Koukulla on väliä!!

Eilen, toista krokoa aloittaessa, piti käydä ostamassa kuutosen virkkuukoukku. Yllätyksekseni huomasin, että uusi koukku (Novita) on TOSI SURKEA!! Kömpelö ja jotenkin tahmean oloinen, lanka ei juokse ja virkkaaminen on oikeaa vääntöä.

Ensin epäilin lankaa, mutta ihan yhtä huonosti toimi Seiskaveikan kanssakin. No, ehkä tästäkin koepalasta vielä joskus jotain jalostuu. Molemmat taitavat tässä vaiheessa siirtyä odottamaan paremman koukun löytymistä...

Muistin sitten, että kätköistäni löytyy muutamat pyöröpuikot, joissa samaa "tahmeutta", työ ei liu'u puikoilla sujuvasti eivätkä puikot oikein istu käsiin - tuntuvat liian "kevyiltä", jotenkin heppoisilta. Nekin ovat numeroltaan suuria pyöröjä (6-8). Onkohan tämä "isojen" ongelma??

Koukuissa on eroja! Koukulla on väliä!

No, eipä hätiä, ei täällä kässyt kesken lopu!! Veljentyttö Vanhemman Poikaystävän (tästä eteenpäin VtVPy) joululahjasukat olivat liian isot, kuten vähän epäilinkin...

Veljentytöt ovat jo aika tottuneita siihen, että tätsä tekee/ostaa aina "vähän kasvunvaraa"... Esimerkiksi 1-vuotislahjaksi tekemäni pienitalopreerialla-mekko oli oikein sopiva vielä 4-vuotiaanakin, 3-vuotiaana annettu kirahvi-yöpaita oli passelia kokoa 10-vuotiaana. No, olisihan se tosi tylsää, jos kivoja vaateparsia voisi käyttää vain yhden sesongin ajan...

 

Mutta, juu, VtVPy:n sukkia pienensin yhden kuviokerran verran. Toivottavasti en purkanut liikaa! Tokihan tarvittaessa kasvatan mittaa, mutta saattaa talvi loppua kesken. Vaikka tuleehan niitä uusia sesonkeja...

God Save the Queen

Buckinghamin palatsin myymälästä mukaan lähtenyt keittiöpyyhe - Ellun 60-vuotiskruunajaisten kunniaksi - muuttui tyynynpääliseksi.

Tarkkaan ottaen istuintyynyksi työhuoneen tuoliin.

Keskellä komeilee Sukkanauharitarikunnan tunnuslause Honi soit qui mal y pense (Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee). Eihän siis kukaan pistä pahakseen, että käyttötarkoitus vaihtui uunituoreiden pullien päältä pyllyn alle??

Meillähän ei leivota, ainakaan pullia!!

Ei sen jälkeen, kun eka poikaystävä sanoi - kohta 30 vuotta sitten - pikkupulliani superpalloiksi. Elinikäinen trauma! Vaikka hänen pullansa sen kummempia olleet: ohjeen ½ desilitran rusina-annoksen tulkitsi puoleksi litraksi. Rusinapullia, hah, pikemminkin rupisammakoita! Rusinaa pökkäsi vierivieressä - siitäs sait, mokoma!

Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter) on Edvard III:n (kuvassa) vuonna 1348 perustama englantilainen kunniaritarikunta. Ritarikunnan jäsenyys suodaan erittäin harvoille ja sen voi myöntää ainoastaan monarkki. Kuningattaren lisäksi ritarikunnassa on vain 24 täysivaltaista jäsentä, joiden lisäksi ritarikuntaan voi kuulua muitakin jäseniä, yleensä Englannin ja muiden maiden kuninkaallisia. Ritarikunta on Englannin vanhin ja arvostetuin.

Myönnettävät arvonimet ovat Knight Companion (KG) ja Lady Companion (LG). Ritarikunnan jäseniä ovat mm. entiset pääministerit Margaret Thatcher ja John Major, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Alankomaiden kuningatar Beatrix ja Norjan kuningas Harald V. (Kuva ja lähde: Wikipedia)

PS. Olipa mielenkiintoinen ja jännittävä vaali-ilta!! Jännitysnäytelmälle jatkoa 2 viikon kuluttua... (Kuva: Iltalehti)

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Reissutyynyt

Koirilla on reissutyynyt - tai paremminkn koirilla OLI reissutyynyt. Sellaiset Finlaysonin "muotoonommellut", jotka oli helppo pestä koneessa sisuksineen päivineen, kirjopesuohjelmalla. Mutta eivät nekään loputtomiin kestä, edellisen koirahoitolavisiitin jälkeen hävitin ne.

Illalla surautin uudet, vähän niin kuin joululahjaksi. Lötkö ihastui ikihyviksi!! Koemakasi ensin jokaisen erikseen ja yritti sitten maata kaikilla samanaikaisesti. Eikä olisi millään lähtenyt edes yöunille yläkertaan, unisohvalle.

 

Kankaat ostin varmaan kohta jo 10 vuotta sitten Finlaysonin tehtaanmyymälästä, kilopalakorista löytyi 3 eri väristä palaa. Laatu lienee sisutuskangasta tai sitten erittäin tukevaa päiväpeitekangasta (kenties hotellikäyttöön?). Siis vallan erinomaista koiranpetilaatua!!

Tyynypussien koko on n. 50*80, sisälle on tungettu 60*80 jättityyny, tulee mukavasti pöyhyttä! Ja koirat tykkää!!

Adventus glorificationis

Toinen adventtisunnuntai (Adventus glorificationis), kunnian adventti, sytyttää jouluilon.

Ilo olikin ylimmillään eilisellä jouluompelukurssilla, oli kiva porukka koolla! 

Ideoita oli ollut taas sen 17, mutta kovin paljoa neljässä tunnissa ei kuitenkaan aikaan saa, se tuli jälleen todettua. Jotain kuitenkin, jouluista!

Edellispäivän seinäpussukan jämistä patalappusia. Välissä silitettävä huopa, taustakankaana Hemtexin valkopohjaista keittiöpyyhettä (tuota samaa tekstillistä). Koko 19,5 * 19,5 cm.

Muutama sydän. Pellavan värinen kangas olisi sopinut tilkkukaitaleisiin paremmin, mutta ei nyt sattunut olemaan mukana. Korkeus 25 cm + nyöri.

Viime joulun jälkeen tilasin H&M Home -alesta kaitaliinan, joka ei sitten livenä ollutkaan niin kiva kuin kuvassa, liian kirkkaan valkoinen. Kaitaliina  muutti olomuotoaan joulukassiksi! Siihen pakkaan jonkin jouluisen kyläpaikkamme jouluhjat kuusen alle jätettäväksi.

Ompelufiilis olisi vielä päällä, mutta tänään joulusiivotaan keskikertaa...

Näppärä seinäpussi?

Eilen kipaisin työpäivän päälle Opistolle Jouluisia ompelutöitä -kurssille. Pikkuisen olin jo ehtinyt miettiäkin, mitä tällä kertaa haluaisin tehdä.

Päällimmäisenä Tildan Satumainen talvi -kirjasta bongattu näppärä seinäpussi (s. 47), ollut mielessä jo tovin jos toisenkin.

Ja siinä se nyt on, kolmen tunnin aherruksen tulos. Keittiön valelaskosverhon jämäkankaita. Hemtexin keittiöpyyhettä (tekstillinen kangas), toissapäiväisen palttoon ylijäämänapit ja Ikean lasten vaatepuu.

Pikkuisen tätäkin piti taas modifioida, taskusta tein ohjetta "väljemmän". Ja liian isokitainenhan siitä sitten tuli, piti korjailla piparinapein.

Ihan kiva, mutta ei välttämättä niin näppärä. En nimittäin keksi mitään käyttöä tälle! Joulun parhaille reseptilehdille turhan iso, koirat söisivät patongit ja limput, piparimuoteille ehdin tehdä jo oman lasipurkin. Tungin sinne nyt ensi hätään perunapussin, kenties kohta lykkää jo ituja...

NÄPPÄRÄÄ VIIKONLOPPUA JOKA TAPAUKSESSA!

Siitä se ajatus sitten lähti...

Vuoden takaisilta Kädentaidot-messuilta ostin sinisävyistä 7 veljestä Jättiraitaa monta kerää, kun halvalla sain. Että olen moneen otteeseen katunut sulovilenmäisyyttäni, lankahan on ihan kamalan väristä!

 

Jotainhan langasta kuitenkin oli kehiteltävä, joten päätin kutaista perussukat KyJy #24:n merkeissä... Keksin kutoa kahdelta kerältä kerroksen vuorotellen ja pätkäisin likaisenvalkoiset osuudet vallan pois - ja lopputulos ei olekaan hullumpi. Oikeastaan ihan kiva! Sukkien koko on Äiti-Sisko-Veljenvaimo-Veljentytöt (37/38).

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

 

Kun lankaa kerran piisasi, kudoin samaan syssyyn kaikki Jättiraidat pois, Veljenperheen mökkisukiksi (sävy kun menee siihen samaan farkkuteemaan). Eikä haittaa, jos pari katoaa - raidat mevät miten sattuu, mutta kantapään väri sitoo koko setin yhteen.

Ja koska yksi sukkapari riittää kuittaamaan KyJy-vaatimukset, menivät loput 2 paria Sukkasadon Hillokellariin!! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!!

Pitihän sukille sitten pieni säilytyskoppakin värkätä, että tietää mistä etsiskellä, jos alkaa mökillä varpaita uintireissun jälkeen paleltaa...

Koppa vuorattu samalla ruutupuuvillalla kuin aiemmin tehty "leipälaatikkokin", välissä tanakka silitettävä huopa. Napin ja vetskarin voi pitää auki tai kiinni, oman halun ja sisällön määrän mukaan. Pohjan koko 18*18 cm, korkeus. n. 22 cm.

Yksi asia on vuorenvarma: ei enää koskaan Jättiraitaa!

VALMIS!!

Päivölässä aloitettu ja kesken jäänyt tekele on nyt VALMIS!!

 Koko torkkupeitoksi kummallinen 120*120 cm, mutta sellaisena tätä aion käyttää, vaikka ensin suunnittelin koirien makuualustaksi.

Kankaat Eurokankaasta ja Tallinnasta (Kadakatee 44), välissä 100 grammainen vanu, tikkauksissa (joita on vähänlaisesti eivätkä nekään juuri erotu) kullanvärinen viskoosilanka.

 Uuttakin opin, "kulmakolmioiden" teon (kai näille joku virallisempikin nimi on?).

 

Ja kun tuota taustapuolen nallekangasta jäi siivu, tekaisin vielä tyynyt kaveriksi. Tyynyliinan koko 40*40 cm.

 

Koirat tykkää!!

Huomasitteko, UUSI SOHVA!!?? 

Luvatun 3-5 viikon toimitusajan sijasta ehti vierähtää 9½ viikkoa! Myöhästymisestä ei informoitu, soittopyyntöihin ei vastattu, sähköpostiin ei vastattu. Viimeisen sähköpostin osoitin suoraan Toivo Sukarille, sen jälkeen alkoi tapahtua... Ehdottomasti ainut ja viimeinen kauppa Maskun kanssa! Ehdin jo suunnittellla yhteydenottoa kuluttaja-asiamieheen, mutta ihan en kerinnyt..

Diivaileva Lusmu ei suostu nousemaan uudelle sohvalle! Ei myöskään olisi halunnut luopua lainasohvasta, makasi murjottaen sohvannurkassa vielä kun kuljetusfirman miehet kantoivat sohvaa ulos...

Torkkupeittoa vastaan se kuitenkaan ei ole. Kun levitin torkkupeitteen lattialle valokuvattavaksi, säntäsi Lusmukin (oik.) sitä testaamaan...

Siinä se nyt on! Nyt kun sohva viimein on saatu, aiomme lötköttää sillä koko viikonlopun! Siis...

LÖTKÖÄ VIIKONLOPPUA!

Kassikavalkadi

Kameran lataus läppärillä onnistui, joten tässä lupaukseni mukaisesti kurssin satoa ihasteltavaksi:

Kaisalla on upeat väriyhdistelmät kasseissaan ja pussukassa. Ison laukun kankaassa on hassunhauska Lontoo-teema.

Salmen laukussa on sama malli kuin yllä Kaisalla, mutta pienempänä. Selkänojalla Salmen kaitaliina samalla tekniikalla kuin omani - miten kauniisti kuvio tuleekaan esiin selkeämmillä värivalinnoilla! Oikean puoleiseen peruskassiin Merikki oli valinnut todella herkullisen nukkapintaisen kankaan.

Kuva paljastaa Kaisan ja Salmen laukun mallin. Itse joudun välttelemään näitä laajapohjaisia malleja, tavarat kun tuntuvat katoavan lokeroidunkin veskan syövereihin...

Salmen peruskassi upeasta Marimekon kissakankaasta, Magi valitsi Unikkoa kivaan kukkarolaukkuun. Hanna jatkaa tyylikkäiden laukkujensa sarjaa batiikeista ja mustasta pellavasta - sen edellisen löydät täältä. Huomaa näppärästi sijoitettu vetoketjutasku!

 

Magi teki jo aiemmilla kursseilla ihailemani "täti Monika -laukun" (lääkärinlaukkumekanismilla) UPEASTA Marimekon kankaasta, myös pienemmät kukkaromalliset ovat hänen tuotantoaan. Vasemmalla sama Monika-malli Merikkin tekemänä, mutta tässä variaatiossa alakulmat on jätetty "auki"

Tässä vielä Magin ihanuus toiselta puolen, laukun mallikin tulee kuvassa selkeämmin esiin - jos sen tummasta taustasta erottaa...

Pussukoita kernistä! Merikki teki kenkäpussukoita ja toilettilaukkuja kuin liukuhihnalta (paaaaaljon enemmän kuin kuvassa), joululahjoiksi. Iso "kenkäpussukka" on pyykkipussi. Marimekon Appelsiini-kernipussukka on Magin.

Lisää pussukoita, nämä ovat Jonnan taidonnäytteitä. Kurssilla tehdyissä laukuissa, kasseissa ja pussukoissa vuori on vähintään yhtä tärkeä kuin paraatipuolikin - näissä oli kerrassaan herkulliset väriparit!

Salme teki kassin samalla mallilla kuin Kaisa (yläkuvan papukaijakassi) ja Hanna (pellavaa ja batiikkia). Kaikki upeita, mutta tämä Salmen versio on eniten minun mieleeni!! Kuvasta näkyy kassin idea, yläosa taittuu läpäksi. Jonna kertoi juuri nyt Mulberryn mallistossa olevan samanlaisen, nahkaisena.

 

Viime minuuteilla valmistui vielä Kaisan toilettipussi, joka jatkaa samaa tyylikästä värimaailmaa kuin aiemmatkin (yläkuva).

 

Ihan yksin en joutunut joulutouhuilemaan! Sofia teki hurmaavan joulukalenterikylän. Jokaisen katto aukeaa ja taloon voi piilottaa pienen jouluyllätyksen - myös ulkohuussiin 2.12.!

 

Kotiinpäästyä piti tietenkin heti mallallailla kaitaliinaa ruokailuhuoneen pitkälle pöydälle. Liina voisi olla pidempikin, kelpaa silti. Mies huomautti jouluun olevan vielä 2 kuukautta, eikö liinan voisi jemmata edes kuukaudeksi kaappiin. EI VOI!

 

Muuta ei sitten olekaan esiteltäväksi, toinen isompi työni onkin tosi ISOtöinen. Nykersin sitä vielä illankin kotona, mutta valmista ei silti tullut. Ihan hyvässä vaiheessa kuitenkin...

PS. Kuvat on todella heikkotasoisia, PAKKO saada uusi kamera ennen seuraavaa kurssia!! Siihen on tosin aikaa, kevätkurssia ei järjestetä, seuraavan kerran Päivölässä tilkkuillaan vasta kesäleirillä...