Täydellinen emäntä, melkein

Tunsin itseni melkein täydelliseksi emännäksi!

• Pesin kahvinkeittimen kahvinkeittimenpesuaineella
• Pesin liesituulettimen suodattimet astianpesukoneessa
  
• Pesin astianpesukoneen astianpesukoneenpesuaineella
• Pesin pyykinpesukoneen sitruunahapolla
• Pyyhin pölyt kuivausrummusta

Oikein ehtoisa emäntä olisi tietenkin käyttänyt vain etikkaa ja ruokasoodaa...

Sitäpaitsi uuni jäi pesemättä (uuninpesuaineella), kun se olisi vaatinut ihan manuaalista viimeistelyä, enkä viitsinyt konttia lattianrajassa...

 

Kompensoin teollisiin puhdistusaineisiin turvautumistani keittelemällä siinä sivussa raparperihilloa... Ja tunsin taas itseni oikein oivaksi pikkuvaimoksi!

 

Koko alkukesän odottelin raparia piirakka-aineiksi. Turhaan, eiväthän ne pirulaiset kasvaneet. Jossain vaiheessa lopetin tarkkailun ja nyt viikonlopun raivaustalkoissa ( = Mies raivasi, minä patseerasin) pihan perällä rehotti ihan järkyttävän kokoinen puska! Silppusin lehdet oksasilppurilla kasvivärjäystä varten ja varret hillosin - toivottavasti ei ole kovin tikkuista!! Raparperihillo on ihan ehdoton suosikkini!! (Kuva: Viherpeukalot)

Lehtislppu porisi grillikatoksessa väriliemeksi, johon huolellisen siivilöinnin jälkeen heitin kerän Seiskaveikkaa. Liemen "puhtaus" on tämän kasvin kyseessä ollen erityisen tarkkaa, ei ole kivaa kutoa kiisselirihmaista lankaa...

 

Ja kun vauhtiin pääsin, tein toisen liemen vadelman 1. vuoden lehdistä ja varsista. Oli pakko peratä vattupuskaa tai ensi kesänä saisimme kerätä marjat puunkorkuisista pensaista. Mikä ei toisaalta ehkä olisi ihan huono juttu, silloin nimittäin saattaisi olla jotain poimittavaakin.

 

Vadelmia ei tämä kesänä tullut mitään hirmuisia määriä (kotipihasta siis, Veljeltähän niitä sain ämpärikaupalla!), puska kasvoi enemmän vartta kuin marjaa. Mutta kyllä pihastakin jugurttimarjat sai poimittua useampaan kertaan. Aina puskassa ollessa Luupää kärkkyi vieressä, sille piti antaa marjoja suoraan suuhun. Kyllästyin, ja näytin sille (PÖLJÄ kun olen!!)  miten marjoja saa poimittua ihan itsekin, siitä vaan pistelet puskasta. Piski tajusi jutun juonen. (Kuva: Iltalehti)

Valitettavasti myös 2 muutakin ymmärsivät jatkuvan buffettarjoilun edut, ja nyt meillä heiluu marjapuskissa 3 koiranhäntää (seisovat herkuttelemassa puskan sisällä!!) - pensaat on puhdistettu aika tarkkaan. Pensasmustikat eivät vielä tuota satoa, mutta niitä taitaa aikanaan odottaa sama kohtalo, Lötkö on aivan hulluna mustikoihin.

Tulevana kesänä vaihtoehtoja on kaksi: koirat syövät marjat suoraan puskista niin ettei jää mitään säilöttävää tai sitten marjat jäävät säilömättä siksi, että epäilen kaikkia marjoja koirien nuoleskelemiksi...

Juu, iloinen koiranomistaja! Hah.

Tässä muuten kuva eilen manatuista sohvan raapaleista, siis vain osasta naarmuja. Ja vasemmalla näkyy se kohta, josta pinta ritisi irti. Nättiä, nin nättiä...

No, jos ei saa marjoja, niin kaupasta hedelmiä! Lähikaupassani on superpäivät, valtavat määrät hedelmiä 1 €/kg. Lähipäivinä en taida muuta tarjotakaan, reilut 12 kg pitää saada aika vauhdilla pisteltyä, ettei ala pieniä kärpäsiä surista nurkissa (enpäs ajatellut kärpäsiä ostaessani...)!

Ai niin, sekä raparperinlehti- (vas. melkein kuivana) että vadelmapuskanlehtilanka (oik. litimärkänä) jäivät väriltään aika platkuiksi, täytynee värjätä joskus uudelleen...

Hukkaan meni sekin kottikärryllinen halkoja!