Ah, kirsikkapensaanikin kukkii!! Toivon runsasta satoa, rakastan kirsikoita!!
Viime kesänä pensaassa oli ihan TODISTETTAVASTI yksi kirsikka (kuvattu 11.7.2010)!! Kaksi (2) päivää myöhemmin, mennessäni korjaamaan "satoa", joku kelvoton ketale oli pistellyt hedelmän suihinsa. Epäilen koiria...
Ja kyllä, ihan oikein kirjoitin: ei kiriskkapuu vaan pensas!
Latvian Matala on matalakasvuinen ja pensastava kirsikka, kasvaa ajan myötä noin 1,5-2 metriä korkeaksi. Viehättää ajatus, ettei tarvitse kurkotella herkkuja saadakseen, eikä yksikään marja mene hukkaan siksi, ettei yltäisi poimimaan!
Oliko viime syksy jotenkin poikkeuksellisen hyvä vaahteranenävuosi?? Niitä halvatun vaahterantaimia kun oli autotallinluiskakin väärällään, noin ziljoona tainta! Taas konttailin takapuoli pystyssä niitä nyppimässä - ja nyt ihan portinpielessä, ohikulkijoiden kauhuksi. (Kuva: Wikipedia)
Pitäisiköhän enemmänkin harrastaa julkista blogissa uhkailua? Taltuttaa pahapäisen koiran ja luiskan ruusuistakin 2 virkosi, kun uhkasin korvata ne lamoherukalla. No, niin teenkin, henkiinheränneet Amber Coverit siirrän uuteen paikkaan (kunhan olin perannut sen ensin vaahterantaimista, piru vie...).
Ruusujen viherryksestä innostuneena roiskaisin myös
Aspirin Roseille (kuva: Viherpeukalot) tuhdin satsin hevosenlantaa, josko vaikka vielä niihinkin löytyisi elon kipinää?? Viime kesäinen hepolannoitus on saanut Anja-rouvan ruusun virkoamaan pääoven vierellä. Annan sen toistaiseksi olla, vaikka arvaankin sen kukkivan VÄÄRÄN VÄRISENÄ, ounastelisin tulenpunaista. Se on lähtenyt yllättävän röyheään kasvuun, ensimmäisen 5 kesän aikana koko kasvista ei ollut merkkiäkään!
Myös Anja-rouvan "toisenlaista narsissia" on alkanut puskea esiin. Väärässä paikassa tietenkin... (Ei hätää, siirrän ne kyllä!) Ja sitten on tämä lehtevä, kesemmällä sinipunaisen kukkiva kasvi, josta en pääse eroon niin millään!! Veli vei sitä aimo kuorman oman pihansa rinteeseen, sitä on kuskattu Äidille ja Appiukolle ja Miehen Kummitädille ja ties minne, ja aina vaan sitä pukkaa esiin. Paljon ja joka puolella!
Muutaman vuoden omenapuun juurella kituuttanut
Miss Bateman -jalokärhö on alkanut puskea poikkeuksellisen pontevasti erityisen tanakkaa vartta! Omenapuu vaan puuttuu, kun se pistettiin takkapuiksi jokunen viikko sitten... Mihin piruun sen siirrän?? Ei ole mitään, mitä vasten se pääsisi luikertamaan!!
Ihan täyden työpäivän pihalla huhkin, muttei ole oikein mitään kuvauksellista aikaansaannosta. Hevosenlantaa, kesälannoitetta, havulannoitetta, rikkaruohojen nyppimistä, kastelukannun kanniskelua, pihan siivoilua...
Koiratkin kyllästyivät nyhertämiseeni ja siirtyivät sisätiloihin. Tasan klo 19 ilmestyi koirapartio kertomaan, että JUURI NYT on ruoka-aika. Mistä ne kellonajan niin tarkkaan tiesivätkin?? (Koirat saavat päivällisensä AINA klo 19.) Klo 21:30 ilmestyi Lötkö pihaan ja vaati sisälle. Kun seurasin koiraa, se singahti ylärappuun. Selkeä viesti: aika lopettaa päivän työt, oli koirien nukkumaanmenoaika!
4 kommenttia:
Se ikuisesti kestävä sini-violetti kukka on jalopähkämö. :)
Meillä on sitä täällä omassa pihassamme (taitaa olla sieltä kotoisin, jos oikein muistan) ja kestää hyvin näissä olosuhteissa (=soramäessä, ilman kunnollista multaa).
Jos kaivat niitä vielä ylös, niin mulle kelpaa kyllä, kun yksi rinne pitäisi maisemoida. Samoin jos se Anja-mummon ruusu ei löydä uutta kotia muualta, niin mä voin yrittää kaivaa sille ison kuopan tänne kivien ja hiekan sekaan. :)
Ymmärsinkö oikein, että Luupää saakin nyt jäädä? :) Toivottavasti se nyt oppi tästä julkisesta uhkailusta jotain... ;)
Hei, kuinka olet toteuttanut tuon upean kiviaidan? Mulla on ittellänikin visio tuollaisesta kiviaidasta/pengerryksestä talomme eteen, mutta en oikein tiedä kuinka sen tekisi?
Kiitos Oliivi ja Nanna!!
Oliivi, yläkerta alkaa pian olla siinä vaiheessa, että kutsu kesän aikana on ajankohtainen! Pääset laiponvarteen! :o)
Ihan kauheasti jalopähkämöä (kiitos nimestä!) ei enää ole, Mies nimittäin veti osan jo trimmerillä matalaksi... Mutta ruusun toki saat, jos/kun(?) se on punainen! Palataan asiaan!
Nanna, ihanan kiviaidan on tehnyt yllä kommentoineen Oliivin vaari, Rakkauden talon rakentaja. Sen verran olen maata aidan päältä käännellyt, että tiedän siellä alla olevan betoniseinäkkeen (todennäköisesti vähän penkereen suuntaan "kallistettu"), jota vasten kivet on muurattu, ilmeisesti ihan tavallisella betonilla, oletan. Tosi hyvänä tämä on säilynyt!
Ai juu, niin, juu - Lötkö jäi henkiin. Ainakin seuraavaan terroriaaltoon asti...
Nanna, lämpimästi tervetuloa Rakkauden taloon!
Lähetä kommentti