Sovituskoppiahdistus

Olin tehnyt päätöksen: EN MENE ALENNUSMYYNTEIHIN!

Rahanmenoa on ollut alkukesästä jo ihan riittämiin: juhannusretki, tilkkukurssi, Humppilan humputukset, rillit, lanka-ale ja Karnaluksin keikka - ja vielä kamerakin pitäisi hankkia.

Vaan jouduin pyörtämään päätöksen, kaapista ei löytynyt kerrassaan mitään päällepantavaa tämän iltaisiin pippaloihin, Isän Veljen 5-kymppisille!

Mies on jo pari viikkoa patistellut vaateostoksille: "Mene, mene, osta jotain tyylikästä! Ethän sitten poikkea Marimekkoon!?"  Loppukaneetti oli enemmän toive kuin kysymys.

Vetkuttelin viimeiseen asti, vasta eilen kävin kiertelemässä kaupungilla. Vaatteiden sovittelu on ÄÄRIMMÄISEN vastenmielistä! Henkisesti olen edelleen kokoa 38, fyysisesti vain ranteet ovat entisissä mitoissa. Se on sitä arkirealismia, jota en niin välittäisi kohdata...

Stockalta löytyi passelit mustat suorat housut ja kiva metsänvihreä paita - liian syksyistä! Ostin (-60%), mutta viikonlopun juhlavaatteet pitäisi hankkia muualta. Käsilaukut olivat myös alessa, ja kun en vielä tiennyt, millaiset toisenlaiset vetimet sieltä jostain muualta löytäisin, valitsin 3 käsilaukkua toivoen jonkun passaavan...

 

Ja kun kerran päätös rikottiin, uskalsin poiketa Stockan yläkertaankin, ihan vain pikaisesti. Olen pitkään himoinnut näitä minimaalisia "hopeakupuja", ja nyt ne olivat alessa -60%. PAKKO saada!! Samaan syssyyn, melkein vahingossa, meni myös kannellinen lasiastia - se nyt vaan oli niin kiva...

 

Kotona vasta huomasin, etteivät kuvut sovi elintarvikekäyttöön. Harmi! Mutta saahan näistä korurasiat... Kotona huomasin myös lasikulhon kyljessä lukevan Dogtreats - ei siis  ainakaan vieraille pipareita tarjolle koirakeksikiposta! Ehkei ihan NIIN pikaisesti olisikaan kannattanut poiketa...

 

Muuan entinen kollega sattuu toisinaan saman aamubussiin, vaihdamme kuulumisia aina nähdessämme. Kertonut, että nykyisessä työpaikassaan olisi paljon "minunmallisiani" housuja - siis sinne! Totta, löysin oikein erinomaiset pellavahousut! Ja neulosjakun ja pari toppia - ja paljon muutakin olisin löytänyt, jos vaan talous antaisi myöden.

Mutta juhlavaatteet siis löytyivät - poikkeuksellisen vaivattomasti! Ei ehtinyt ollenkaan sivutuskoppikauhu päälle, ei edes pienimuotoinen paniiki tai perintinen ahdistus. Silloin sovituskopin seinät alkavat uhkaavasti lähestyä, peili vääristää, vartalo on muuttunut kummallisen muodottomaksi, hiki tirskuu, naama punottaa, päänsärky alkaa tehdä tuloaan.. Iskee kiukku, inho, apatia.

 

Vasta kotona muistin käsilaukut. Sopivat kaikki kolme hankkimiini vetimiin, kaksi on jopa ihan täsmälleen samaa väriä pellavahousujen kanssa! (eri materiaaleista johtuen kuva vääristää, kaikissa sama maitokaakaon vahvuus).

Vielä kun vähän lyhennän lahkeita, olen valmis juhlimaan! Skål!

YHTÄ LUPAAVAA VIIKONLOPPUA

KAIKILLE MUILLEKIN!

Vielä ehdit osallistua arvontaan!
(klikkaa kuvaa)