L.O.M.A

(Kuva: Mika Ylirisku, HS e-kortit)

Ah, VIIMEIN! Pari viikkoa odotettua, kaivattua, toivottua lomaa (tarpeeseen!), kolmas viikko lomarahavapaata. Loput pari viikkoa säästän jonnekin syksyyn, tai ehkä joulun tienooseen. Tai kevääksi... Kuka sitä nyt niin pitkälle jaksaa suunnitella??

 

Loman PITI alkaa eläinlääkärivisiitillä. Lusmu-parka on ollut apea jo toista viikkoa. Ruoka maittaa ja lenkillekin lähtee mieluusti, mutta iltaa kohti alkaa käreä vanhapiikamme kangistua. Ei tee mieli hypätä sohvalle, vauhti hidastuu, portaiden nouseminenkin käy vaikean näköisesti. Voihkii ja huokailee. Illalla haluaa kokovartalohieronnan, jonka jälkeen pitää nostaa nukkumaan nojatuoliin, omin voimien ei pääse. Epäilin revähdystä tai venähdystä, mutta kai se olisi jo tervehtynyt??

 

No, sanoinpa sitten viimeisen työpäivän aamuna Miehelle, että tilaan Lusmulle ajan eläinlääkäriin, pakko sitä on käydä näyttämässä, jos vikaa on sisäelimissä tai vaikka tyrä (voiko narttukoiralla olla tyrä??). Lusmu oli kuulolla. En nyt väitä koirieni YMMÄRTÄVÄN puhetta, mutta eilisen koira mennä viipotti edestakaisin häntä heiluen, jalka nousi ja iloisesti hypittiin sohvalle ja pois. Iltahierontakaan ei kiinnostanut!

 

Wipukat ovat hirvittävän dramaattisia, oikeita mielensäpahoittajia! Murjottavat, paheksuvat, järkyttyvät, loukkaantuvat, riemastuvat milloin mistäkin. Jos ulkoilu ei huvita, onnutaan. Jos vähän huikoo, esitetään nälkäänkuolevaa. Jos telkkaria katsellaan liian myöhään, kaikki 3 huokailevat syvään, haukottelevat leukaperät natisten, yksi pistää tassunsa silmien päälle, toinen korvien päälle ja kolmas TUIJOTTAA syyttävästi.

 

En nyt sitten tiedä, kumpi on teeskentelyä: kankeus vai eilinen virkeys. Siirsin lekuriajan alkuviikkoon, EN KERTONUT KOIRALLE. Katsotaan, kuinka käy...

Käynpäs sitten rillikaupassa. Silmälääkärillä kävin jo kuukausi sitten, mutta kakkukoita koettelemaan en vaan ole kerinnyt. Liekö jotain henkistä vastarintaa, 2-tehojen hankkimisen jälkeen olen auttamatta ikäloppu. Vanha luuska, homeinen huuhkaja, muumioitunut muinaismuisto.

(Kuva: Henry Rantaniemi, Valkeakosken Sanomat)

Käyn myös Kokeilevan KäsityöOpettajan näyttelyssä ja kiepsahdan kirpputorilla. Oikealla torillakin kävisin, mutta tässä kylässä ei tänään ole toripäivä. Jos aurinko paistaa, lipaisen lomasiiderin terassilla. Illalla on kevyttä kultturellia kesäohjelmaa loman alkamisen kunniaksi - toivottavasti säästymme sateilta!

Eilen illalla, saunan lauteilla, LOMAOHJELMOIN itseni!
Päätin, että jokaisena kotona vietettynä lomapäivänä

• teen kunnon kotiruokaa (viimeaikoina ruokahuolto on ollut - hmmm - yksitoikkoista)
• siivoan jotain nurkkaa, edes pikkuisen.
• silitän tovin. Tai ehkä tunnin. Tai jos innostun, niin parikin.
• puuhastelen puutarhassa, sateellakin.
• teen jotain käsityötä, enemmän tai vähemmän, mielialan mukaan.
• luen, vain kohtuudella.
• sisustan pikkuisen - siivouskin lasketaan sisustamiseksi, jos inspiraatio on kateissa.
• remonttia EN tee. Mutta voin suunnitella, mitä muut voisivat remontoida.
• käyn koirien kanssa päiväkävelyllä. Samalla kyylään naapuruston puutarhat...

Siis vain sellaisia puuhia, jotka tuottavat mielihyvää! Päiväkävely kyllä kuulostaa turhan liikunnalliselta, mutta kyyläys-osuus tekee puuhasta mielekästä...

Nyt se alkaa: L.O.M.A !

 

PS. Olisinpas onnellinen, jos ensimmäisen lomapäivän kunniaksi  ensimmäinen pioni puhkeaisi kukkaan! Shirley Temple on ihan selvästi aikeissa leväyttää helmansa auki stepatakseen!

Ihan yhtä onnelliseksi tulisin myös Isoidänunikon purskauttaessa ensimmäiset terälehtensä esiin!

Tältä näyltä sen sijaan soisin välttyväni! Aamukasteinen voikukka näyttää ihan vanhalta punkkarilta. Mokoma anarkisti!