tiistai 22. maaliskuuta 2011

Taikahuilu

 

Jouluisten piparinkoristelutalkoiden ja joulukuusenkoristelusession lisäksi jouluisiin perinteisiimme Veljentyttöjen kanssa kuuluu kulttuurikekkulointia. Aiemmin se on ollut osa jouluvalmisteluja, mutta tyttöjen jouluisten harrastuskiireiden ja omien työkiireiden vuoksi tapahtuma on siirretty pysyvästi alkuvuoteen, vuotuinen annos paljastuu lahjasäkin antimista.

Vuosien varrella olemme käyneet tavallisimmin teatterissa, mutta myös konserteissa, kahdesti jääbaletissa sekä mm. "oikeassa" baletissa, venäläisessä kissasirkuksessa, nukketeatterissa ja Walt Disney jääshow'ssa.

Viime jouluisen tradition toteutuksen aika oli sunnuntaina, tällä kertaa vuorossa oopperaa, Taikahuilu.

Taikahuilu on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kaksinäytöksinen ooppera, joka kantaesitettiin Wienissä vuonna 1791. Suomen ensiesitys tapahtui todennäköisesti 1840-1843 vierailevan ryhmän toimesta, suomalaisin voimin totetutettu Taikahuilu esitettiin ensikerran tammikuussa 1877.

Ei siis mitään pinnallista nykypäivän hömpötystä vaan pitkät perinteet omaavaa satufantasiaa. Tosin Tampereen esitys oli sijoitettu 1930-luvun Las Vegasiin ja Nevadan autiomaahan, Yön kuningatar oli kabareetanssija, Sarastro  Luxor-hotellin johtaja, kaitsijapappi baarimikko ja Papagena hodareiden myyjä...

 
Kaiken säihkeen keskellä oli Taikahuilun vuosisatoja kestänyt ydin tallella, nuoren Taminon huikea matka pelastamaan kaunista Paminaa pahan valtakunnasta. On kuitenkin sanottava, että monisyisestä tarinasta, hyvän ja pahan taistelusta, olisi tuskin ilman käsiohjelmaa ja tekstitystä saanut tolkkunhäivää.

Sisaren (jonka oopperakokemukset eivät ole olleet mieltäylentäviä) ennakkopelottelusta huolimatta tytöt tykkäsivät! Vanhempi lupasi lähteä uudestaan oopperaan koska tahansa, Nuorempikin ehkä 10 vuoden kuluttua...

 
Itse petyin pahan kerran. Keväällä 2009 Miehen kanssa näimme Taikahuilun Kansallisoopperassa, esitys oli kepeä, valoisa ja iloisa, humoristinen - sanalla sanoen ELÄMYS. Tampereella ajattelin aika-ajoin kuuntelevani virrenveisuuta, niin oli synkkää ja ankeaa ja raskassoutuista. Eipä naurattanut, ei.

Vaan niin kuin aina: "hyvä ruoka, parempi mieli". Esityksen jälkeen Veljentytöt saivat valita ravintolan ja päätimme päivällistää Nittaya Thai & Laos -ravintolassa (Suvantokatu 7-9). Ruoka oli erinomaista, palvelu erittäin ystävällistä, miljöö mitä miellyttävin ja, mikä parasta, seura oli loistavaa!

Kokonaisuutena jäin ehdottomasti voiton puolelle, ilta oli oikein onnistunut. Kiitokset Veljentytöille mainiosta seurasta!!

PS. Katso kuvat Tampere-talon Taikahuilu-lehdistökuvat -sivulta.

2 kommenttia:

Elma Ilona kirjoitti...

Aivan mahtava perinne teillä!
Itse en ole vielä koskaan käynyt oopperassa. Harmittaa kun nyt vasta kuulin että Finnkinossa oli syksyllä Metropolitan Operan Reininkulta. Olisin halunnut mennä!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Elma Ilona!
Ensimmäinen oopperavisiittini oli iloinen yllätys - oopperalla taitaa suuren yleisön keskuudessa olla turhan "huono maine". :o)