Ho-hoi, maata näkyvissä!

Maata pilkistää lumen ja jään alta! Joko aurinko lämmittää eteläseinustaa tai lämpö falskaa kuistin alta kellarista - hällä väli, pian piha on paljaana, viherpeukalointi voi alkaa!! Tai, no, siis, tilanne oli mainitun kaltainen eilen, nyt aamulla valokuvatessani satoi lunta - sakeasti.

Mies on moneen otteeseen toivonut, ETTEN tilaisi Viherpeukaloilta mitään tulevaksi kevääksi. Muistuttelee mokoma syksyllä istuttamatta jääneistä tulppaaneista sun muista sipuleista. Kehtaa vielä mainita toissakeväisistä Shirley Templeistä, joille en ollut miettinyt paikkaa valmiiksi ja istutin ne ämpäreihin - niitä sitten kuljeteltiin pitkin pihaa läpi kesän... Talven tullen siirsin pionit routaiseen maahan tumput kädessä, välillä piti käydä lämmittelemässä kohmeisia kouria takankyljillä…

Turhasta narisee. Kaikki on maahan jossain vaiheessa saatu - eivät ne toimituslaatikoihinsa ole kuolleet vaan vasta istutettuani!

Sitäpaitsi olen jo muutaman vuoden etsiskellyt valkoista alppiruusua, Miehenkin mielestä se olisi oikein oiva valinta tontin reunalle, isojen mäntyjen katveeseen. Nyt löytyi, P.M.A. Tigerstedt on parimetriseksi kasvava kestävä kotimainen lajike.

Eikä sitä nyt yhtä kasvia kannata tilata, postimaksuthan olisivat ihan suhteettoman suuret! Valkoisia amppelineilikoita tilasin jo vuosi sitten, mutta silloin jäin ilman toimitusvaikeuksien vuoksi. Uusi yritys!!

Aiemmin olen reunustanut yhden kukkapenkeistä keijunkukka Palace Purplella, osa vain ei koskaan noussut päivänvaloon. Nyt ei ollut samaa väriä tarjolla, mutta päädyin Silver Scrollsiin, koska keijunkukkien vakuutettiin olevan "näyttäviä omana ryhmänään, etenkin kun yhdistellään erilaisia lehtivärejä ja -muotoja."

Viime keväänä rusakon retaleet söivät ruusuni pihan paraatipaikalta, koko kesän sinnikkäästi kastelin törröttäviä oksantynkiä - kolme heräsi henkiin, varsin vaivaisesti vainen. Jotain muuta pitää keksiä kuivalle ja paahteiselle paikalle: josko kokeilisin lamoherukkaa? Sanovat sen olevan "yksi parhaimmista maanpeittopensaista, joka sopii hyvin vaikkapa rinteisiin ja kivikkoryhmiin. Versot kasvavat helposti 1,5 m pitkiksi ja noin 40 cm korkeiksi." Ei haittaa laisinkaan, vaikka se vähän leviäisikin. Tai paljon.
Ja kesemmällä voisin istutella väleihin jotain muutakin...

Jostain kumman syystä reheviksi suunnittelemani kukkapenkit ovat järjestään olleet aika... hmmm, kaljuja. Ajattelin korjata tilannetta roiskimalla sekaan siemeniä, muutama pussillinen valkoista ruiskaunokkia...

... kokeeksi myös ruusupapua...

... ja vielä pikkuisen espanjanneitoa helmojaan heiluttelemaan. KEVÄT KOITTAKOON!!

Kukoistavaa viikonloppua!!

PS. Varmistaakseni aiempaa pitkäikäisemmän tulevaisuuden viimeisimmille villityksilleni, tilasin netistä aiemmin mainostamani Vanhan ajan kuukalenterin 2011, kirjakaupoista en sitä enää löytänyt.