Unta kuuppaan!

Kyllä se yötä myöden tilkkuilu vaan vaatii veronsa!
Illalla olin kuin nukkuneen rukous, saunan jälkeen simahdin kuin saunalyhty.

Kurssin jälkeisenä aamuna ylös viideltä, oli tarkoitus heittää Mies töihin, että saan auton käyttööni. Hädin tuskin voimat riittivät kahvikupin huulille nostoon, leipää en jaksanut pureskella lainkaan. Päätinkin vain päivittää blogin (Jälkipuintia) ja könysin takaisin pehkuihin outoja aamurituaaleja ihmettelevät koirat kannoillani.

Kunnolla virottuani käytin monta tuntia blogeissa surffailuun - sattuneesta syystä jäi viikolla aika vähiin. Ylipäätään lomalla ei ole juuri kerinnyt visiteerata vanhojen blogituttavuuksien luona, uusien etsimisestä puhumattakaan! No, kohta on paluu ankeaan arkeen edessä, ehkä sitten taas on enemmän aikaa...

Selkä alkoi jumiutua heti kotiin palattuani. Kankeutta, kireyttä, kipua ja kivistystä. Kyllä se tilkkuleirin jatkuminen olisi vaan paremmin sopinut tälle vanhalle ruodolle!

 

Selän selviä varoitusmerkkeijä uhmaten lähdin kuitenkin Veljen mansikkamaalle, Äiti tuli seurakseni pystyttämään variksenpelättejä. Kunnon ukkosmyräkkä teki kaiken aikaa tuloaan, mutta 3 kiloa ehdin poimia, Äidin ja Veljenvaimon suosiollisella avustuksella. KIITOS!

 

En ole koskan tuntenut erityistä mansikkahimoa. Toki mansikat ovat herkullisia kermakakussa tai jätskin ja lettujen kanssa, mutta sinällään en juuri niitä syö. Niinpä keittelinkin koko satsin hilloksi - SE on herkkua!

 

Mansikkamaksuksi annoin farkkumökkiin uuden farkkutyynyn, Päivölässä polkaistun. Varsin yksinkertainen malli ja selkeästi tunnistettavissa: Veljentyttö Vanhemman vanha farkkutakki.

Vielä tänäänkin ylösnousu venähti myöhäiseksi, mutta yllätyksekseni selkä tuntuu olevan ihan kunnossa. Nyt kiireellä nauttimaan viimeisestä lomapäivästä!!!