Muutama mökkikuva

Eilen mainitsin Luupään (varmaan koiran itsensäkin) yllättäneestä uintiretkestä. Lempiasento saa pohtimaan, mahtoiko uida sammakkoa vai koiraa??

Vanhassa blogissa oli taannoin muutama mökkikuva (kts. täältä). Eipä ole juuri sisustus muuttunut, emmehän ehdi käväistä mökkösellä kuin muutaman kerran kesässä. Valitettavasti.

Lempipaikkani mökillä on keinutuoli, siinä on mukava lueskella vanhoja sisutuslehtiä (kiintoisimmat maalaishenkiset on säästetty ihan varta vasten). Tai ihan vaan kuunnella radiota: Poppikoulu, Onnen sävel, Pop eilen - toissapäivänä, Entisten nuorten sävellahja ja Kansanradio kuuluvat olennaisesti mökkeilyyn!

Sattuneesta syystä kuuntelemme vain Radio Suomea. Se sattunut syy on Lusmu, joka söi kaukosäätimen, pentuna.

Keinutuoliin olen päätynyt käytännön syistä: Mies ja piskit ovat vallaannet sohvan! Luupää makaa aina siellä missä Mieskin...

... Lusmulle ja Lötkölle kelpaavat muutkin mukavat makuupaikat - mitä aurinkoisempi, sen parempi. Vaan mitäpä sitä mökillä muuta tekisikään - otetaan rennosti ja nautitaan elämästä!

Aniharvoin mökillä täytyy pujottautua valjaisiin ja flexin päähän. Vain jos lähdetään päiväkävelylle metsäteille (löytyisikö kantarelleja?) tai autolla jäätelölle kylätaajamaan. Yleensä ei lähdetä.

Mökillä on hyvä olla, ei siellä kauheasti aktiviteetteja kaipaa!
Tai sosiaalista elämää. Ei siihen olisi kyllä mahdollisuuksiakaan! Appivanhempien alamökin lisäksi alueella on vain 2 muuta mökkiä: toinen on ollut jo vuosikaudet tyhjillään, toisessa mökkeilee "erakoitunut" aviopari. Lähin maatalo on 2-3 kilometrin päässä.

Metsässä tiedetään olevan kettuja, ilveksiä, susia, hirviä ja jopa karhusta on useita havaintoja. Illan hämärtyessä koirat eivät enää mene keskenään pihaan - ehkä metsä ympärillä on liian uhkaava sohvaperunoille?

Ylämökin ympäristö on luonnontilassa: jäkälää ja varvikkoa, mustikat saa poimia suoraan piirakkaan. Alamökillä Appiukko vaalii salaista puutarhaa.

Alamökin ikkunan alla kasvava valtava alppiruusu ja saunan seinustan rehevät alppikärhöt ovat Appiukon ylpeydenaiheet. Useimpia pihan kasveista en edes tunne. Paljon on viety myös pihastamme Anja-rouvan perinnekasveja alamökille.

 

Ruukuissa ja parvekelaatikoissa kukoistavat perinteiset pelagoniat ja muut kesäkukat. Jokavuotisille äitienpäiväruusuillekin on tehty oma penkki, kukinta on kyllä aika niukka. Toivottavasti joskus kesemmällä saan Appiukon kukkaloistosta enemmän kuvia tännekin...

Ja taas on viikonloppu! IHANAA!

AUVOISAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!