Moni karttaa hillojen tekemistä, kun kokee purkkien desinfioinnin vaivalloiseksi - ja sitähän se ei ole ollenkaan!!
Suosin yksinkertaisia ja vaivattomia ratkaisuja, tässä sellainen:
- Talven aikana syödään paljon Felixin punajuuriviipaleita sekä suolakurkkuja eri muodoissa, Lidl:n paahdetut paprikat ja muutkin eksoottisemmat säilykkeet lasipurkeissa kelpaavat vallan mainiosti.
- Purkin tyhjettyä se ja kansi pestään astianpesukoneessa.
- Puhtaan ja KUIVAN tölkin kansi kierretään kiinni ja nostetaan varastohyllylle.
- Purkkien päälle on hyvä levittää puhdas astiapyyhe varastoinnin ajaksi.
- Hillousaikaan purkit noudetaan varastosta.
- Jos astiapyyhe on unohtunut ja pinnassa on pölyä, voi purkit ja kannet pyöräyttää uudelleen astianpesukoneessa, pikapesuohjelma riittää.
- Jos pölyä ei ole, voi purkit ottaa heti käyttöön.
- Kuumennetaan vettä vedenkeittimellä.
- Purkit täytetään noin puolilleen kiehuvalla vedellä, kierretään korkki kiinni.
- Purkit laitetaan kyljelleen puhtaan astiapyyhkeen päälle, niitä voi vähän pyöritellä silloin tällöin.
- Kun hillo alkaa olla liki valmista purkitettavaksi, otetaan kukin purkki vuorollaan patakintain käsiin, heilutellaan ja hölskytellään tarmokkaasti.
- Kansi irti ja huljautetaan vedet viemäriin.
- Kansi ja purkki hetkeksi nurinperin puhtaan keittiöpyyhkeen päälle, valutetaan loput vesitipat pyyhkeeseen.
- Purkitetaan kuuma hillo.
- Kannen ja purkin väliin sujautetaan elmu-kelmua tai muuta purkinsuun takuulla tiivistävää ainesta. Itse käytän pakastepusseja (kerralla kaksinkertainen kelmu), korkin kiinnikiertämisen jälkeen leikkaan ylimääräiset pois noin sentin saumavaralla.
- Heitetään astiapyyhkeet ja patakintaat pyykkikoppaan.
- Lykätään kattilat ja muut vermeet astianpesukoneeseen
- Pyyhitään liesi ja pöytätasot.
- Jäähdytetään purkit hilloineen.
- Siistitään kyljet, jos tuli valumia (ei tule, jos käyttää suppiloa).
- Piirretään nättiin puuvillakankaaseen lautasen avulla pyörylöitä, jotka leikataan terävillä saksilla..
- Jokaisen kannen päälle kiinnitetään leikattu kangaspala kumilenkin avulla.
- Hillot varastoidaan.
- VALMIS!
- Hillot pistellään poskeen hyvällä halulla talven mittaan puuron, viilin, maustamattoman jugurtin ja lettujen kanssa! Muutkin yhdistelmät sallitaan.
- Tyhjentyneet purkit otetaan uudestaan käyttöön, palaa toiseen pallukkaan.
Pakastettuja marjoja INHOAN, vetisiä lötköjä lölleröitä! Ei ole hillon voittanutta! Ja kotitekoisessa hillossa sokeria on vähintään puolet vähemmän kuin kaupan Dronningholmeissa sun muissa muka-hilloissa!!
.
Mukavaa on sekin, että purkit ja purnukat hoituvat siinä samalla hillokattilaa hämmennellessä, eivät vie "ylimääräistä" aikaa!
Samalla tavalla käsittelen Mehukas-pullot keitellessäni herukat mehuina pakastettaviksi. Kuumasta vedestä ne hieman laajenevat ja lötkistyvät, mutta palautuvat jäähdyttyään normaalimittoihinsa. Tärkeää on tässäkin, että seuraavaa käyttöä odotellessa Mehukas-pullo on takuulla kuiva ennen korkin kiinni kiertämistä - kuivumiseen menee parikin päivää astianpesukonepesun jälkeen.
Ah, rakastan tätä vuodenaikaa! Tunnen itseni ihan Muumimammaksi!!
PS. Eikä sitten samanaikaisesti päivitellä blogia, ettei kiehahda hillot hellalle (kuten kävi eräällekin...)!
8 kommenttia:
Aikas monta vaihetta,muttei mitään ylivoimaisen hankalaa,tuo viimeisen pallukan kohta on kuitenkin se helpoin ja paras vaihe=D Oikeestaan ei sais edes mainita samana päivänä kaupan ja omatekoisia hilloja,nehän on vähän niinkuin eri planeetoilla syntyneitä=D Muumimammailu on mukavaa,varsinkin kun niistä tuotoksista pääsee nauttimaan hieman synkempinä vuodenaikoina!Maittavaa viikonloppua!
Vau! Kiitos, tämä tuli kyllä juuri oikeaan aikaan! Olen yrittänyt miettiä, että miten kummassa näin muutenkin painostavalla ilmalla jotain uunia pitää lämpimänä sitä varten, että saa purkkeja desinfioitua ja pidettyä lämpiminä...
Pienimuotoista tämä meidän säilöminen tosin on, kun ei ole vielä kellari kunnossa, eikä ole edes tilaa säilöä tyhjiä purkkeja. Muutama isompi on olemassa, mutta jostain syystä niistä on kannet hukassa. No, kunhan saadaan hyllyt tuonne kellariin, alan keräämään sinne yhteen paikkaan tyhjiä purkkeja ja pulloja, että on mistä ottaa sitten, kun niitä tarvitaan.
Ehdottomasti toimin ohjeittesi mukaan! =D
Oi,oi kuinka ahkera sinä olet. Noin vaan aina töitten päälle kaikenmaailman projektit saat aikaiseksi! Totta on ,että ei ole kyllä omatekoisen hillon voittanutta. Edellisessä postauksessa jo kuolasin noita vadelmia,aaah:) Ja tilkkukurssin satoa myös. Kävin niitä ihailemassa linkittämissäsi blogeissa.
Samaa mieltä, hillo on poikaa..
Ohje on ihan kuin tietokoneohjelma, ei tarttis kuin kääntäjä, niin voisi laittaa robotin asialle :).
Kuulostaakin muumimammalta :) ehkä minäkin sitten joskus :)
Kiitos Kirsi, Minz, Intsu, Neferi ja Anna!
Paitsi että hillojen tekeminen jo sinänsä on kivaa, on syöminenkin jotenkin juhlavaa, kun tietää mitä suuhunsa pistää, samalla saa vielä aavistuksen kesän lämpöä puuroonsa...
Kylläpä passaa talvea ruveta odottelemaan, kun on tuollainen rivistö purnukoita valmiina.
Selkeät oli ohjeet. Tekis mieli heti ruveta toimimaan, mutta kun marjat puuttuu.
Lähes jokaisessa meissä asuu pieni muumimamma. =D
Kiitos Ellu! Ja lämpimästi tervetuloa Rakkauden taloon!
Vielä kun saisi muutaman purkin mustikkahilloa, ja puolukkaakin... ;o)
Lähetä kommentti