torstai 31. maaliskuuta 2011

Kupparilla

Lupasin, etten laita kuppauskuvia, mutta kun unohdin kuvata kupparin sarvet ennen käsittelyä (vaikka kameran tällä kertaa muistinkin), pistin kuitenkin kuvan makkaraisesta selästäni. Kuvattomat jutut ovat niin tylsiä...

Alkajaisiksi suosittelen katsomaan Yle Areenalta videopätkän kuppauksesta, löytyy täältä (kesto 00:04:32).

Oma kuppaukseni poikkesi nähdystä aika monessa kohtaa:
- saunan jälkeen kuppari pesi koko kropan kunnolla ja hieroi selän kevyesti etsien pahimmat "jumit"
- sarvien alle lyötiin haavat erityisellä kuppauskirveellä (ei kirurginveitsellä, kuten videossa)
- sarvia oli samaan malliin selässä ja jaloissa, mutta myös kankuissa, monta!
- sarvien paikkaa siirrettiin kuppauksen aikana, kun "paha veri" oli saatu ulos ja ympäristössä oli vielä selkeää turvotusta/tukkoisuutta/kireyttä (tai jotain, minkä kuppari silmällään huomasi), siis uusi kohta ja uudet kirveeniskut
- kuppauksen aikana juotiin moneen otteeseen vettä

Kuppari huomasi, että käsivarret olivat erityisen jumissa, joten varsinaisen "makuukuppauksen" jälkeen kuppasi vielä istuma-asennossa: kädet, hartiat, solisluiden ja rinnan alueen ja "keittiökyttyrän" - olisi halunnut kupata myös polvet, mutta päätti "olla menemättä liiallisuuksiin".

Edellisestä kuppauksesta oli vierähtänyt jo kymmenkunta vuotta. Ehkä olisi kannattanut käydä tässä välilläkin!!! Veri oli tosi sakeaa, hirveitä hyytymiä ja niin tahmeaa, että imukupit piti pestä aina tyhjennyksen yhteydessä!

Kuppauksen jälkeen peseytyminen, paljon vettä, rauhallinen pukeutuminen. Tarjolla oli hapankorppuja lisukkeineen ja hedelmiä sekä yrttiteetä. Lisäksi otimme pienet napsut Frantsilan yrttiuutetta, tujakkaa.

Kaikkineen koko hoitoon alkuhaastattelusta skoolailuun meni 2 tuntia!

Mikäkö on ollut olo kuppauksen jälkeen? ERITTÄIN HYVÄ, kevyt ja energinen! Iloinen, positiivinen, hyväntuulinen, tarmokas, toiveikas ja tasapainoinen!! Keittiökyttyrä katosi!

Haavat ovat parantuneet hyvin, eivät kutise. Kuva on otettu 2 vrk kuppauksen jälkeen ja nyt 5 pv myöhemmin selässä ei ole kuin vähän jälkiä + tietty vielä kuppauskirveeniskemät.

Kuppari suositteli kuppauksen jälkeen 2-3 viikon ajan "terveellistä ruokavaliota", siis sokerin, valkoisten jauhojen jne. välttämistä sekä runsasta juomista (vettä ja/tai yrttiteetä). Täytyy sanoa, ettei mitään "ylimääräistä" ole tehnytkään mieli, jopa normaalisti käyttämäni Flora 40% maistuu oksettavalta.

Kuppari muuten suositteli teollisten kasvirasvalevitteiden sijaan aitoa kevytlevitettä: 1 dl voita + 1 dl oliiviöljyä + 1 dl vettä + pyöräytys tehosekoittimella tasaiseksi massaksi. En ole vielä kokeillut, leivät ovat toistaiseksi maistuneet ihan ilman päällisiä.

Jos kiinnostus heräsi, Suomen Kupparit ry:n jäsenien yhteystietoja löytyy täältä.

Minä aion tästä edespäin ottaa kuppauksen jokakeväiseksi rituaaliksi!!
LÄMPIMÄSTI SUOSITTELEN!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Lisää tyynyjä!

Olisihan se enemmän kuin aneemista antaa nuorille neidoille synttärilahjaksi pelkkiä vanhoista farkuista tehtyjä pussukoita ja tarjouskosmetiikkaa!!

Keväisellä Opiston tyynykurssilla tein Veljentytöille tyynyt synttärikutsua odotellessa, Vanhemmalle polvityyny ja Nuoremmalle enkeleitä.

Kolmiotyyny on aivan ihana polvitaipeen alla sängyllä lötkötellessä, sivutaskuihin voi lykätä vaikka kännykän ja kaukosäätimen. Isohkoa "gobeliinikankaista" enkelityynyä kiertää muhkea punos tupsuineen (verhopidike, josta solmut purettu).

Ja koska pelkkä tyynykin on vähän onneton lahja, tein niitä sitten vähän reilummin, kun viikonloppuna iski ompeluinspiraatio!

Pari ihan 40*40 -peruskoristetyynyä, toinen farkkuliivistä ja toinen hameenhelmasta, jonka yläosasta tuli eilen esitelty pussukka Nuoremmalle. Hamosen helmassa on tarranauhakiinnitys.

Nämä pitkulaiset tyynyt (30*60 ja 25*40) ovat tässä "nurjalta puolelta", paraatipuoli näkyy ylemmissä kuvissa. Pikkutyynyn tupsut ovat Karnaluksista. Isomman tyynyn tarranauhakiinnitteinen läppä on omituinen viritys, vetoketjun puutteessa tehty innovatiivinen (mutta ruma) ratkaisu. Kai siellä joukossa vähän epäonnistuneempikin yksilö menee mukana, jos sen pistää takimmaiseksi?? Teen vielä joskus muutaman nätimmän siihen eteen...

Tyynyt ovat osa "mökkiparviprojektia", lupasin (kysymättä, siis uhkaus?) tehdä Veljen perheen mökille tilkkutekstiilejä Veljentyttöjen vanhoista farkuista. Kesällä taidan parkkeerata joku kerta paikan päälle koneeni kanssa... (toinen uhkaus?)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Farkkupussukka

Joku saattaa kenties vielä muistaa pussukan, jonka tein Veljentyttö Vanhemmalle "välilahjaksi".

 
Nyt ikääntyi Nuorempikin, synttäreitä juhlittiin jo sunnuntaina, mutta Miehen työvuoron vuoksi poikkesimme synttärikaffeille vasta eilen. Tokihan Nuoremmallekin piti tehdä oma pussukka omalla kirjaimella!

Koska Veljentyttö Nuorempi on himpun verran turhamainen hieno neiti, olettaisin hänelle karttuvan massiivisemman kosmeettisen arsenaalin ja siksi pussikin on noin 3 kertaa isompi kuin Vanhemmalla.

Sisältö oli kuitenkin tässä vaiheessa jotakuinkin sama kuin Vanhemmallakin oli. Tässä pussukassa ei ole vuorikangasta, näytti nin kivalta al naturel. Kokolappukin oli vielä tallella, 140 cm. Pussukka on tehty farkkuhameesta, joten selvisinpä melkein pelkällä pohjasaumalla ja kulmataitteilla.

Hyvää (myöhästynyttä) syntymäpäivää Enkuli!!

PS. Taidanpa tehdä samanlaisen pussukan vielä itsellenikin!!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Kesätyynyt

 
Koska viikonloppuna siirryttiin kesäaikaan, katsoin kesään valmistautumisen olevan kaikilla muillakin tavoin ajankohtaista!!

Ensin ajattelin kohentaa grillikatoksen ilmettä, mutta lumipyry ei houkutellut ravaamaan pirtin ja pihamaan väliä. Seuraavaksi suunnittelin sisustavani kuistin uuteen uskoon, mutten tarjennutkaan - eikä ikkunoitakaan viitsi lumisateella pestä. Viimein keksin mökkikopan!

Kesämökkikoppa on ollut lähtökuopissaan vuodenvaihteesta alkaen. Koppa on pyykkikori, johon kerätään pitkin vuotta mökille meneviä tavaroita: tekstiilejä, astioita, kirjoja, lehtiä... Josko sitten sinne jotain?

 
H&M Homen alesta tilasin taannoin pari keittiöpyyhettä tyynykankaiksi, nyt modifioin ne mökkikäyttöön. Lisäksi päivitin Sokokselta ostamaani tikattua tyynynpäällistä, jonka vetoketju oli jo uutena rikki. Huomasin asian tietty vasta kotona, enkä viitsinyt valittaa, kun alekorista sen löysin.

Takapuolen raitakangas on Finlayson-puuvillaa, ABC-kangas Sokoksen löytöpisteestä bongattu valmisverho. Kaikissa päällisissä vetoketju on piilossa pienen läpän alla - kevään tyynykurssilla opittu taito!

Mökkisohva on luonnonvalkoinen, toisin kuin tämä koirien sohva. Ajattelin päivittää tulevana suvena mökkitekstiilit pellavan värisiksi, mutta sohvan päällistä en sentään aio vaihtaa. Aivan liian iso homma, kun mökillä käydään vain jokusen kerran kesässä ja nykyinen on hyväkuntoinen. Mutta tyynyjä voisin tehdä vielä lisää ja keinutuolimaton, kenties verhotkin...

PS. Koristetyynyjen sisätyynynä ihan paras on JYSKissä myytävät höyhentyynyt!! Muotoutuvat parhaiten niin sohvalle kuin niskankin alle sohvalla röhnöttäessä. Kannattaa valita 5 cm kanttiinsa isompi kuin tyynynpäällinen, näyttää muhkeamalta ja täytettä tulee kulmiin asti.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kello käy...

 
Eilen vietettiin tunnin ajan (klo 20:20 - 21:30) WWF:n maailmanlaajuista Earth Hour -ilmastotempausta, maailma pimeni aikavyöhykkeittäin alkaen Fidžiltä ja Uudesta Seelannista ja päättyen Samoalle. Vuotuisella kampanjalla halutaan herätellä ihmisiä ottamaan kantaa maailman tulevaisuuden puolesta ja ilmastokriisin torjumiseksi. Valojen sammuttaminen on siis symbolinen ele ilmastonmuutoshuolen ilmaisemiseksi.

Tukensa kampanjalle antoi mm. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon: "Vietetään 60 minuuttia pimeydessä, jotta maailman tulevaisuus olisi valoisa.”

Konkreettisemmin valoa lisää viimeöinen kesäaikaan siirtyminen. Myös tämän "tempauksen" alkuunpaneva ajatus on olut energiansäästö: auringonvalon lisääntyminen vähentää sähkövalon tarvetta.

Kesäaikaan siirtyi ensimmäisenä Saksa ensimmäisen maailmansodan aikana 1916, kun jatkuva sotatila vei maan talouden hyvin tiukoille. Iso-Britannia seurasi heti samana vuonna perässä, mutta muualla Euroopassa kesäaika otettiin yleisesti käyttöön vasta 1980, vuotta myöhemmin myös Suomessa. No, sittemmin energiansäästövaikutus on todettu varsin olemattomaksi.

Jos haluat säästyä kellon siirtelyltä, suosittelen muuttoa Kiinaan, Intiaan tai Islantiin, myös USA, Kanada ja Australia ovat rajoiteusti mahdollisia, koska osavaltiot ja provinssit voivat itsenäisesti päättää, käyttävätkö kesäaikaa.

Kovin kesäiseltä ei vielä tunnu eikä näytä! Lunta tulee kohtuullisen sakeasti, koiriakaan ei huvita lenkille lähtö. Ei minulla mitään lumen tuloa vastaan ole, puhtanvalkealla lumivaipalla silattu piha hivelee silmää! Koitan silti jo hahmottaa, missä kukkapenkit olivatkaan - ja minne saisin uusia...

Päivän kuvituksena on Miehen "perintökello", Isosedän jäämistöstä Miehelle kulkeutunut. Isosetään liittyy monta hauskaa tarinaa ja sattumusta, valtaosin painokelvottomia.

Miehellä on pitkä työpäivä, tämään ompelukone laulaa! Palataan tuotoksiin tuonnempana, mikäli valmista syntyy...

PS. Unohdin sammuttaa valot, unohdin myös lotota!

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pientä piristystä

 
Harvoin lähden ihan vartavasten sisustusshoppailemaan, mutta nyt suihkuhuone sytytti ja pakotti!! Olinhan jo päättänyt juhlistaa suihkuhuoneen valmistumista muhkeilla valkeilla pyyhkeillä. Pikkuisen olen etuajassa (kesken yhä), mutta ajattelinkin käydä vain KATSASTAMASSA Finlaysonin tehtaanmyymälän valikoimat...
Etsin siis oikein ISOJA pyyhkeitä ja sattumoisin juuri valkoiset SPA -kylpypyyhkeet (kooltaan mahtavat 90*180 cm) olivat tarjouksessa -30%. PAKKOhan ne sitten oli jo ottaa...

Alunperin tarkoitukseni oli poiketa vain leivoskaupoille! Ihastelin jossain sisutuslehdessä ja kai muutamassa blogissakin saippualeivoksia, ja sellaisia siis halusin!! Nämä ovat kotimaista käsityötä, lahtelaisen The Soap Boutiquen uunista.

Eivätkö vain ole herkullisen näköisiä!? Ja tuoksukin on mitä viettelevin!! Ei mitään esanssista öklötystä, vaan ihan aidonoloiset suklaan, mansikan ja vadelman tuoksut. Toffeeleivosta en edes uskaltanut ostaa, kun pelkäsin himoissani syöväni sen - tai jos en minä, niin viimeistään koirat...

Tietysti leivokset tarvitsevat tarjoiluastian!! Poikkesin etsiskelemään sellaista Sokokselta - ja löysinkin. Sieltä löytyi myös kiva lasipurnukka, vanupalloille ajattelin. En tosin käytä vanupalloja, vanulaput ovat näppärämpiä, mutta vanupallerot ovat NIIIIIIN kivan näköisiä. Ongelma: vanupalloja ei löydy mistään kaupasta, valmistetaanko niitä enää?? Eihän tavallinen vanu miltään lasipurkissa näytä (paitsi runtatulta jättikokoiselta terveyssiteeltä)!!

Koska kuljen julkisilla liikennevälineillä ja kasseja alkoi karttua, ostin myös pari käsipyyhettä kassinpehmikkeeksi, etteivät tarjoiluastiani rikkoutuisi - ei siis mikään heräteostos vaan erittäin järkiperusteltu ja tarkoituksenmukainen hankinta!

Leivoskaupan ja Sokkarin välillä sijaitsee Fida-lähetystori, käväisinpä sitten sielläkin. Toivoin löytäväni kohtuullisen ison alpakkatarjottimen, mutta tarjolla oli vain TOSI ISOJA ja pienen pieniä. Ihastuin kuitenkin tähän sokerikko+kermakko -settiin kippuraisten jalkojen vuoksi, mitä lie peltiä. Pienen tarjottimen otin ihan vain lisukkeeksi, kaikki edulliseen yhteishintaan 4,50 euroa.

Sillä pitäähän sitä panna muutkin teemanmukaiset lisukkeet tyrkylle, jos kerran leivoksia on tarjolla!! Sokerikippoon huiskaisin isokoisimmat korvakorut, kermanekkaan tungin vanupuikkoja. Ei ehkä ihan hygienisin tapa pitää niitä esillä, mutta näyttää aika kivalta - ainakin minun silmääni.


Tarjottimelle ladoin Miehen tökötit, partavedet ja ihovoiteet - onneksi niitä ei ole kovin montaa sorttia.

Siitä sitten vaan, olkaa hyvät! Suu makiaksi, toivottavasti maistuu!

Kotoa löytyi pussinpohjallinen vanupalloja, tulinpa löydöstäni iloiseksi!! Viereinen rasia lienee tarkoitettu kirjeille, mutta ostin sen hiusharjoille (jo vuosi sitten Sokoksen alesta ihan tätä suihkuhuonetta varten). Harjat eivät asettuneet nätisti, joten nyt siinä on toistaiseksi tarjolla paperinenäliinoja. 

Hattuhyllylle halusin asetella PIIIIITKÄN rivin valokuvia hopeakehyksissä - tai ainakin sen värisissä... Taisi olla onnenpäiväni, kehykset olivat Anttilassa -70% alessa!!! Nyt pitää sitten vaan saada tuoreita kuvia kummilapsista!

 
Kotiin päästyäni esittelin Miehelle innoissani löytöjä ja harmittelin, etten ollut keksinyt mitään kivaa hammasharjamukia. Mies - siis MIES!! - ehdotti pientä kristallimaljakkoa! LOISTOIDEA! Seuraavana päivänä lähdin ihan vasiten töistä aiemmin ehtiäkseni paikalliselle kirpputorille. Ei löytynyt ihka-aitoa kristallia, mutta Riihimäen Lasin puristelasia kuitenkin - tai niin ainakin myyjä hintalapussaan väitti.

Ihan uskomatonta, että kaikki kivat lisukkeet ihan tyrkyttäytyivät tielleni!! Yleensä en löydä YHTÄÄN MITÄÄN, jos lähden jotain erityisesti etsimään. Olivatkohan aurinko ja kuu jotenkin erityisen suotuisissa asemissa, vai mistä johtunee? Postissa tullut Vanhan ajan Kuukalenteri ei ota kantaa sopiviin shoppailupäiviin!

Olen aika tyytyväinen! Miehen mielestä valokuvakehyksiä on liikaa eikä yhtään enempää tilpehööriä saa tulla tai hän ahdistuu, biorytmit menevät sekaisin, feng-shui energiavirtaukset rikkoutuvat ja tulee huono karma. No, ehkä olisin uskonut vähän vähemmilläkin perusteluilla...

Matto vielä tarvitaan, sitä en edes etsinyt, kun en olisi saanut kulkemaan.

Lisäksi kohtasin yllättävän ongelman. Tarkoitus oli tilata peilikehys kehystämöstä ulkomittojen mukaan ja leikkauttaa sitten peililiikkeessä kehykseen sopiva peilinpala. MUTTA... Kaikki hopean väriset kehyslistat ovat joku suunnattoman RUMIA, järkyttävän RUMIA tai äärettömän RUMIA!

Pitää jatkaa etsimistä...

Aurinkoista viikonloppua!!

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Unelma

Boknäs on aloittanut Eliel Saarisen suunnitteleman huonekalumalliston jälleenmyynnin muutama viikko sitten. (Kuvassa Saarisen kodin ruokapöytä ja tuolit.)

Tertimäellä, Pohjois-Savon Vehmersalmella saksalaissyntyinen puuseppä Lutz Reinhardt (1953-2009) valmisti Eliel Saarinen -mallistoa yksinoikeudella julkisiin tiloihin tilaustyönä, mm. ainakin kuuteen  suurlähetystöön maailmalla. Nyt toimintaa jatkuu - edelleen käsityönä - Kuopion Vehmersalmella Adelta Furniture Vision Oy:n voimin.

Ja jatkossa kalusteita voi siis ostaa myös rahvas Boknäsin myymälöistä!!

Olen kovin mieltynyt Eliel Saarisen tyyliin, viime kesäinen retki Hvitträskiin vain vahvisti ihastusta. (Kuvassa Hvitträskin valkoinen sohvakalusto.)

 

Voi miten haaveilenkaan Boyschool -kalustosta ruokailuhuoneeseen!! Eliel Saarinen suunnitteli kalusteet Cranbrookin akatemiaan Chicagoon 1928.

Mutta haaveeksi hankinta jääkin, budjettini ei ikinä veny tähän unelmaan! Tammipöytä (100*210 cm) maksaa 5.200 eur ja nahkaverhoillut tuolit käsinojin 1.250 eur/kpl, ilman käsinojia 1.100 eur/kpl. 12 hengen kalusto maksaisi siis 18.700 euroa.

Onkohan Vehmersalmella tehtaanmyymälää...?

Lähteet: Koti ja Keittiö 4/2011, Adelta Furniture Vision ja Boknäs. (Kuvassa Saarisen Sininen sohvakalusto.)

torstai 24. maaliskuuta 2011

Lämpöaaltoja

Mies taisi suihkutellessaan mieltyä lämpöiseen lattiaan! Näin nimittäin Miehen aamulla ropeltavan keittiön ajastimella toimivaa lattialämmityssysteemiä - illalla kotiin palatessa lattia HEHKUI! Kuin välimerellisellä rantahietikolla olisi astellut...

Pitkään olen valitellut keittiön lattian olevan kylmä, varpaita paleltaa - ei toimi lämmitys niin kuin pitäisi. Mies on yhtä usein (lämpöisissä tohveleissaan teputellen) sanonut, ettei häntä palella, villasukkia lisäämällä ongelma ratkeaa. Laitetta tutkittuaan myönsi sentään säätöjen olleen aivan keturallaan - vaikkeivat ne nytkään kohdillaan ole. Parempi kuitenkin näin (sanoo hän, joka EI maksa koskaan sähkölaskua).

Illan pysyttelin tiukasti kyökin puolella. Mitäkö tein? IHAILIN, lämpöä ja lattiaa!
(Kuvan matto sijaitsee lieden edessä, ilman sitä en hellan edessä suostu hääräämään - en luovu, vaikka lattia nyt ja jatkossa lämpöisempi onkin).

Rakastan keittiömme laatoitusta, mielestäni se on täydelllinen! Tavoittelin vanhan ranskalisen tai italialaisen rustiikkisen luonnonkivilattian tunnelmaa, ja sellaisen sain. Laatoittaja ei todennäköisesti tietoisesti tavoitellut hieman epätasalaatuista saumanleveyttä tai muutamia hieman kohollaan olevia laatankulmia. Mutta juuri ne ovat mielestäni ne parhaat palat! Eivät ne juuri silmään näy, mutta tunnen ne liu'uttaessani villasukkaista jalkaani laattapintaa pitkin. Saan niistä mielihyvänväristyksiä.

Aikani laattoja tuijoteltuani muistin vinkin, jota päätinkin sitten kokeilla samoin tein: laattasaumojen pesu Coca-Colalla!! Ei kun Cocis-kaupoille - eikä mitään lightin luirua, vaan kunnon kamaa hampaissa rahisevine sokereineen!!

Saumat ovat päässeet kohtuullisen kurjan näköisiksi erityisesti piskien ruokailupaikan edustalla. Mies oli aika epäuskoinen lorotellessani kolajuomaa pitkin lattioita - epäili vain jäävänsä aamulla sukistaan kiinni aamukahvia keitellessään. Pöh, jos tämä aine sulattaa rautanaulatkin, kai se nyt saumatkin puhdistaa!

Ja toden totta! Kyllähän lattia kirkastui, vaikkei lopputulos tv-shopin esittelypätkään kelpaisikaan. Taidan sittenkin mennä vielä ostamaan Sini-tuotteen saumaharjan, jota Veljenvaimo kovin kehui. Tai mitenköhän ne toimisivat yhdessä??

Uudet pesuaineet pitää kuitenkin ostaa, pullonpohjat juotiin saunassa.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Että riepoo!

Kylläpä taas harmittaa, isosti!

Ikkunaverhoideabongailussani ostin pitkästä aikaa skönä hem -lehden, uhkean muhkean 236-sivuisen paksuuden ja kauniisti kiiltelevän painopaperin houkuttelemana.

Ensimmäiset 28 sivua sisälsivät etukannen, sisällysluettelon, pääkirjoituksen ja "lukijoiden palautetta" -osaston lisäksi pelkkiä mainoksia, siis 24 sivua! Kaikkiaan 236 sivusta mainoksia on 116 sivua - karvan alle 50%!!

Eikö lehtitalojen ahneudella ole mitään rajaa? Kuinka typerinä lukijoita pidetään? Miksi asiakkaiden pitää maksaa mainoskatalogista? Oli muuten viimeinen skönä hem, jonka IKINÄ ostin!

Eikä kiukkuani vähimmässäkään määrin pienennä se, että melkein kaikki lehdessä olleet ikkunat olivat VERHOTTOMIA! Kyllä kyrsii!

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Taikahuilu

 

Jouluisten piparinkoristelutalkoiden ja joulukuusenkoristelusession lisäksi jouluisiin perinteisiimme Veljentyttöjen kanssa kuuluu kulttuurikekkulointia. Aiemmin se on ollut osa jouluvalmisteluja, mutta tyttöjen jouluisten harrastuskiireiden ja omien työkiireiden vuoksi tapahtuma on siirretty pysyvästi alkuvuoteen, vuotuinen annos paljastuu lahjasäkin antimista.

Vuosien varrella olemme käyneet tavallisimmin teatterissa, mutta myös konserteissa, kahdesti jääbaletissa sekä mm. "oikeassa" baletissa, venäläisessä kissasirkuksessa, nukketeatterissa ja Walt Disney jääshow'ssa.

Viime jouluisen tradition toteutuksen aika oli sunnuntaina, tällä kertaa vuorossa oopperaa, Taikahuilu.

Taikahuilu on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kaksinäytöksinen ooppera, joka kantaesitettiin Wienissä vuonna 1791. Suomen ensiesitys tapahtui todennäköisesti 1840-1843 vierailevan ryhmän toimesta, suomalaisin voimin totetutettu Taikahuilu esitettiin ensikerran tammikuussa 1877.

Ei siis mitään pinnallista nykypäivän hömpötystä vaan pitkät perinteet omaavaa satufantasiaa. Tosin Tampereen esitys oli sijoitettu 1930-luvun Las Vegasiin ja Nevadan autiomaahan, Yön kuningatar oli kabareetanssija, Sarastro  Luxor-hotellin johtaja, kaitsijapappi baarimikko ja Papagena hodareiden myyjä...

 
Kaiken säihkeen keskellä oli Taikahuilun vuosisatoja kestänyt ydin tallella, nuoren Taminon huikea matka pelastamaan kaunista Paminaa pahan valtakunnasta. On kuitenkin sanottava, että monisyisestä tarinasta, hyvän ja pahan taistelusta, olisi tuskin ilman käsiohjelmaa ja tekstitystä saanut tolkkunhäivää.

Sisaren (jonka oopperakokemukset eivät ole olleet mieltäylentäviä) ennakkopelottelusta huolimatta tytöt tykkäsivät! Vanhempi lupasi lähteä uudestaan oopperaan koska tahansa, Nuorempikin ehkä 10 vuoden kuluttua...

 
Itse petyin pahan kerran. Keväällä 2009 Miehen kanssa näimme Taikahuilun Kansallisoopperassa, esitys oli kepeä, valoisa ja iloisa, humoristinen - sanalla sanoen ELÄMYS. Tampereella ajattelin aika-ajoin kuuntelevani virrenveisuuta, niin oli synkkää ja ankeaa ja raskassoutuista. Eipä naurattanut, ei.

Vaan niin kuin aina: "hyvä ruoka, parempi mieli". Esityksen jälkeen Veljentytöt saivat valita ravintolan ja päätimme päivällistää Nittaya Thai & Laos -ravintolassa (Suvantokatu 7-9). Ruoka oli erinomaista, palvelu erittäin ystävällistä, miljöö mitä miellyttävin ja, mikä parasta, seura oli loistavaa!

Kokonaisuutena jäin ehdottomasti voiton puolelle, ilta oli oikein onnistunut. Kiitokset Veljentytöille mainiosta seurasta!!

PS. Katso kuvat Tampere-talon Taikahuilu-lehdistökuvat -sivulta.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Hekumointia

En malta olla hehkuttamatta: kävin eilen ekan kerran uudessa suihkussa!!

Ette usko, miten ruhtinaalliselta se tuntuikaan! Talviset suihkutuokiot saunalla eivät ole mitään hemmotteluhetkiä, 60-luvulla lattialämmitys oli tuntematon käsite. Varsinkin kovimpien pakkasten aikaan aamut ovat olleet ankeita, kun lämpöisten vällyjen alta könyää paljain varpain arktisen kylmään pesuhuoneeseen hyisen suihkun alle.

Jatkossa ei ole valittamista: pyyhkeen voi esilämmittää rättipatterilla, varpaat pysyvät lämpiminä ja pyllykin, jos väsymykseltään pitää istahtaa. Lattialämmityskaapeli kulkee myös istuintason alla. Ah, autuutta!!

 
Lopultakin myös vetimet ovat paikoillaan!! Nyt voi pikkuhiljaa alkaa täyttää laatikoita ja kaappeja.

Lopultakin myös Miehen lahjaksi antama korurasia löytää arvoisensa paikan! Tähän asti se on virunut makuuhuoneen kirjahyllyssä puristuksissa kirjojen, kehysten, nukkekotikalusteiden ja muun epämääräisemmän sälän välissä.

Pientä lisuketta: seinään kiinnitettiin Miehelle nivelletty, valaistu, 5-kertaisesti suurentava partapeili  - näkeepä sillä nyppiä omat kulmakarvatkin. Lavuaaritason vetimet toimivat samalla käsipyyhetelineenä.

Saippuakippo-oivalluksestani olen melkein ylpeä: aikapäiviä sitten ostin Askon alesta kynttilänjalan suihkuhuoneen valmistumista odottelemaan. Ajatus rykelmästä kynttilänjalkoja jäi virattomaksi pöytävalaisimen myötä, vaan tämäpä uudelleenkoulutettiin kynttiläpiikki pois ruuvaamalla! Tykkään.