lauantai 27. elokuuta 2011

Värikäs isoäiti

Sain juuri sopivasti valmiiksi KyJy#2 isoäidinneliöpeitteen näytille Opiston ihasteluehtooseen (kts. eilinen merkintä). 5*7 lappua, koko 112*156 cm, paino 1590 g (eli vajaa 11 kerää Seiskaveikkaa).

Kulmien pötkylät on tehty vuoden takaisella värjäyskurssilla värjäämistäni pompuloista (ennen kurssia pyörittelin hahtuvalangasta pieniä keriä, jotka heitin pesukoneeseen muun pyykin joukkoon 60 asteeseen). Jokaisen pötkön päässä Karnaluksin kukkanappi. Saapa nähdä kauanko saavat olla rauhassa koirien kaluamiselta...

 
Aiemmin jo kerroinkin pesseeni laput kurssin jälkeen koneessa haltijalankoineen (3 lappua kussakin lenkissä), langat sotkeutuivat yhdeksi mykkyräksi ja kaikki laput olivat yhdestä kulmastaan ikävästi venyneitä. Vaan kummasti ne asettuivat, kun virkkasin laput yhteen!!

 
Tarkoitus oli tehdä peitteestä värikartta, siis merkitä muistiin mistä kasvista minkäkin lapun väri oli peräisin, mutta pesukoneessa oli maalarinteippeihin kirjoitetut merkinnät haaltuneet lukukelvottomiksi. Harmitti! No, on tässä ainakin kelta- ja punasipulia, krappia, sinipuuta, pajunlehtiä, järviruokoa, koiranputkea, kanervaa, lepänkäpyjä, pujoa...

 
Laput virkkasin toisiinsa ihan ostolangalla, Seiskaveikan kanervalla. Tarkoitus oli käyttää kasvivärjättyä, mutta sitten tajusin muiden lankojeni olevan 100% villaa ja se olisi ehkä pesuissa saattanut sikistyä (juu, heittelen tämän tästä 7 veljeksestä tehtyjä neuleita kirjopyykkiin...).

Vasta peitteen valmiiksi saatuani tajusin, että ostolankahan passaa ihan täydellisesti aiemmin tekemääni sinivuokko-torkkupeitton kukkien väriin. Mutta on tuo uusi tätä vanhaa paljon nätimpi!!

 
Miehelle tehty värikäs miestorkku lähtee nyt mökille, ei näitä kotona mahdottomia määriä tarvita koirien kynsittäviksi!

Sitäpaitsi Mies jo sommitteli tämän uuden lappujen paikkoja kanssani, joten julistan tämän viimeisimmän uudeksi miestorkuksi ja värikkään mökkitorkuksi.

 
Viimein on myös silitetty punasipulilla värjäämäni silkkihuivi. Juuri minun väriseni! Värivaihtelu on tehty liinaa solmuamalla. Unohdin ottaa sen Opistolle mukaan....

... sen sijaan otin valikoiman värjäämiäni lankoja: vasemmalla silkkiä, oikealla alpakkaa. Nämä ovat nyt korissa olohuoneen pöydällä "sisustuselementtinä" - saa nähdä, maltanko koskaan kutoa näistä mitään...

 
Bourettesilkitkin sain silitettyä! Valitettavasti Opiston vaateompelukurssi oli jo täynnä, mutta ilmoittauduin Helmat hulmuten -kesävaateompelukurssille (huhtikuussa 2012).

 
Viimeaikoina on bloggailuni ollit kovin yksipuolista, pelkkää kasvivärjäystä! LUPAAN kirjoitella seuraavaksi ihan jostain muusta!

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!

9 kommenttia:

kisa kirjoitti...

Kauniita peittoja. Ja leppoisaa viikonloppua sinullekkin :)

Neferi kirjoitti...

Oijoi, nättejä peittoja.

Mukavaa viikonloppua.

Anneli kirjoitti...

Kaunis on tämä uusinkin peittosi. On teillä nyt isoäitiä kerrakseen :))

Maina kirjoitti...

Mukavan näköinen uusi "mummo"! Tulee aivan eri oloinen, kun kukin lappu on omaa väriään. Kaunis!
Ja yksi hauvoista näyttää harrastavan joogaa??

tarutikki kirjoitti...

Kauniita peittoja kaikki.
Mukavaa viikonlopun jatkoa:)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Kisa, Neferi, Anneli, Maina ja Tarutikki!!

Pepi kirjoitti...

Voihan nenä! I H A N I A ☺☺☺

PIUZA kirjoitti...

Ihania maavärejä♥!
Tuota sinivuokko-torkkupeitto en muista ollenkaan. Kaunis se on!

Tuota silkkihuivia ihmettelin ja ihmettelin. Sitten tajusin, että se on mustan kankaan päällä, joten kangasta ei meinannut tunnistaa samaksi mikä jo aikaisemmin täällä oli.;D

On kyllä kaunis sisustuskori sisältöineen. Noista herkullisista kivistä tykkään myös ♥ Helmat hulmuten sepä sopiikin noihin silkkeihin, kun nenä päähän!

Nämä kasvivärjäilyt on olleet niin herkullisia!!! Kiitos väripläjäyksistä!

t.Paula

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Pepi ja Paula!
Juu, silkkihuivi on aseteltu Miehen olalle. :o)