Tuntuu kovin vaikealta saada arjesta kiinni pitkän sairauspoissaolon ja loman jälkeen - ARKI EI HUVITA!
Töissä tunnen itseni täysin tehottomaksi. Tosin ei sitä 4½ tunnissa kovin paljon aikaiseksi saa - varsinkin kun sähköposti on kohtuullisen ruuhkautunut liki 2 kk poissaolosta. Normaaliin työaikaan palaan vasta 3 viikon kuluttua. JET on täysin jumissa - loput näyttökokeet (monta!) pitäisi saada valmiiksi seuraavien 2 viikon aikana, enkä ole rikkaa ristiin laittanut.
Siivous tympii, pyykkikoppa tursuaa, silitettävien Pisa uhkaa kaatua, mankeloitavien kasan lykkäsin piiloon. Outoja tavararöykkiöitä alkaa taas kertyä kummallisiin paikkoihin...
Pihalle katselen vain pimeän aikaan ja totean, ettei siellä nyt enää mitään voi tehdä, ainakaan tänään. Viikonloppuna kaiveltu KUOPPA siellä syyttävästi tuijottaa... Käykääs koirat pikaisesti pihan perällä, en nyt jaksa lähteä pissalenkille.
Lopetin
Kokeileva käsityö -opinnot. En saanut 2 vuoden aikana mitään aikaiseksi, tunsin huonoa omaatuntoa - kun harrastuksen pitäisi tuoda iloa. Peruin myös viikonlopun
Rentoutus-kurssin sillä verukkeella, että lauantaina pitää mennä ostamaan autoon uudet kesärenkaat - ikään kuin minua siellä tarvittaisiin!
Edes bloggailu ei nyt innosta, oma teksti on tahmeaa enkä juuri jaksa kirjoitella muillekaan kommentteja vaikka lueskelemassa käynkin.
Haluaisin vain istua ja kutoa, istua ja virkata, istua ja lukea, jopa istua ja toljottaa telkkaria. Ja silti käsityöt eivät etene, lukemattomien lehtien pino ei vajene, tellun kaukosäätimen löysin nojatuolin toppausten sisältä.
Olisi jo joulu!
PS. Kuvat jostain Tallinnan Vanhankaupungin käsityöliikkeestä, nimi nyt kateissa - sekin.
Eka kuva on ihan
KAMALA, hirtettyjä nukkeja!
10 kommenttia:
Voi kurjuus!
Tunnen tuon tuntemuksesi, sen kun mikään ei huvita, mistään ei saa iloa, ei kiinnosta - alitajunta(?) työntää tekemättömien töiden listaa pintamuistiin ja syyttelee, moittii laiskaksi ja riittämättömäksi.
Tavallaan mieli on tyhjä ja olo tunteeton...itku voi tulla ilman syytä...
...tiedän, ettei tämä lohduta mutta se menee ohi! Näitä apatian/masennuksen kausia kohtaa itsekukin ja nekin pitää itselleen suoda, antaa anteeksi eikä syytellä itseään.
Toivottavasti jaksat uskoa voimaantumiseen ja valo tämän syksyn synkkyyden keskelläkin hiipii elämääsi pian!
Töistä ei pitäisi murhetta kantaa, jos et jaksa et jaksa!
Onko sinun mahdollista ottaa pieni irtiotto, vaikka ihan lyhyt lomanen, vaihtaa hetkeksi maisemaa ja antaa mielen levätä? Syksyn kauneudesta ja kynttilänvalosta saattaa löytyä se piristävä voima, jota tarvitset.
Lämpimiä ajatuksia, voimia ja valoa päivääsi!
Hammasmuottirivistösi toi elävästi mieleeni miähelleni tehdyn samaisen operaation. Alaleuka on tunnoton, levyt poistettiin jatkuvien tulehduksien vuoksi, leikkauksen jälkeiset ajat olivat aika piinaavia, muistelmarivi on pitkä.
Aika parantaa...jopa tämäkin kautesi.
Ole armollinen itsellesi.
Lämpimiä ajatuksia täältä, tuttuakin tutumpia tunteita nuo kuvaamasi.
Voi sentään! Mutta näin se taitaa elämässä aina väliin mennä. Itsellekin tulee tuollaisia aikoja, milloin tuntuu, ettei mikään 'maistu', mutta siitä se sitten jotenkin taas lähtee arkikin rullaamaan ja tekemisen ilo palaa elämään. Ei sitä aina jaksa, eikä onneksi tarvitsekaan. Täytyy löysätä välillä, että sitten taas jaksaa.
Voimia lähettelen!
Vähän samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia oli minulla kun palasin tammikuussa pitkän vuorotteluvapaan jalkeen töihin.Enkä ole ihan varma onko entinen palannut vieläkään ennalleen.Jotenkin sitä kaipaisi vaan omaa aikaa,tehdä mitä lystää eli lähinnä kai käsitöitä ja tuunauksia.
Mutta töitä on vaan tehtävä,se lisää valitettavasti sitä elämänlaatua palkan saannin myötä.
Täällä kyllä iloitaan ensi viikolla lomasta.=)))
Tsemppiä sinne.
Loppuun palamisen oireita?
Karsit nyt vaan ihan raa'alla kädellä pois kaiken ylimääräisen ja teet vaan sitä mikä vähänkin tuottaa iloa.:) Voi harmi, että peruit viikonlopun Rentoutus-kurssin! Mutta jos jo lähteminen tuottaa vaikeutta, niin eihän sitä muuta voi.
Olihan nuo vähän hassusti laitettu nuo nuket, mutta tykkäsin tuosta keskimmäisestä oranssipäisestä.
Hyvää viikonloppua! Lepää ja olla möllettele.:)
Voima halaus!
t.Paula
Karmeita noi hirtetyt, uuuh...
Tsemppiä voin vain toivottaa, samasta "taudista" kärsin myös täällä. Uuuh sillekin.
Viis hirtetyistä nukeista, mutta tuo alimman kuvan hiiri kuvaa minusta jotenkin osuvasti noita jaksamattomuuden, kyllästymisen ja merkityksettömyyden tunteita, jotka joskus minutkin valtaavat. Sen pää on jotenkin NIIN uponnut hartioiden tasosta alaspäin!
Joo,joskus vaan ei huvita. Minulla oli alkukesästä aika pitkään semmonen olo. Se olotila pasahti päälle sen syöpäleikkauksen jälkeen sittenkun kaikki oli hyvin.Ties kuinka kauan sitä ois vielä jatkunut,mutta kun mieskin sairastui ja joutui sairaalaan,niin olen sanonut, että mun pää pökähti terveeksi. Tuli niin muuta ajateltavaa ja en sen jälkeen ole enää siihen suohon uponnut. Kyllä se ajan oloon helpottaa. Joskus vaan mielen pitää tyhjentyä kaikesta ja kerätä uusia voimia. Rentouttavaa viikonloppua toivon sinulle.
Kiitos lohdun sanoista Katjainkeri, TeSa, Eloise, Minz, JaanaElina, Paula, Minna, Oikku ja Intsu!
Mitä lie syysmelankoliaa, kai se on tämä jatkuva vesisateen lotina joka huuhtelee puhdin mennessään?
Yleensä olen syksyisin tarmoa täynnä, mutta nyt elämä tuntuu vaan niin kovin tasapaksulta.
Viikko Saksassa oli kyllä ihana, siellä ei yhtään kyllästyttänyt, mikään. :o)
Lähetä kommentti