Mauton mattoyhdistelmä

Joulukuussa kerroin mattomasennuksesta, pakon edessä ja kohtuullisella kiireellä olohuoneeseen ostetuista matoista, jotka sitten (tietenkin!) olivatkin kooltaan turhan pieniä. Pienempi matto on siitä alkaen ollut ihan päivittäin vinksallaan jos johonkin suuntaan. Koirat saavat matosta hyvän ponnistusalustan lähtiessään vauhdilla vastaanottamanaan kotiintulijoita, ulkoilemaan, ruokakupeilleen tai muuten vaan reuhaavat keskenään. Ei auta liukuestematot, ei Saksasta tuotu "mattoliima".

Sunnuntaisiivoillessa meni hermo lopullisesti, siirsin pienemmän maton työhuoneeseen. Sinne se on juuri passelin kokoinen ja sopii muutenkin tyyliltään ja väreiltään muuhun kalustukseen. Erinomainen päivitys!

Työhuoneessa olleen maton siirsin makuuhuoneeseen. Ei ihan yhtä onnistunut vaihto, mutta keltainen matto sopii kellertäviin tapetteihin ja kokokin on kohtuullisen oikea.

Makuuhuoneen maton siirsin Miehen työhuoneeseen. Sopii täydellisesti työhuoneen kissakuvioiseen laiskanlinnaan (jota en tietenkään älynnyt kuvata), mutta kooltaan saisi olla reilumpi. Mielestäni huoneeseen kuuluisi kuvioinniltaan perinteisempi villamatto kuin tämä, mutta saa kelvata.

Miehen työhuoneen villamaton siirsin olohuoneeseen sohvapöydän alle, jossa olleen siirsin koko ruljanssin käynnistäneen maton tilalle. Nyt olohuoneessa on vallan kirjava mattopaletti: viininpunaista, hailakan beesi ja ruokailuhuoneen puolella vielä tummansinistä. Aika kammottavaa, suorastaan mautonta. Ja parin päivän perusteella voin kertoa, ettei tuokaan (vaalein) matto paikallaan pysy, mutta ei sentään ihan yhtä lennokkaasti singahtele pitkin pirttiä. Takan lämmössä köllii Luupää.

Eteisrapun matto oli alkanut alapuoleltaan murentua, oli melkoinen urakka hingata jäljet lasittamattomista lattialaatoista! Matto lensi kaaressa roskiin, toista kertaa en samaan puuhaan ryhdy! Eilen hain K-raudasta OsmoColoria, samalla otin pari pätkää kurasiepparia ensihätään. Ei järin tyylikäs vaihtoehto, mutta ollaanhan kevättä (ja ehkä myös loskakelejä) kohti menossa. Remontti on täälläkin kesken, kuten saatatte huomata...

* * * * *

PS. Kävin illalla Opistolla kuuntelemassa tutkija Annu Markkulan luennon Kestävä kehitys ja ekologinen vaate. Kiintoisa aihe, varsin akateeminen esitystapa. En ryhdy tekemään tiivistelmää, sen sijaan suosittelen vaatesuunnittelija, blogisti Anniina Nurmen Vihreät vaatteet -blogista löytyvää VR:n Matkaan 12/2008 -lehdessä julkaistua Jaana Tapion artikkelia Pyhä, paha ekovaate.