Kivitaiteilija Birgit Pelkonen tekee tilauksesta mm. "näköispatsaita" luonnonkivistä ja muutkin tuotteet ovat uniikkeja ja nimettyjä. Tämä Tonttu Takkuparta lähti taannoin joulutorilta mukaani, koska hänellä on aivan Miehen silmät!
Takkuparran paikaksi on vakiintunut kuistin vanhan pesukomuutin päällinen. Ihanhan se ei tyylillisesti istu kultaisena koreilevan kuusen katveeseen, mutta hän on paikkansa valinnut ja siihen ei edes minulla ole nokan kopauttamista!
Mahtaako joku muistaa, kun toukokuun alkupäivinä säntäsin kauhealla tohinalla Vantaan Ikeaan hakemaan yläkertaan kiintokalusteita? Tai miten kuukautta myöhemmin kaikki kalusteet olivat edelleen kokoamatta ja siinä vaiheessa totesin ompeluhuoneen laatikostojen etusarjoja toimitetun ja laskutetun tuplamäärän? (Muistin virkistömiseksi se merkintä löytyy täältä.)
No, TÄNÄÄN (yli 7 kk "kiireellisen kauppareissun" jälkeen!!) kokosimme Miehen kanssa suihkuhuoneen kalusteita. Joopa-joo, setistä puuttuu viidestä vetolaatikosta kolmen runko ja mekanismit... Ihan kauheasti se ei haitannut, koska valmista ei olisi saatukaan, Miehen kun piti lähteä illaksi töihin.
No, sainpas sitten päähäni, että lähden Miehen kyydissä Tampereelle, jää muutama tunti tehokasta shoppailuaikaa ja ihan selkeitä tarpeitakin oli: jouluksi hautakynttilät, joulukortit ja kalenteri ensi vuodelle. Matkalla keksin, että menenkin Ideaparkkiin, Mies jätti bussipysäkille.
Unohdin ostaa kynttilät, kortit ja kalenterin. Sen sijaan ostin Kummitytön koiralle joululahjan ja Eurokankaasta kasan tilkkutyökankaita, joita en tarvitse, entisetkin vielä koskemattomia. Vähäisistä ostoksista huolimatta sain 3 tuntia kulumaan ihan huomaamatta ja säntäsin pää kolmantena jalkana bussipysäkille.
Ensin kiroilin myöhässä olevaa onnikkaa, kunnes tajusin, etteivät arkiaikataulut pädekään lauantaisin... Ideapark oli jo kiinni, lämmittelemään ei päässyt, seisoin 40 min tuulessa ja tuiskussa seuraavaa linjavaunua odotellen...
Kun lopulta pääsin kotimatkalle ja viimein astuin linja-autoasemalla bussista ulos, piippasi tekstiviesti. En viitsinyt lukea, kun olin juuri saanut hanskat käteen ja kassit ojennukseen. Kävelin kotiin. Kotona luin tekstarin: "Muista Lotto! 7 milj.!". Kello oli juuri sen verran, etten enää ehtinyt kioskille, joka sattumoisin sijaitsee aivan linja-autoaseman nurkalla...
Päätin kohentaa luita ja ytimiä myöden hyistä oloani muutamalla lämpimällä leivällä, jääkaapissa kun oli iskemätön Atrian kinkkurulla. Irroittelin verkon ja veistelin tukevat siivut, lykkäsin leivät uuniin. Pois ottaessa huomasin, että kinkun päällä - siis verkon alla!! - oli myös muovikuori...
Hoh-hoijaa, enpäs taida tehdä tänään enää YHTÄÄN mitään. Tai ehkä glögin kuitenkin. Toivottavasti en tukehdu rusinaan.
Ja eilisellä pikkujoulullahan ei siis ole vaikutusta asiaan, lähdin hyvissä ajoin ja hyvässä järjestyksessä kotiin jo kohta virallisen ohjelman päätyttyä. Ihan kivaa taas oli tympeästä ennakkoasenteestani huolimatta.
Huomenna lisää - toivottavasti paremmalla onnella!!
4 kommenttia:
Elämänmakuinen päivä.
Selvisit sitten siitä rusinasta?
Voi , voi Paula !
On sinulla ollut yhden päivän osalle epäonnea. Toivottavasti ei lotossa olisi osunut täysosuma.....vai onko aina samat rivit ?
Nyt on uusi päivä ja toivottavasti parempi :)
Miulla oli eilen ihan samanlainen päivä, töissä. Tai meillä kaikilla aamuvuorolaisilla oli. Tänään oli onneksi jo helpompaa :) Yksi asia kun lähtee menemään pieleen, kaikki menee. Ethän vaan tarkastanut sitä lottokuponkia, jos teillä on aina samat numerot....
TeSa, Anneli & Siru71, kiitos myötätunnosta!
Rusina ei koitunut kohtaloksi, ja lottorivinkin arpoo aina kone. Onneksi se päävoitto jäi odottamaan ensi viikon kuponkiani...
Lähetä kommentti