Sunnuntaina aurinko pilkahti paljastaen kaikki tahmaiset kirsunpainamat ikkunoista. Turha toivo, että olisin tarttunut Viledaan! Aurinko aiheutti PAKOTTAVAN TARPEEN käydä kurkkimassa Viherpeukaloiden kevään tarjontaa.
Minähän en siis kasvata mitään siemenistä. Olen yksinkertaisesti aivan liian kärsimätön ja muistamaton hulttio siementäjä-tyypiksi, sitäpaitsi en erottaisi rikkaruohoa sirkkalehdestä. Ei, haluan valmiit taimet - nekin mieluiten jo kukkivina, koska saatan hyvinkin kiskoa törkyhintaiset taimet joutokasveina kompostiin - tästä on näyttöä...
Mies koittaa hillitä heräävää puutarhainnostustani muistuttelemalla syksyllä sivuvinttiin jääneistä muutamasta sadasta tulppaani-, narsissi- ja lumikellosipulista. Pahainen pikkusuelu! Ei ole minun vikani, että talventulo yllätti! Eikä luova (??) puutarhanhoito pienistä vastuksista säikähdä, koitetaan muistaa sipulit sitten seuraavana syksynä! Kai ne silloinkin vielä itävät? Onko se edes itämistä, kun alkavat vartta pukata? Vai kannattaisikohan ne istuttaa kuitenkin jo keväällä, innostuksen ollessa kiihkeimmillään?
Yhtä ja toista kiinnostavaa Viherpeukaloiilla olikin, mutta ei sitä, mitä nyt erityisesti kaipaan! Haluan VIIKUNAPUUn!! Ihastus alkoi taannoisista viikuna-briepasteijoista, syveni joulun aikana kuivatuista viikunoista ja yltyi oikeaksi hekumaksi Tallinnasta tuliaisina tuodusta viikunahillosta. Hillo on taivaallinen makunautinto riistan ja ylipäätään liharuokien kanssa, menestyksekkäästi olen käyttänyt sitä myös wokeissa ja muissa itämaisissa keitoksissa. HALUAA OMAA HILLOA!
Koitin etsiä yhdestä jos toisestakin taimitarhasta, kunnes Wikipedia paljasti tämän raamatullisen hedelmäpuun olevan trooppisten ja subtrooppisten alueiden kasvi. (Kuva: Wikipedia).
Tietääkö kukaan, olisiko siitä jalostettu pohjoisiin köyhiin ja karunkylmiin oloihin soveltuvaa versiota??
2 kommenttia:
Taidat olla samanlainen "viherpeukalo" kuin minäkin. Juuri löysin viime keväisiä kukkasipuleita kasan kun unohdin laittaa ne maahan... Syksyisiäkin on kadonnut kummasti. :D
Viikuna kyllä taitaa olla eri vyöhykkeiltä kuin meidän kasvit.
Tohon edelliseen postaukseen vielä kommentti. Ihan uusi tuttavuus oli mulle ja torta på tortan oli tosiaankin. Se mistä pidin (kurkin laittamaasi linkkiin), oli se, että sisustus oli tehty edullisista kaupoista ja ja jokajepen budjetillakin se onnistuu. Vaikkein minun makuuni ollutkaan. Oli tosin monta juttua yksittäin, mutta ei kaikkea yhdessä.
En voi olla ihailematta ihmisiä, jotka kulkee omia polkujaan ja ihan täysillä. Vähän niinkuin Tuksukin, ihan omaa juttua vetää kaikista muista piittaamatta. Ei sillä, että sisustajalla olisi mitään yhteistä Tuksun kanssa sinänsä. Mutta ymmärrät kai mitä tarkoitan?
Minna, ymmärränpä hyvinkin!
Ihan liikaa on niitä, jotka tekevät/sisustavat/pukeutuvat muiden odotusten mukaisesti / trendien mukaisesti / sopivaisuussäännösten mukaisesti.
Eläköön anarkismi! Vaikkei se sanana ihan noihin silkkuruusuihin istukaan... ;o)
Lähetä kommentti