Viikko sitten selkävaivoissani aloin ajankulukseni nykertää virkkuukoukun ja Virosta tuodun liukuvärjätyn vyyhden (200 g) kanssa sen suuremmin suunnittelematta, mikä olisi lopputulos.
Vyyhden loppuessa totesin, että käsissä oli jättikokoinen patalappu! Kaivelin vähäisiä lankavarastojani, jatkoin väkertämistä Pirkanmaan kotityön ruskealla Pirkka-langalla ja sinisävyisillä Novita Florica-kerillä. Florica oli tosi vanhaa perua, vyötteessä oli vielä Anttilan markkahintainen hintalappu - mutta ei ihan niin vanhaa, että olisi vielä ollut 100g:n vyyhdeillä...
Pirkka oli himppusen turhan ohutta ja Florica vastaavasti pikkuisen turhan paksua -
keskimäärin siis ihan sopivia... Mutta koska muita 100% villaisia lankoja ei kätköistäni löytynyt, enkä löytänyt mistään täkäläisestä lähilankakaupasta lisää vastaavaa liukuvärjättyä, enkä halunnut ostaa lisää liian ohutta Pirkkaa (jossa olisi kyllä ihan hyvä värikartta) ja koska en halunnut virkata pelkkää yksiväristä farkunsinistä Floricaa (jota olisi riittänyt vielä pitkääääään...), päättelin työn eilen illalla.
Mikäs tämä nyt sitten olisi? Koko kerrassaan kummallinen 90*115 cm.
Mies makasi sohvalla koirien kanssa, sanoi testaavansa - ja nukahti parissa minuutissa levitettyäni tekeleen rinnan päälle. Toimisi siis ainakin unihiekkaisena torkkupeittona varsin hyvin...
Mitäs jos tätä jatkaisikin kankaalla, kanttaisi farkkukankaalla? Ja veisi Veljen perheen kesämökille tuliaisiksi, sinnehän olen luvannut (vai uhannut?) tehdä kaikenlaista tilkkujuttua Veljentyttöjen vanhoista farkuista? Jos siis huolivat...
Vai tulisiko liian raskas ja kankea? Mjaah, harkitsen vielä - onhan kesään vielä aikaa...
6 kommenttia:
Ihana peitto !
Anna vaan olla tuollaisenaan, ja tee noista farkuista jotain muuta. Mulla oikein sormet syyhyää ja aivot raksuttaa kun katselen noita kukkakirjailuja farkuissa :)
Kiitos, kun olet poikkeillut lievän kankeassa blogissani, ehkä saan virtaa kirjoitella sinne jotain,kun tiedän jonkun siellä piipahtavan! En tiedä onko sulle apua tästä mun idiksestä, mutta mä tein raskausaikana kasan isoäidinneliöitä, milloin missäkin ollessani. Siis kun muut viettivät iltaa viinilasi kädessä, mulla oli virkkuut. Nyt on molemmat, heh. Niin en saanut peittoa ikinä kasatuksi, mutta sain kylkiäislahjana natusan-torkkupeiton. Ajattelin kehystää sen neliöilläni, eli ommella vaan päälle kiinni valkoiseen fleecehuopaan. Sit ehkä kirjailla tytön nimen keskelle tms. Näin säästyin hankalalta neliöiden toisiinsakiinnittämiseltä ja sain sommitella laput miten huvitti. Olisko tässä mitään ispistä sinne päin?
Hyvää uutta vuotta 2011, tehdään tästä suorastaan mahtava!
T:S
Peitto on jokatapauksessa noinkin hyvä. Se vois tuollaisenaan käydä vauvanpeitostakin jollekin joka tarvii semmosta. Joku kiva vuori vain siihen. Nuo farkut kyllä on sellaisia,että niistä saa vaikka mitä kivaa.
Heippa Paula,
Kiva kun poikkesit blogissani ja jätit kommentin. Tulin vastavierailulle kirjaamaan itseni lukijaksi. :)
Peitto on kaunis! On siinä ollut sinulla koukkuamista, värit sointuu kauniisti. Hetken inspis-käsitöistä on hyvä pitää välillä taukoa, asia kun jää hautumaan niin usein ratkaisu pompsahtaa ykskaks yllättäin.
Tykkään tuosta viimeksi luettua listasta, pitäisköhän itsekin harkita vastaavaa. Kirjojen suurkuluttaja kun olen minäkin. :)
Mukavaa talvista viikkoa sinulle!
Mullakin on Floricaa, jossa on Anttilan markkahinta :) Eikä siitä niin kauheasti ole aikaa, kun oli vielä Floricaa vyyhdeillä mutta ne taisin viedä äidilleni kun olivat sinisen sävyisiä ja sininen ei oikein mua enää puhuttele.
Mä ehkä jättäisin peiton ihan tuollaisekseen, tai mielikuvissani farkkureunus tuntuu kovin tönköltä.
Kiitos Anneli, Sofai, Intsu, Minna ja Aija!!
Kiitos ideoista ja ajatuksista! Peitto saa nyt hetken "hautua", farkku taitaa olla kyllä turhan kankea lisuke. Mutta jotain siihen vielä ideoin...
Sofian isoäidinneliökikkaa voisin myös soveltaa eräässä toiseesa työssä. ;o)
Lähetä kommentti