torstai 6. lokakuuta 2011

ENNEN - JÄLKEEN

RAKASTAN kaikkia ENNEN - JÄLKEEN -kuvapareja! Ihan penskasta asti olen jaksanut hartaudella tutkia remonttien tuomia muutoksia ja mullistuksia, etsiä yksityiskohtia, arvioida lopputulosta.

Pistänpä siis kuvaparin yhdestä omakohtaisesta remontista:

 
ENNEN 12.9.2005

JÄLKEEN 27.9.2011

Kuusi vuotta siinä meni, ensikäynnistä lopputarkastukseen!

Melkein neljän vuoden oikomishoidon jälkeen leuka leikattiin, so. koko leukavärkkiä siirrettiin eteenpäin. Suurinpiirtein tuosta kohtaa, jossa leukaluussa lukee 4 %, leukaluut halkaistiin, liu'utettiin 8 mm eteenpäin ja ruuvattiin poskien läpi kiinni. (Kuva: Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim)

Tai niin sen siis piti mennä. Leikkaus kesti tuplasti normaaliin verraten, leikkaava kirurgi sanoi luuta kovemmaksi kuin vessanpönttöposliini (jostain syystä vertaus ei suuremmin miellyttänyt...) ja poskiluu oli vasaroidessa lohjennut väärästä kohtaa (vasaroinnin sijaan pitäisi kai puhua moukaroinnista, työkalut kun piti vaihtaa normaalia järeämpiin). Toiseen poskeen ruuvattiin titaanilevy tueksi, sinne se myös jäi.

Leukaleikkauksesta toipuminen on yleensä kovin kivuliasta aikaa, naama on turvoksissa ja mustelmilla, kiinteää ruokaa ei pysty syömään viikkokausiin ja ruisleipää vasta kuukausien kuluttua, sairausloma tavallisimmin 5-6 viikkoa. Lienenkö niin tottunut selkäsärkyihin, että leukakipua ei tuntunut juuri lainkaan varsin kovaotteisesta leikkauksesta huolimatta?

Sen sijaan leukaluun hermotukset pikkuisen kärsivät operaatiossa, alahuuli ja leuka tuntuvat aina vähän puutuneilta - eikä tunto palaudu koskaan ennalleen. Hamaan hautaan asti on myös tukirautalangat niin ylä- kuin alaetuhampaidenkin takana, pitämässä legorivistöä suorassa.

Olen silti äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen! Hammaslääkäri pelkäsi, että minusta tulee väkäleukainen noita-akka ja lupasi plastiikkakirurgin operoivan leukaa "sopivammaksi". No, noita-akkahan olin jo ennestään, mutta leikkausta ei tarvittu - leuka sopii edelleen tähän turpavärkkiin.

 
Sain kipsivalokset eilen TAYSista, mitähän niistä askartelisin?? Yhdet kultakin vuodelta sentään! Nuo keltaisella mönjätyt ovat kyllä sen verran iljettävät, että ne taidan hävittää. Tai ehkä asetan ne jääkaapin ylähyllylle...

Mitäpä jos nuo muut louskuttaisivat vaikka jossain seinävaatteessa, ryijykarvojen lomassa??

16 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Pitkä projekti ja kivat muistot =)

PIUZA kirjoitti...

Hui, mikä projekti! Minusta nuo keltaiset on ihan parhaat.. Halloween on tulossa..

t.Paula

intsu kirjoitti...

Aivan kamalalta vaikuttava operaatio,huh sentään. Onneksi on ohi ja lopputulos tyydyttää sinua,mutta kyllä kauan kesti koko homma!

Vee kirjoitti...

Mulla on kans tollasia hienoja koristeita kirjahyllyssä :) Mun on sini-vaalruskeet. Poitsu tykkäis niillä leikkiä, mut en oo antanut.

Mulle ei oo ihan noin rankkoja leikkauksia tehty, teini-iässä väänneltiin ja viilleltiin. Nykyisin narskutuksen takia on öisin sellaiset muovisuojukset.

Sirutuuli kirjoitti...

No huhhuh, hurjalta tuntuu moukarointi! Rupesi ihan leukaluuhun koskemaan myötätunnosta :)

Pepi kirjoitti...

Jotenkin vähän luulen, että jotain mellevää keksit noilla tehdä ☺

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Nina, Paula, Intsu, Vee, Sirutuuli ja Pepi!
Yhdet voisin tosiaan laittaa kirjahyllylle hymyilemään! Kiitos vinkistä!

Taina kirjoitti...

Mulle on tehty sama leikkaus, mutta vähemmän siirettiin leukaa, kun sulla. Minä toivuin tosi hyvin ja hermoradat eivät kärsineeet yhtään olen todella tyytyväinen loppu tulokseen. Itse jouduin 2kk:tta niin, että en saanut purea mitään oli se kova paikka, kun oli joulu, mutta siitä onneksi selvisin. Nukkekoti Jie

Oikku kirjoitti...

Hieno lopputulos, mutta itse en hampilääkärikammoisena (tai oikeastaan kai toimenpidekammoisena...) rohkenisi moiseen ruveta, vaikka "tarpeen" saattaisi ollakin. Melkoinen "syväpurenta" mullakin on. Ei mitään vaivoja sinänsä, joten saa olla ihan rauhassa.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Taina ja Oikku!
Taina, kyllä leikkaus vaan kannattaa, kaikesta huolimatta! Itsekin elin 2 ekaa viikkoa Valion marjakeitoilla, seuraavat kuukaudet Saarioisten sopilla - sinä kesänä säästyi kaikilta grillimakkaroilta! :o)
Oikku, ei minuakaan purenta vaivannut. Päätöksen tein, kun hammaslääkäri pelotteli, että etuhampaat putoavat ikenen vetäytyessä, kun alahampaat lisäävät "painetta". TAYSin lääkärit olivat selvästi tottuneet "käsittelemään" pelokkaita potilaita, niin tarkkaan kaikki toimenpiteet selitettiin, lisäsi luottamusta.

Kirsikka kirjoitti...

Aijai, kuulostaa hurjalta! Onneksi se on nyt ohi:).

Jonna kirjoitti...

Hurjalta kuulostava homma, mutta lopputulos näyttää kyllä vallan hyvältä! :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Kirsikka ja Jonna!
Jonna, tervetuloa Rakkauden taloon!

Pilttis kirjoitti...

Samanlaisen operaation kävin myös, vain lyhyemmällä ajalla ja 6mm siirrettiin leukaa. Kipsivaloksia en saanut muistoksi vaikka pyysin, röntgenkuvan sain. Leikkaus tehtiin, jos en kauheesti valehtele v.-08 ja alaleuka ja huuli on sellanen jännä. Alhaalla on lanka pitämässä asentoa ja ylhäällä pidän sitä (mikä se oli) "tekareita" joka kolmas yö js kohta saan pitää vain kerran viikossa yöllä. Hassua kun en tiedä jatkosta, mut ilmeisesti kerran viikkossa hautaan asti.
Kovasti tsemppiä toipumiseen.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Pilttis! Tämä leikkaus onkin tehty yllättävän monelle! Mullakin kokeiltiin ensin yövirityksiä, mutta lopulta päädyttiin kiinteään tukilankaan, omasta halustanikin. :o)

Sarastusta kirjoitti...

Mä sain yöraudat 11-vuotiaana, siitä pikkuhiljaa raudat muuttuivat ja pian oli "telaketjut" kaikissa hampaissa. 19-vuotiaana mä jouduin viimein leukaleikkaukseen, kun ei oikomiskojeet saaneet aikaan haluttua tulosta. Leukaluuni katkaistiin ja vedettiin eteenpäin. Muistan leikkauksen jälkeisen tehokkaan dietin, kun syödä sain kaikkea, mikä vain mahtui pillin läpi. 6-9 kiloa muistaakseni siinä sit laihduinkin. Myt leikkauksesta on mennyt jo yli 10 vuotta. Purenta on nyt ok, mutta kuten tuolla joku sanoikin, ei tunto ole vieläkään palautunut täydellisesti alahuuleen/leukaan. Pakkasilla huuli ja leuka "puutuu" ja voi riuhtoa ilman kipua.. Mä en saanut valoksia tms muistoksi, kun olin kuulemma ensimmäisiä, joille tuollainen suuri leikkaus tehtiin. Minäkin sain sellaisen "rautalanganpätkän" etualahampaiden taakse tueksi, ja pari vuotta (vai olikohan se sittenkin tänä vuonna) poistettiin. Sain myös sen kitalakituen, jota leikkaukesn jälkeen piti pitää lähes kokoajan, nykyään on ohje "pidä, kun muistat/jaksat". Kiva kuulla, et mulla on kohtalontovereita :)