koiristanne kirjoitit :) Btw, oon aina luullu että teillä on 2 koiruutta :D selvispä nyt tuokin :)

tarutikki kirjoitti...

Minulla on aina yhtä hauskaa kun luen kirjoituksiasi koiristanne:))

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Neferi, Anna & Tarutikki!!

PIUZA kirjoitti...

Koiruuksista on kyllä hauska lukea!

t.Paula

Pepi kirjoitti...

Illan parhaat naurut ☺☺☺☺ KIITOS!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Paula ja Pepi! :o)