Uusi päivä, uudet tilkkulaukut!

Ihan koko päivää ei kuitenkaan tilkkuiltu, lounaan jälkeen kävimme shoppailumatkalla Toijalan Kangastukussa. Kankaita riitti silmänkantamattomiin, hallista toiseen ja vielä vähän lisää. Nyt en edes yrittänyt kierrellä katsomassa kaikkea tarjontaa, pysyttelin tiukasti puuvillakankaiden läheisyydessä...

Joku ehkä saattaa muistaa mieltäni järkyttäneen ensivisiitin (lue täältä), shokista toipumiseen meni tovi jos toinenkin! Nyt KUVITTELIN olleeni henkisesti valmistautunut, tiesinhän mitä oli odotettavissa...

Katin kontit, edelleenkään en "nähnyt" mitään! Onneksi matkassa oli fiksumpia kangastelijoita, jotka valitsivat parhaat päältä ja saatoin vain nostaa käteni, jos jotain halusin ja kuinka monta metriä...

Kummastelimme, miksei jokaisessa kangaskaupassa ole tällaistä näppärää kankaan pakalle pyörittelijää, joka pysähtyy automaattisesti halutun metrimäärän täyttyessä. Näpsäkkä peli! Kankaat sujahtivat rullalle tuossa tuokiossa!! Ja kyllä sitä kangasta sitten pyöriteltiinkin...

 

Omat ostokseni olivat HYVIN maltilliset! Metrin pätkä ihanaisia perhosia, vähän enemmän piskejä, pätkä kukkia ja hivenen batiikia, lisäksi 60 g:n vanua. Siis ei melkein mitään... Eikä kukkarokaan juuri kevennyt.

Päivällisen jälkeen kurssilaiset suuntasivat Myllysaaren museoon Maarit Humalajärven tilkkutyönäyttelyyn. Näyttelystä kirjoittelen tuonnempana...

Lupasin makupaloja, tässä niitä taas tulee:

Toilettilaukkuja à la Sirkka, Tuula ja Soili. Näistä riittää isompaankin tarpeeseen (Sirkka ja Tuula) ja vähän lyhyempään reissuun (Soili ja Tuula) ja meikeillekin omansa (Soili ja Tuula).

 

Viikonloppuna voisi suunnata vaikka lavatansseihin!! Tuikitarpeelliset tanssiaistilpehöörit voi kätkeä näihin upeisiin laukkuihin! Tuula tökkää tanssikenkänsä ihanaan maalaisromanttiseen kassiin, Sirkka suosii sinistä pitseillä piristettynä, Hanna luottaa mustaan pellavaan (huomaa myös hieno koriste olkahihnassa!). Hannelelle riittää huulipuna ja puuteri pikkuisessa kukkaispussukassa!

 

Ritvan persoonallinen pellavalaukku pitsisine ja topattuine terälehtineen on oikea herkkupala! Tykkään pirteän punaisista ylsityiskohdista!
Takana keikistelee Tuulan "lavatanssilaukku", hän aikoo viedä ihanuuden mökkituliaisiksi kahvipakettien kera seuraavalle mökkeilykutsun esittäjälle (vink-vink!).

Ritvan laukun sisällä on sydämellinen yllätys! Vaikka onhan se nyt (minun mielestäni) ihan hirvittävää tuhlausta laittaa applikoitu sydän laukun sisätaskuun, missä se jää kaikilta katseilta piiloon!

 

Anjan ja Ritvan (uusintana) variaatiot kurssin suosikkimallista. Tästä näkee kivasti taskun idean: pienet ja vielä pienemmät ruudut, pykäreunan, tilaa antavat "sivuvekit". 

 

Hannelen lokerolaukku on taidokkaasti tehty tikkauksineen kaikkineen, lisäksi vielä ihanan värinen!! Vaikken sinisen ystävä olekaan, tässä loistavat väriyhdistelmät ovat ihan huippuhienot!

Muutama muukin innostui välityönään kässypussin väkästelystä!
Tässä Hannelen, Sirkan ja 2*Minnan versiot. Miten erilaisilta näyttävätkään valitusta kankaasta ja tukimateriaalista (huopa, vanu) riippuen! Upeita kaikki - eikö jokaisen tälläisen pussin omistajan ole ihan pakko aloittaa villasukkien teko???

Myös Jaana-opettaja oli innostunut vielä iltapuhteenaan pyöräyttämään 3 kässypussia, joista 2 toi tänä aamuna näytille (kolmas on kuulemma samasta perhoskankaasta kuin Minnan pussi yläkuvassa).

Eilen pääsin jo oikein tilkkuilemaankin! Tosin ihan vain peruskauppakassin verran. Tilkkujen kulmat eivät osuneet ihan 100% kohdalleen, ja kun kuulin jonkun takavasemmalla mainitsevan, että "kyllä nappi peittää", innostuin "paikkailemaan" sydännapein...

 

Karnaluksista ostin taannoin 50 sydännappia. Kassiin meni 48, 1 on kadonnut matkalla ja 1 jäi varanapiksi. Vissiin ne napit olivat ihan tätä laukkua varten tarkoitetut??

Ikuisuusprojektini tilkkutyötarvikelaukku eteni myös aimo harppauksen! Alan jo varovasti toivoa, että saisin sen valmiiksi jopa ihan tämän leirin aikana...

PS. Emme me täällä vain hullussa hurmiossa polje ompelukonepolojamme! Eilen lopetimme ihan ihmisten aikoihin, jo 22 mennessä, ja siirryimme istumaan iltaa Villa Ainon viihtyisää vierashuoneeseen! Minna ja Maarit tarjoilivat makoisia maniskoita, Ritva kielen vievää kermalikööriä - KIITOKSET emännille! Siis kyllä me olemme ihan normaleja, sosiaalisia naisia - vaikka taka-ajatuksena olikin, että torstaina on viimeinen ilta painaa hommia yötä myöden niska limassa! Mutta eilen jouti vähän irroitella...

PPS. Mitään mittoja muistanut ottaa...