Takuuvarma kevään merkki

Vihdoin voin takuuvarmasti todeta kevään saapuneen! Vissi merkki on kiertävä hevosenlantakauppias, puhelimen muistissa Hevonhännäksi nimetty (Seppo Kärkkäinen). Yhteinen hevonpaskahistoriamme luettavissa täältä.

Emmepä olleet kotosalla Hevonhännän kiertäessä, mutta hän jo tietää soittaa portillemme päästyään. Tilasin maltillisesti vain 6 säkkiä, koska tänä suvena ei ole tarkoitus tehdä mitään suurisuuntaisia istutuksia. Mies toppuuttelee, ja olen olevinani samaa mieltä.

Häntämies laski lastinsa pihaan ja lykkäsi laskun postilaatikkoon. Lauantaina poikkesin hakemaan ensiavuksi pari säkkiä kesäkukkamultaa, jos sattuisi yllättäen iskemään pakottava tarve.

Piha näyttää autiolta omenapuun kaadon jälkeen. Sovimme jo yksissä tuumin, että grillikatoksen taakse istutetaan luumupuu, joka ikään kuin rajaa hedelmätarhamme (joka on hedelmätarha vasta kuvitelmissani).

Olen muuten omenapuutalkoiden jäljiltä edelleenkin kuin hakattu!! Kipua ei ole laisinkaan, mutta jäykkyyttä sen enemmän. Sunnuntaille oli omaksi viihdykkeeksi kolme vaihtoehtoista suunnitelmaa Miehen viettäessä koko päivän vaalitoimitsijana:

a) jos aurinko paistaa, teen pihahommia ja kesävalmistelen grillikatosta
b) jos on pilvistä, siivoan koko töllin - tai edes vähän, mutta ainakin ikkunat
c) jos vihmoo vettä, ompelen koko päivän

Mitäkö tein? Makasin yöpaidassani vaivaistuolissa, söin suklaarakeita ja mämmiä, luin blogeja ja naistenlehtiä - viis veisasin pihasta, siivouksesta tai käsitöistä. Tunsin, miten suklaa pakkasi kihelmöiden reisiini.

Viikolla sitten tartun itseäni niskasta kiinni...