perjantai 22. heinäkuuta 2011

Olen hieman huolissani

Alkaa huolettaa alkujaankin kankean viherpeukaloni paheneva jäykkyys ja pihan lamaannustila!

 
Kesä alkoi upeasti, unikot ja pionit tursuivat mahtavia silmuja, kirsikka ja luumupuu notkuivat raakileista, kesäkukat kukoistivat (paitsi se onneton varrellinen Marketta), perustin uuden kukkapenkinkin, aurinko paistoi ja jaksoin kantaa kasveille vettä kylki vääränä.

Sitten alkoi loma ja kammottava hellejakso, en yksinkertaisesti kyennyt oleskelemaan pihalla, saati tekemään mitään - mitä nyt vähän kastelin auringon jo laskettua. Rikkaruohot saivat rauhassa rehottaa, orapihlaja-aidan ruokkous jäi vaiheeseen, siirreltäviksi aiotut kasvit jäivät niille sijoilleen.

Myös ajoitus on mennyt ihan metsikköön:

Ahvenanmaan reissun aikana (6 pv) pionit olivat puhjenneet upeimpaan kukkaan, kotiin palatessamme olivat jo sateen runtelemia ja lakastuneita.

Päivölän tilkkuleirin aikana (5 pv) pihaamme terrorisoivat strutsin kokoiset varikset olivat pistelleet poskeensa kaikki kirsikat ja katkoneet jopa oksia kirsikkapensaasta! Yhden vaivaisen kirsikan ehdin maistaa ennen leirille lähtöä - ja sekin sai ikenet vetäytymään rullalle, makea latvialainen muka! Mutta olihan se toki enemmän kuin viime kesänä, kun koira söi sen ainoan kirsikan, joka yhteensä kahdesta puskasta tuli.

 
Tallinnan reissun aikana (3 pv) karhunköynnös näkyy taas ottanen selkävoiton kaikista ponnisteluistani huolimatta!

Masentaa!

Eikä piha muutenkaan isompia ilon aiheita nyt anna!

 
Viimeisen kuukauden aikana mikään ei ole kukkinut, helle sai kaikki kerralla auki ja sen jälkeen penkit ovat olleet ankea näky. Osin TODELLA karu ilmestys, esimerkiksi kuvassa pitäisi nyt näkyä keväällä istuttamani keijunkukat, kurjenmiekat ja jättilaukat. Eipä näy...

 
Tässä ei taas pitäisi näkyä mitään! Mutta harottavien heinien lisäksi siinä näyttäisi olevan nukkapähkämöä ja jalopähkämöä ja vielä jotain muuta - ja rikkaruohoja tietenkin.

 
Tässä pitäisi olla 3 rehevää pionia (Primevere), mutta aika hempuleilta näyttävät. Edelliset sain ihan hyvään kasvuun jo istutuskesänä, tosin niitä alkukasvattelin (lumen tuloon asti) ämpäreissä...

 
Syreenihortensiassa ei ole ensimmäistäkään nuppuj, puolet kuunliljoista on kuollut ja narsissit työntävät sinnikkäästi edelleen vartta, kukkia ei vaan ole näkynyt koko aikana.

 
Äidiltä sain nimpparilahjaksi Lumihiutaleen. Saadessa se kukki upeasti, mutta sain sen aika äkkiä kuivan ja kulahtaneen näköiseksi. Päivölän reissun aikana Mies oli virvoittanut sen uuteen kukoistukseen, mutta minun hoidossani se näyttää jälleen kärsivän...

 
Mustilanhortensiat kituvat miniruukuissaan. Paikka, johon olin ne suunnitellut, on umpitönkköä savimaata, johon lapio ei pysty... Pitäisi keksiä uusi sijoituspaikka (kasvavat kuitenkin parimetrisiksi, ei ihan minne tahansa auta tökätä!), mutta todennäköisesti syysmyrskyjen aikaan annan yhden Äidille, toisen Appiukolle ja kolmannen Veljen perheelle ja tapan sen viimeisen omaan pihaan...

 
Pilvikirsikka lienee heittänyt henkensä? Ottikko kasvusilmuihinsa, kun sai vain vanhat bambusauvat kasvutueksi?

 
Miehen kasvitieteellisen puutarhan tuliaiset näyttivät myös alkukesästä umpikuolleilta (kai ne paleltuivat yökylminä), mutta nyt sateiden myötä sekä hevoskastanja että Amurin korkkipuu ovat alkaneet vihannoida (mutta missä on se korkkinen runko??). Sen sijaan punatammi taitaa olla menetetty tapaus.

Mansikkapenkki on tuottanut satoa tasan 3 mansikan verran - pieniä mutta makeita! Missä ne kaikki loput ovat, mansikat kukkivat tuhansin kukin!!??


 
Vadelmat sentään alkavat kypsyä, samoin punaherukka helottaa. Kunhan nyt varikset eivät taas pitäisi bileitä ennen kuin kerkiän keräilemään!

 
Pihan grillikatos on myös ollut koko kesän tyhjänpanttina. Nyt kun kaaadettu omenapuu ei ole suomassa viilentävää varjoaan, katos ei le niin houkutteleva. Tarkoitus oli myös kunnostaa katoksen kalusteita ja tehdä laatoitustöitä, mutta taitavat jäädä taas tältäkin kesältä... 

Masentaa lisää!

Minne puutarhainnostukseni on kadonnut??? Nyt kyllä hieman huolettaa...

Päivääni kyllä piristi, kun huomasin Viherpeukaloiden päivittäneen sivuilleen syksyn uutuudet... Jos tilaisin syksyn sipulikasvit jo nyt, saisinko ne maahan jo tämän vuoden puolella??


 
Toivottavasti liljat ehtivät kukkaan ennen kuin niillekin tapahtuu jotain katastrofaalista! Oriental-lilja Mother's Choise aukeaa pian puhtaan valkoisena, takapihan Landini-liljojen piti olla melkein mustia, mutta kyllähän tämä enemmän punaiselta näyttää...

PS. Pahoittelen kuvien surkeaa laatua. Miehen kamera kuvasi kaiken salamalla, enkä osannut laittaa sitä päältä pois, en näemmä osaa myöskään tarkentaa...

Osallistu kesäarvontaan!
(klikkaa kuvaa)

10 kommenttia:

Mäntylän Mummi kirjoitti...

Älähän nyt vaivu epätoivoon.. Kuulostaa vähän puutarha-ahdistukselta. Aloita vaikka yhdestä neliömetristä. Osta viisi säkkiä multaa ja iske lapio saveen. Juu, jaksat kyllä, rautakanki avuksi. Sitten multaa lehmän kokoiseen kuoppaan ja vähän savea sekaan. Sinne sitten ihanat mustilanhortensiat :)
Ja punaherukoista tulee varmasti maailman maistuvimmat mehut =D

Minz kirjoitti...

Voi! Kyllä nämä helteet kyllä saavat sen yhdellä ja toisella sisällään piilottelevan lorvikatarrin jörähtämään päälle - täällä myös yksi talous, jossa ei ole pihalla pahemmin mitään tehty. Ei edes vietetty aikaa terassilla. Liian kuumaa, liian märkää, liian... Aina jotain syitä vain on tullut eteen. Eikä ne kasvit aina samalla tavalla kasva, vaikka miten toivoisi. Paitsi ne rikkaruohot, jotka tunkevat aina ja kaikkialla esiin, vaikkei niin olisi väliksi. Kohta enää uskalla peltoa mennä kurkkimaankaan, kun se voi olla vallattu. Mutta kyllä se into siitä sitten taas jossainkohti iskee - näin ainakin meillä. Painostavuus ilmasta kun lähtee, niin nousee energiatasokin.

Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti...

Voi kiitos ihanista jutuistasi,saavat joskus jopa ääneen nauramaan.Tuollaistahan se elämä juuri on kun kirjoitat,vai?:))
Mitä tuollaisista yksistä kukkapenkeistä,ensikesänä sitten....

TeSa kirjoitti...

Joskus se ottaa oman aikansa, että kasvi alkaa viihtymään uudella kasvupaikalla.
Tiädätkö, että on olemassa maanpeitekangasta, joka estää rikkakasvien tulemasta niin innokkaasti maasta läpi.
Kun istutat taimia tarpeeksi tiheään, ei rikkakasveille jää tilaa kasvaa.
Hyvää multaa, pieni ( SUURI ) into päälle, niin eiköhän teidäkin pihalla kohta kasva huoleton ja koko kesän kukkivat perennat!
Omia kukkiani en kastele kuin todella pitkillä hellejaksoilla. Tuentaa en laita kuin pioneille ja riukkaruohoja kitken, kun mitään muuta en keksi tehdä. Eli harvoin.

Anonyymi kirjoitti...

Olipa lohduttavaa luettavaa, juuri tuollaiselta minustakin tuntuu. Keväällä oli vielä intoa ja kukkapenkit tuli jotenkin käytyä läpi, mutta sitten tuli helle ja kaikki oli kertaheitolla ohi. Kukat aukesivat hetkessä ja kukkivat vielä pienemmän hetken :( Pihalla odottaa myös hevoskastanjan taimi, saa nähdä istuuko maassa ennen pakkasia vai edelleen pienessä purkissaan. Meiltä on jo ainakin kolmena keväänä kuollut omenapuu, mutta vielä ajattelin kokeilla uutta paikkaa, jospa joskus onnistaisi. Joten tsemppiä puutarhan hoitoon :) Kirsi Kirsin käsitöitä-blogista

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos lphdun sanoista Aila, Minz, Anonyymi, TeSa ja Kirsi!
Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu - vimeistään tulevina kesinä!

Eloise kirjoitti...

Aina ei ole kovin ruusuista kotipuutarhurin arki... Melkein olen loukkaantunut omalle pionilleni, kun se ei tehnyt yhtään nuppua tänä kesänä, kasvoi vain kokoa. Samoin aiemmin iloisesti kukkineet keltaiset liljat, yksi ainoa nuppu, vartta ovat kyllä kasvattaneet. Miks ne noin tekkee, vaikka saivat hyvät sipulikukille tarkoitetut lannoitteet syksyllä. Pensasaidat odottaisivat leikkuuta, mutta näillä helteillä en jaksa niitä edes ajatella - anteeksi naapurit! Onneksi sentään ilonaiheitakin löytyy. Kirvat eivät ole vallanneet vielä kasvejani siinä määrin, kuin viime vuonna. Nyt muutamana päivänä olen niitä joutunut vähän suihkuttelemaan. Ja viime vuonna kovin vaivaisesti kasvanut kärhö on tänä vuonnaa taas ihanasti hengissä ja tekee nuppua. Samoin luumusadosta näyttää tulevan riittävä.
Vielä kun tulisi säät, että jaksaisi kantata kukkapenkit, tehdä yhden uuden, siistiä pensasaidat, niin kehtaisi paremmin järjestää rippijuhlia, onneksi ovat vasta elokuun lopussa, joten toivoa on :).

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Eloise!
Kyllä piha ja puutarha tuottaa ilonkin hetkiä - mutta ei todellakaan tunnu toimivat odotusten ja oletusten mukaisesti... Siinä ehkä se kiinnostavuus piileekin? ;o)

PIUZA kirjoitti...

Minua masentaa ihan vaan se, etten taho löytää mistään puuttuvia ruukkuja parvekkeelle. Siis niitä ei niin montaa kymmentä euroa maksavia, ihan vaan tomaatintaimille tulevia muutamaa puuttuvaa yksilöä. Nyt sain kyllä vinkkiä kaverilta mistä voisi löytää ja jos ei. Niin sitten sorrun niihin viikolla nähtyihin päällysruukkuihin ja isken niihin reijät!:D

t.Paula

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Joo, ruukut on kyllä NIIN kausitavaraa, että jos ei ehdi kaupoille ensimmäisten joukossa, jää takuuvarmasti ilman! Monena keväänä omakohtaisesti koettu...