Meillä leivotaan!

Tule meille vaan, meillä leivotaan!
Saat tuoretta pullaa, jos annetaan...

Pullaa ei kylläkään saa - en ole leiponut vehnästä yli 25 vuoteen, siis sen koommin kun ERITTÄIN entinen poikaystävä sanoi pikkupulliani superpalloiksi!

Mutta kuivakakkuja tykkään leipoa! Äitikin tykkäsi, kun vielä kotona asuessani saatoin pyöräyttää tusinankin verran kakkuja saman illan aikana, 2 aina kutakin laatua.

Nykyään leivon kuitenkin aika harvoin, lähinnä vain jouluksi ja syntymäpäiviksi, joskus jopa pääsiäiseksi. Kakku kun on turvallisempi vaihtoehto kuin pasha, sanoo Mies. Taloudessamme on kuulemma  KAKSI (2) kestämätöntä juhlienvalmisteluhetkeä, jolloin Miehen ja koirien on jopa luonnonvoimia uhmaten parasta pysyä piiiiiiiitkään lenkillä, niin sakeana ilma on perkeleistä ja muista voimasanoista: pashaa tehdessä ja jouluvaloja selvitellessä...

Mutta asiaan!

Bravuurini on suklaapähkinäkakku - sitä olen valmistanut jo vuosikausia menestyksekkäästi. Jopa Äitini, jonka kakut yleensä muistuttavat tyhjentynyttä kottikärryn rengasta, saa tämän kakun onnistumaan. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin käyttämään 1½ litran vuokaa, mutta olen joutunut vaihtamaan sen 2-litraiseksi, niin muhkeasti kakku nousee! Kakun juju lienee siinä, että se pannaan kylmään uuniin!? Jos joku kiinnostuu, annan toki ohjeen - turhan päiten sitä en jaksa naputella (resepti on sähköisenä vain päässäni).

Joulun MUST on englantilainen hedelmäkakku, niitä pitää tehdä ainakin 2-3 joka joulu! Taikinaan lorautetaan brandyä, ja kakkua valellaan ennen joulua pari kertaa viikossa samalla aineella. Ihan välttämätöntä se ei ole - silkkaa muistamattomuuttani on syöty joskus myös ihan aitoa kuivakakkua ( = nesteyttämätöntä), ja hyvin sekin on maistunut!

Tänä jouluna käytin Kotilieden ohjetta hieman soveltaen: osan sokerista vaihdoin fariinisokeriksi, pähkinät korvasin mantelirouheella (ei nyt sentään joka kakkuun pähkinöitä!) ja kun kirsikat olivat liemettömiä, lorautin joukkoon tilkan glögiä, lisäksi ripsautin mukaan vähän inkivääriä.

Munien kanssa olen aika fanaattinen: meillä syödään vain onnellisen kanan munia tai vapaan kanan munia, nyt leipoessa käytin ekan kerran hyvinvoivien kanojen munia! "Munat munitaan pienryhmäkanalassa, virikehäkki sisältää munintapesän, pehkua nokkimista ja kuopsuttelua varten sekä orsia", lukee kennon päällä. Minun korvaani kuulostaa enemmän lastentarhalta, mutta ainakin on puhdas omatunto!

Kun kakut on vähän jäähtyneet, kietaisen ne folioon ja säilön sivuvintissä jouluun asti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yläkerran ovi on myös pidettävä lukossa jouluun asti. Ekana joulunamme Rakkauden talossa emme olleet huomioineet tätä turvalisuusnäkökohtaa - koirat olivat työpäivämme aikana avanneet ensin ylärapun oven, sitten yläoven ja vielä sivuvintin ovenkin, jollain konstilla onnistuneet saamaan kakut vuokineen ylimmältä hyllyltä, kuorineet ne folioista ja pistelleet parempiin suihin. Sinä jouluna jäi kahvittelut vähän vähemmälle... Toivottavasti koirat saivat edes karmean krapulan brandykakusta!

PS. Otsikkokuvan pähkinäinen tähti on joskus ollut jonkun Siskon tuoman jouluisen kukkalaitteen lisuke, asetelma oli rakennettu sen päälle. Kukkien kuihduttua säästin tähden, kuumaliimailin vähän lisää pähkinöitä sekä kanelitankoja ja - eikös vaan!? - sain oivallisen kranssin kuistin oven ikkunaan.