Lintukoto?

Olemme varmaan painajaismaiset naapurit!? Aina joku huutaa pihalla: toissapäivänä ruohonleikkuri ja oksasilppuri, eilen trimmeri ja oksasilppuri, tänään vielä iltasella puutarhajyrsin ja oksasilppuri.... Usein myös moottorisaha, pensasleikkuri tai lumilinko. Tai akka.

Ei, oikeasti koitamme elellä siivosti, naapurit huomioiden. Mutta tosiasia on, että hommamme tuntuvat etenevän vain konevoimalla... (Siksikö remontit etenevät niin hitaasti, kun ei ole juuri sähkötyökaluja mekastamassa???)

No, nyt naapurit ovat myyneet talonsa, juhannukseen mennessä saamme uudet. Toivotaan yhtä sopuisaa rinnakkaiseloa jatkossakin!

Eilen siis riehuin jälleen orapihlaja-aidan kimpussa, nyt sain perattua ainakin 5 metriä! Rivakan etenemisen takasi se, että ruokkosin samaa kohtaa jo viime kesänä - kunnes (mainittu) naapuri kauhisteli, meinaanko kaataa koko aidan. Silloin on kai viisainta hellittää? Ja jatkaa vasta seuraavana suvena...

Orapihlaja kukkii! Hetken olin jo hepulin partaalla, kun kuvittelin karhunköynnöksen riehaantuneen! Ei sentään, ei vielä. Vimmainen versojen riivintä alkaa lähipäivinä, tosin pelkään sen siitä vain innostuvan.

Konemelun vuoksi tuskin mistään lintukodosta voidaan puhua, mutta saahan sitä illuusiota vahvistaa (äänettömässä Bloggerissa) lintuaihein? Kiinnitimme illalla grillikatoksen kulmiin Bauhausin lintulautapoistopöydästä löytyneet lintujen vesikipot amppelikannakkeiksi. Aika söpöt! Täytyy vielä testailla, pysyisikö ruukku myös tuossa juoma-altaassa...

Söpö ei kuitenkaan ole se varispariskunta, joka pihapiirissämme elää ja mekastaa! Isäntä on pelikaanin kokoinen ja emäntäkin (?) kävisi melkein merikotkasta. Ja ääni, se on kuin kuningastukaanilla! Ei ihme, etteivät muut linnut pihaan uskaltaudu! (Kuva: BirdLife)

 

PS. Tänään alkoi Saippuakuplia-kuu (KESÄ 2011 -sesonkimuki). Pikku-Myy on viimein päässyt seikkailemaan kausimukeihin...