Ei mennyt ihan putkeen tämä reissu...
- Perjantaiaamuna Mies toimitti meikäläisen linja-autoasemalle kapsäkkeineni, linjurin ajaessa laituriin muistin EB-lippujen jääneen jääkaapin oveen...
- Piti päästä kiireellä muutamaksi tunniksi ensin töihin, vein kapslootan Matkahuollon säilytykseen. Lokero maksaa 4 eur, pussissa vain 3,95 käteistä. Ei kun pankkiautomaattia etsimään...
- Melkein unohdin lähteä töistä, pistelin puolijuoksua onnikka-asemalle, yltä päältä hiessä.
- Olin jo nousemassa bussiin, kun muistin matkalaukun olevan vielä säilytyksessä!! Onneksi EB odotteli jatkoyhteysasiakkaita toisesta autosta, joka muutaman minuutin myöhässä.
- Printtailin töissä karttoja, hinnastoja ja osoitetietoja suunnitelluista kohteista. Bussissa muistin etten ollut noutanut tulosteita printteriltä...
- Satamassa Sisko kysyi, otinko passin mukaan. No, enpä muistanut!!! Tulli tekee pistokokeita, matka olisi tyssännyt siihen 100% varmuudella, selittelyt eivät auta. Pääsin laivaan, sama hermojariipivä jännitys olisi edessä vielä kotimatkalla Tallinnan päässä.
Sunnuntaina lähtölounastimme OldeHansan terassilla, jonka jälkeen poikkesin vielä R-Alkoon hakemaan tuliaispullon Miehelle ja sitten taksilla satamaan, laiva lähtisi ½ tunnin kuluttua.
- Satamassa huomasin kameran kadonneen...
- Hyppäsimme uuteen taksiin, joka ajoi renkaat ulvoen Olde Hansaan - ei kameraa. Kuski kurvasi vielä taksiaseman kautta, jos edellinen pirssi olisi ollut tolpalla - ei ollut. Takaisin satamaan, Sisko vaihtamaan lippuja, minä noutamaan kapssäkkiä säilytyksestä. Portilla seisoi 2 poliisia ja 2 tullivirkailijaa - VOI EI, ei kai passintarkastuksia?? Onneksi ei!
- Takapuoli pitkällä työnsin laukkua nousuramppia ylös, Sisko juoksi vierellä. EHDIMME!
- Koska olimme viimeiset laivaan nousseet, olivat kaikki matkatavarasäilytyslokerot jo täynnä, ei auttanut kuin kuljeskella kauheiden pakaasien kanssa.
- Soitin Miehelle, joka KIELTÄYTYI tekemästä kotivakuutus-vahinkoilmoitusta. Sanoi, etteii TODELLAKAAN aio selvitellä, miten KASSIALMAT unohtivat kameran Tallinnanreisullaan joko kapakkaan, viinakauppaan tai taksiin...
Taitaa olla geeneissä?
Bussimatkalla puhelimesta loppui akku. Olimme sopineet, että Mies tulee asemalle vastaan. Ei näkynyt Miestä, ei voi soittaa - lähdin kiskomaan pakaasia kotia kohti, tuleehan Mies vastaan kohta kuitenkin... Ei tulut, eikä ollut kotonakaan... Kun viimein sain puhelimeen eloa, selvisi, että siellä se Mies on, linja-autoasemalla, ollut jo melkein ½ tuntia, toisella puolella rakennusta...
Eli sattuneesta syystä nyt ei ole kuvia reissusta. Eniten harmittaa nukkemuseon menetetty kuvallinen anti! Harjoittelen illalla Miehen kameran käyttöä, jos sitten taas seuraaviin jotain saisi...
Eli sattuneesta syystä nyt ei ole kuvia reissusta. Eniten harmittaa nukkemuseon menetetty kuvallinen anti! Harjoittelen illalla Miehen kameran käyttöä, jos sitten taas seuraaviin jotain saisi...
PS. Alkoholilla ei ole vaikutusta tapahtumiin - toki lounaalla join hunajaoluen palanpainikkeeksi, mutta laivalla särvimme vain limpparia...
(klikkaa kuvaa)
11 kommenttia:
Anteeksi vaan... ei pitäisi nauraa.... mutta tuossa vaiheessa kun kirjoitit että sisaresi matkatavarat jäivät pysäkille... en voinut muuta, kuin nauraa ääneen :))
onneksi meitä on muitakin jotka unohtelevat mitä sattuu ja minne sattuu. Itse olen luopunut kameran käytöstä ja siirtynyt näpsimään kännyllä kuvia. ompahan yksi värkki vähemmän hukattavaksi. tsemppiä !
Voi, ei! Kyllä tuo matka meni aika lailla Murphyn lain mukaan... Minä olen muuten joskus 2000-luvun alussa (kun oli vielä ne pahviset lentoliput eikä mitään e-tikettejä)käynyt Islannissa saakka ilman passia. Kyllä jännitti sieltä lähtiessä, kun olin passin puuttumisen huomannut, mutta eivätpä onneksi kyselleet.
Voi ei... mutta nuo ovat asioita, joita joskus muistelette nauraen :). Onneksi pääsitte kotomaan kamaralle takaisin kuitenkin!
Jaa, jaa .. mitähän siinä hunajassa mahtoi olla..? Joko mies on leppynyt ja tehnyt vahinkoilmoituksen?;)))
Ei olekaan tullut käytyä Tallinnassa aikoihin ja se Karnalux!
t.Paula
Olipa onni sen passin kanssa! Minä olisin varmaan näyttänyt virkailijoiden mielestä niin epäilyttävältä, viimeistään siinä vaiheessa kun takaraivossa jyskyttää passi. passi. passi. passi. Että olisin takuu varmasti jäänyt ns. mottiin.:))
t.Paula
Kiitos Anneli, Minna, Oikku, Eloise ja Paula!
Juu, se on kumma, miten vastoinkäymiset tuppaavat kasautumaan. Onneksi matka muuten oli oikein onnistunut. :o)
No jopas on tosiaan sattumuksia tullut runsaasti yhdelle reissulle. Onneksi selvisitte kuitenkin onnellisesti takaisin kotiin.
Kumma, ettei miehesi innostunut vahinkoilmoituksen teosta?
Kiitos Anne-Mari!
Ja lämpimästi tervetuloa Rakkauden taloon!
Vahinkovakuutusilmoitus taitaa todellakin jäädä tekemättä - olisi vissiin pitänyt tehdä rikosilmoitus Tallinnassa, enkä halunnut myöhästyä laivasta, kun seuraavalle päivälle oli tärkeää ja kiireellistä työohjelmaa. Muutenhan sinne olisi voinut vaikka vielä jäädä ja käydä vaikka toisenkin kerran Karnaluksissa... ;o)
Nyt toistan kyllä ihan Annelia:) Että ei todellakaan voi kuin nauraa:) Nyt alkoi aamu hymyillen. Ja kyllä, kyllä pysyn sinun lukijana:) Kameran häviäminen ei tietystikään ole hieno asia, se harmittaa. Kaikista kommelluksista huolimatta ,Toivotan oikein mukavaa päivää Sinulle!
Kiitos Taina!
Olen kyllä jo jonkin aikaa haaveillut uudesta kamerasta, mutta olisin suonut asian tapahtuvan hieman hallitummin...
Lähetä kommentti