Puikot ojennukseen!

Kangaskasoja läpi käydessä löysin yhdestä "(ikuisesti?) työn alla olevat käsityöt" -laatikosta vuosikausia kateissa olleet pyöröpuikkoni! En ole kyllä kaivannutkaan, vuosiin en ole kutonut mitään sukkia kummempaa.
Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö pyöröpuikoille vielä jonain päivänä voisi olla käyttöä?!

Pyöröpuikot ovat olleet vanhassa pyöröpuikkojen tukkupakkauksessa, varsin kulahtaneessa. Koska koko ja käytettävyys ovat kuitenkin ihan huippuluokkaa, päätin hieman tuunata boxia, löytyyhän kaapista nivaska skräppäyspapereita!

Veljentyttö Nuoremman kanssa huolella valitsimme kauneimman ja tarkoitukseen parhaiten sopivan paperin. Tässä kohtaa olisi jälleen kannattanut käyttää mittanauhaa apuna!
Liimaa pintaan ja kääräisy paperiin - ooops, turhan pienihän se paperi oli!

Ei hätää, tuunataan lisää! Viimeistely silkkinauhalla, ihan hyvähän tästä tuli!?

Pitkät puikot mahtuvatkin passelisti ompeluhuoneen laatikoston Ikea-keittiövälinelokerikkoon...

... mutta sukkapuikot ja virkkuukoukut pidän jatkossakin Mikki Hiiri -kynäkotelossa, on niin söpöinen!

Joskus männävuosina silloisen ompelunurkkaukseni teemana oli Mikki, niiltä ajoilta on jäänyt käyttöön myös sen aikainen neulatyynyni. Nykyisin se roikkuu vaatehuoneen seinällä seuranaan Retretti-matkamuistot: Kirsi Neuvosen etsaukset Orvokkipuku ja Päivänkakkarapuku - tosin vain kehystettyinä postikortteina (tai ainakin epäilen nitä postikorteiksi).

Nousisikohan nyt kudontainspiraatio, kun puikot ovat ojennuksessa?

Tosin syksyiset kasvivärjätyt vyyhdet odottavat yhä kerimistä, Karnaluksissa kun ei ollut kaupan kerijälaitteita (kuva: Käspaikka) - ja ihan vaan sellaisen vuoksi edellinen Tallinnan reissu tehtiin! Juu-juu, uskokaa pois, se oli koko reissun tärkein asia! Saahan sellaisia toki Toikaltakin, mutta Toijalaan on sentään 20 km matkaa (Tallinnaan vain 150 km + lauttamatka).