Saskatoon eli marjatuomipihlaja näkyy selvinneen talven yli ilman rusakkotuhoja! Mustikkamaisia marjoja saa odotella vielä jokusen kesän: "
Smokyn marjojen aromia on verrattu manteliin, kirsikkaan tai mustikkaan. Satoa pensas antaa kolmantena kesänä istutuksesta".
Myös syksyllä maahan tyrkätty
marjasinikuusama kukkii! Siitä satoa saadaan kenties jo vähän aiemmin? "
Toisin kuin sinikuusaman, marjasinikuusaman marjat ovat täysin syötäviä ja myrkyttömiä. --- Siniset, pitkänomaiset ja parisenttiset marjat kypsyvät heinä-elokuussa ja ovat mustikkamaisen makeita."
Greenfinger-mansikka on kai enemmän tarkoitettu amppeleihin ja ruukkuihin, mutta niin vaan avomaalle sen viime syksynä parvekelaatikoista siirrettiin, ja siellä saavat nyt pysyäkin. Tai oikeammin kohopenkissä, Mies teki hienon kehikon viime syksynä. Sellaisia saa väkertää lisääkin, jotain uutta marjapuskaa pitää tänäkin suvena istuttaa!!
Muumimammamaisesti tykkään marjanpoiminnasta ja mehunkeitosta (paitsi että Muumimamma taisi keskittyä enemmän hilloamiseen...)! Pihassa oli muuttaessamme 6 vanhaa punaherukkapensasta, jotka ovat antaneet vuosi toisensa perään aina vain suuremman sadon - kiitos hevosenlannan!
Eka Rakkauden talon kesä meni ihan vain ihmetellessä, mutta heti toisena suvena hankimme ensimmäiset mansikat, seuraavana istuttelin vadelmapöheikön, neljäntenä uskaltauduin mustikanviljelijäksi ja viime vuonna mainitut saskatoon ja marjasinikuusama löysivät pihaamme. Mansikoista ja vadelmista ollaan saatu vasta vähän maistiaisia jugurtin ja viilin päälle, mustikoista ei sitäkään vähää. Mutta kenties jonain päivänä olen mehujen ja hillojen suhteen täysin omavarainen?? Toivoa sopii...
Tyrnipensaista ja karhunvatukasta haaveilen, mutta tänä kuudentena kesänä tyytynen vielä karviaiseen, viherherukkaan tai aroniaan. Myös lakkaa lienee mahdollista kasvattaa kotikonstein, mutta olematon viherpeukaloni vaatii vielä vetreytystä...
6 kommenttia:
Meilläkin noita amppelimansikoita on isossa saavissa, jännityksellä odotamme, tuleeko satoa...
Marjanpoiminnasta tykätään täälläkin,hauskaa,miten sitä tunteekin itsensä oikein kunnon perheenemännäksi,kun saa säilöön itse kerättyjä marjoja/sieniä=D
Mukavaa viikonloppua!
Vieläköhän mesimarjan taimia on saatavissa? Vanhempieni kesämökin puutarhassa oli aikoinaan mansikan lisäksi mesimarjaa, ja sen maku on niin ihana, että olisipa mukava joskus taas maistaa (muutoinkin kuin liköörissä.... ) . Luonnossakaan en ole mesimarjaa nähnyt sitten lapsuusvuosien.
Heippa pitkästä aikaa.Luin taaksepäin postauksia ja olisko ollut 10.5 kun olin viimeksi kommentoinut.Nyt on jäänyt aika vähille koneella istuminen.En kuitenkaan ole unohtanut kokonaan tätä bloggailua.
Vai vihaat sinä voikukkia.Sinun pitää hankkia kani,niin sitten sinä oikein etsit sitä lemmikillesi.Meidän piti viime syksynä pyöräillä hakemaan läheisen hevostallin pellolta voikukkaa kanille,kun omalta pihalta se oli loppuunsyöty.Meillä kani suorastaan rakastaa voikukkaa,joten sen myötä minäkin olen oppinut sitä "rakastamaan".
Marjatuomipihlaja kukkii parhaillaan meilläkin,kaksi puuta täynä kukkia.
Mukavia päiviä sinne ja hyvää viikonloppua.
Ai niin,tokko teillä rastot syö punaisia marjoja.Meillä ei tahdo keretä kerätä,kun ne menevät parempiin suihin.Verrkoja en kuitenkaan halua viritellä.
Kiitos Neferi, Kirsi, Oikku & JaanaElina!
Kyllä, minunkin sisälläni asuu pieni Martta! Kummasti sitä saa tyydytystä mehunkeitosta, suursiivouksesta ja muista keski-ikäisten touhuista...
Kyllä, mesimarjaa (Muuruska, Mespi, Mesma) on edelleen saatavissa muutamista taimistoista, sepä voisi olla kiintoisa kokeilu!! En muista mesimarjaa koskaan maistaneeni - paitsi liköörissä.
Ei, meille ei tule kania!! Ja se on vain kanin itsensä parhaaksi!! Ei taitaisi 3 wipukkaa ja kani pärjätä samassa taloudessa - ei, vaikka piskimme eivät vinttikoiraradalla sähköjänikseen suurempaa kiinnostusta olekaan osoittaneet.
Rastaat ovat pysyneet loitolla, kun ripustelen marjapuskiin kumisia tekokäärmeitä. :o)
Lähetä kommentti