Pientä pehmeää

Nyt kun joululahjat on jo avattu kääreistään ja joulupajan salaisuudet paljastuneet, uskallan laittaa tännekin kuvia salaisen sukkatehtaani linjastolta valmistuneiden pehmoisten pikkupakettien sisällöstä...

Taannoin tein hiiritossukat, jotka olivat turhan suuret omiin koipiin. Rohkeasti Oliivin/Sinin suosituksesta pesin tossut uudelleen ja niistä tulikin aivan täydelliset - kiitos Sini vinkistä! Jouluksi tein KristiinaS:ltä saamaani vihjettä soveltaen lisää hiirulaisia Wash+Filz-it! -langasta - kiitokset KristiinaS:lle!

Veljentytöt saivat tunnistamisen helpottamiseksi vihreä- ja ruskeasilmäiset hiirulaiset (koko 37), Anopin tossut näyttävät erehdyttävästi mäyräkoirilta (koko 41). Silmät tein lasihelmistä ja tytöille ihan suosiolla ohjetta pienemmät korvat. Anopin mäyräkoirien, kuten omien tossujenikin, korvat ovat afrikkalaisen savanninorsun kokoa...

Ostin Tampereen Kädentaidot -messuilta Novitan osastolta jokusen kerän huippuhalpaa 7 veljestä Jättiraita -lankaa. Sattumalta näin Sukka o mu juttu! -blogissa kuvan ostamastani väristä kudotusta sukkaparista - sukat itsessään olivat ihan kivat, mutta totesin lankadesignerin epäonnistuneen sekä väriyhdistelmässä että väripätkien pituutta määritellessään. Päädyinkin siis kutomaan Sisarelle sukkaparin kahdelta kerältä, 2 krs:ta aina kummastakin - tällaisina ovat enemmän makuuni. Sukkaset päätyivät pakettiin dekkarin kanssa.

Marraskuun alussa ilmoittauduin uhkarohkeasti Lapaskuu-kampanjaan - vaikka pelkkä ajatuskin tumppujen teosta inhottaa, en nimittäin OSAA tehdä peukalokiilaa. Veljentytöt olivat kuitenkin tumppuja toivoneet ja langatkin hankin jo aikapäiviä sitten. No, eivätpä valmistuneet lapaskuun aikana, mutta jouluksi kuitenkin!

Löysin Novitan sivuilta selkeän ohjeen, joilla pääsin alkuun. Ensin piti kuitenkin tehdä RUUSUT motivaatiota nostattamaan, ennen kuin pääsin tumppujen kimppuun... Ranneke on 7 veljestä, lapasosaan otin mukaan Kitten Mohair -langan (100% mohair) kuohkeutta ja lämpöä tuomaan. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, tuntuivat olevan mieleiset Veljentyttö Nuoremmallekin.

Veljentyttö Vanhemman tumput kudoin Nalle Syksystä yhdessä Kitten Mohairin kanssa. Valkoinen pörrö häivytti Nalle Syksyn kirjoneulekuvion varsin tehokkaasti!! Kuka keksisi värittömän, läpinäkyvän langan?

No, oikeasti pinta näytti niin kivalta, että innostuin tekemään vielä baskerinkin - aikataulutus vain meni vähän pieleen. Ajattelin, että äkkiäkös minä nyt yhden pipon kutaisen! Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään... Olin päättänyt mennä yöpuulle puoliltaöin, mutta kudoin vielä yhdeltäkin. Kahden jälkeen käänsin kaikki 3 kristallikruunua täysteholle, että valo riittää eikä nukuttaisi. Kolmelta alkoi liika valo kirveltää silmiä, kudoin silmät kiinni. Mietin, että jos nukahdan, jatkaisivatko kädet silti työtään? Neljän maissa aloitin kavennukset, langanpäiden päättelyn jätin sentään aattoaamuun.

Todettuani, ettei se peukalon tekeminen ihan mahdotonta olekaan, aloitin vielä kolmannetkin tumput - 7 veljestä Jättiraitaa kun on vielä yllinkyllin varastossa. Ranneke on 1-kertaisesta ja lapasosa 2-kertaisesta langasta. Ihan kivat tuli näinkin, kun molempien kerien väriraita vaihtuu jotakuinkin samanaikaisesti. Tumpuista tuli aika reilut, päätyivät Veljelle. Illmeisesti olivat mieleiset, kun istui melkein koko Tapaninpäivävierailun ajan tumput kädessä - tai sitten meillä vaan on kylmä...

Veljentyttö Nuoremmalle tein helmet kasvivärjäyskurssilla tekemistäni huopapompuloista. Nuorempi nuuski helmiä kaulallaan epäluuloisesti, kun kerroin vaaleanpunaisen värin olevan lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikan kaktuksissa asuvista kokenillikilpikirvoista, violetti on peräisin sinipuusta.

Veljentytöille on kiva antaa itsetehtyjä lahjoja! Ensiksikin siksi, että valmiin ostaminen on vaikeaa, mutta varsinkin siksi, että ARVOSTAVAT käsitöitä! Toisin kuin Miehen Kummipoika (tai hänen vanhempansa) - tein lapselle ristiäislahjaksi elämäni ensimmäisen tilkkutyön, nätin sini-vihreän nalleaiheisen tilkkutäkin - kertaakaan en kyläillessäni ole nähnyt sitä missään käytössä. Kyllä on harmittanut...

Opiston jouluompelukurssilla tein  Anopille sämpyläkorin ja hirsimökkitekniikalla patalaput, päätyivät samaan pakettiin lifestyle-keittokirja kanssa. Tarkoituksenani oli tehdä samaa settiä (ilman keittokirjaa) useampikin (Äidille, Siskolle, Veljenvaimolle), kun sattui oleman kuumankestävää vanuakin kotosalla. Vaan niin jäi taas tekemättä. Työnteko haittaa pahasti niin harrastuksia kuin kotipuuhiakin!

Kun olin päässyt virkkauksen makuun, innostuin virkkaamaan Siskolle Novita Huopanen Mix -langasta patalappuset tilkkutyön sijaan. Yllätyksekseni laput eivät muistuttaneetkaan kipaa (jiddisiksi jarmulka) kuten kouluaikaiset epätoivoiset tekeleeni!

 

En ole täysin tyytyväinen, pesun jälkeen virkkauskerrokset näkyivät vielä, pinta ei ollut "tasaisenhuopainen". Pistin silti pakettiin Fiskarsin välineiden seuraksi, turkoosi kun on Siskon keittiön piristeväri. 

Veljenvaimolle tein patjat mökkisaunan pukuhuoneeseen. Muutakin piti tehdä, mutta ajankäyttö ei taaskaan ollut hallinnassa. Mutta suunnitelmat ovat olemassa, ehkä sitten juhannussaunaan...

Taannoin kerroin, miten Äiti oli käynyt tutkimusmatkalla vintissä ja löytänyt pussillisen vanhoja lelujamme. Sattumoisin kassissa oli myös Veljen ensimmäiset kiiltonahkaiset juhlakengät, kokoa 22, Mäkisen Jalkineen hintalappukin vielä sisäpohjassa kiinni. Askartelutuokion päätteeksi popot päätyivät 2-puoleisella teipillä kiinni Ikean vaihtokehykseen, taustalla ompeluhuoneen tapettimallipalanen...Ilmeisestikin tämä muistuma lapsuudesta oli mieleinen, Veljenvaimo sanoi kehystävänsä myös omat ensikenkänsä, Veljentytöt omansa. Samaa tapettia onneksi löytyy varastostani lisää...

Selkä on taas sen verran kireänä joululahjatehtailusta, että pistin kaikki lankavarastot jemmaan! Työmatkoilla kudin vaihtuu lukemisiksi - ja sitähän piisaa, liki kaikki syksyn aikana kotiin kannetut aviisit odottavat yhä lukemistaan...