Ripulielämäntapa tarkoittaa pidäkkeetöntä kulutusta ja hillitöntä tuhlausta. "Nykyaikana kiivastahtinen, maksimoitu kulutus on tehty jonkinlaiseksi puoliviralliseksi unelmaksi koko kansalle. --- kuluttamisen ilo ja into ovat tavallaan näiden yhteiskuntien kantavia voimia." Höpö-höpö! Ei koske minua, vaikka Mies koittaa pontta saarnoilleen kirjan kautta saadakin.
Mielestäni meillä on oikein toimiva tapa taloudenpitoon: Mies maksaa kaikki TYLSÄT menot (sähkö, öljy, vesi, jätemaksut, kaapeliverkkomaksut, vakuutukset, autohuollot, koiranruoka jne.), minä hoidan kaikki KIVAT jutut (ihmisten ruoka, vaatteet, sisutaminen, kasvit, kirjat, lehtitilaukset, tv-lupa, matkat, kulttuuririennot jne.). Asunto- ja autolainat maksetaan puoliksi ja molemmat maksavat omat harrastuksensa. Epäilen tämän mallin syntyneen Miehen epäilyksestä, että jättäisin öljyn ja sähkön maksamatta, kun en pidä niitä niin kovin tärkeinä asioina! Annan Miehen olla siinä uskossa...
Lähden tästä visiitille appivanhemmille, Mies tulee hakemaan töistä päästyään, ehdimme sentään käydä Bauhausista hakemassa tasot. Ehkä se remppakin vielä joskus etenee...
Taloudellista viikonloppua!
4 kommenttia:
Taidamme tehdä oman kirjanpidon ohjeittenne mukaan eli Kivat menot ja Tylsät menot. Jos tylsiä menoja on enemmän kuin kivoja, on asiaan puututtava välittömästi, koska kirjanpidossa tasapaino tarkoittaa näiden kahden menoluokan ehdotonta yhteismitallisuutta.
Voi hitsin vitsi koko säästökirja! Meillä minä tapaan sanoa,että minun rahani ovat minun ja saan kuluttaa ne mihin lystään ja sitten mieheni rahat ovat yhteisiä:)Mieheni olisi säästeliäs lankojen ostossa ja lehtien ja kankaitten ym. semmosta. Mutta kaikenlaiset työkalut pienistä suuriin,niin vois ostella tosta noin vaan laskematta taloudellisuutta.Mä luulen,että pienten kotitalouksien säästeliäs elämä ei paljon ilmastomuutoksia heilauta,kyllä ne on monet isommat asiat. Ja jos vaan on mahdollista,niin kyllä elämästä pitää saada nauttia ja jos rahalla kivoja juttuja saa,niin miksi pitäis niuhottaa:)
Hmm..tällä hetkellä en tiedä kumpiko meillä saa talouden ripulille,minä vai isäntä.
Meille nimittäin ilmestyi traktori pihalle.Halvalla saatiin,kuulemma.
Isäntä on innoissaan,minä en.Mutta sain kyllä aika hyvän vedon,jos ostoksistani tulee pienintäkään mainintaa.Voisi ostaa vaikka....tsädäm..kankaita.
Joo,leikki leikkinä.
Tuo tinkiminen kyllä pätee meidänkin isäntää,ja se on tarttunut minuunkin.Ja tuottaa tulosta,voin todeta.
Kivoja postauksia sinulla taas.Kiitos,niistä tulee aina niin hyvälle tuulelle.
Mukavaa taloudellista viikonloppua sinnekin.Leppoisaa sellaista.
Kiitokset Anonyymi, Intsu ja JaanaElina!
Täytyy heti todeta, että mies ei ole pihi (ehkä vähän nuuka, mutta niinhän minäkin olen!), vaan pikemminkin eettinen ja ekologinen kuluttaja. Mitä vaan saa ja voi ostaa, kunhan
a) tarve on todellinen
b) laatu on kohdallaan.
Sekin täytyy todeta, että Mies yksinomaan ihailee ostamiani kankaita eikä koskaan kyseenalaista niiden tarpeellisuutta, sama juttu kirjojen ja vaatteiden suhteen.
Tosin sanoo, että ei lisää kirjoja hänelle, ennestäänkin paljon lukemattomia, eikä lisää vaatteita hänelle, niitä on yllin kyllin. Muttei silti koskaan pistä pahakseen Hugo Bossin kalsareita tai marimekon jokapoikaa...
Täydellinen kiteytys "kirjanpidossa tasapaino tarkoittaa näiden kahden [kivat ja tylsät menot] menoluokan ehdotonta yhteismitallisuutta"!!
Matkakulut muuten jakautuvat niin, että minä maksan meidän matkamme ja Mies koirien koirahoitolan matkan ajalta. Yleensä kun summa on molemmissa samaa suuruusluokkaa...
Lähetä kommentti