Intohimona imurit

Olen joskus aiemminkin maininnut Miehen intohimoisesta suhteesta imureihin - tosin 3 kerroksisessa talossamme on nykyisin enää VAIN 4 imuria aiemman 5 sijasta (Miehen rakkaus mattotamppari-imuriin sammui):

* alakerrassa keltainen
* keskikerrassa harmaa oranssein somistein
* yläkerrassa viininpunainen
* autotallissa teräksinen
sekä
* yksi pikkuruinen punainen söpöliini mökillä.

Niin, ja se eilen mainittu lehti-imuri myös, Miehen suosikkilelu.

Eikä minulla ole mitään Miehen intohimoa vastaan! Hän meillä tilaa pölypussit, vaihtaa pölypussit ja pääsääntöisesti myös imuroi, vapaaehtoisesti!

Imurien käyttöikä taloudessamme on ollut suhteellisen lyhyt. Sen kerran kun minä imuroin, olen innokas tukkimaan imurien moottorit betonipölyllä ja rakennusjätteillä. Ja kun Mies ei ole kotona, imuroin myös pihakiveykset - hiekkaa ja muurahaisia...

Konnadonna, Riitta ja Paula, tenttasin Miestä kommenttienne pohjalta:

Taustaa: Pihassamme kasvaa 2 isoa vaahteraa, varisevien lehtien määrä on ihan tolkuton! Ongelmana on kompostointi, paksu vaahteranlehtikerros ei tahdo maatua niin millään. Aiemmin Mies ajeli vaahteranlehdet silpuksi keräävällä ruohonleikkurilla, mutta kyllästyi tyhjentämään leikkurin säiliötä parinkymmenen metrin välein.

Viime ja tämän alkavan syksyn perusteella Mies kommentoi seuraavaa:
- parhaimmillaan kuiville, pakkasen puremille lehdille 
- syksyn ensimmäiset märät lehdet tuskaisempia, kun vesi tulee läpi keräyspussista (= vaatteet kastuvat)
- imuputki ei vedä kovin laajalta alueelta, joten imurin kanssa saa liikkua
- lehdet kompostoituvat erinomaisesti
- imurin saa myös puhaltimeksi (kokeiltu on, muttei käytetty)
- kevyt liikutella, eikä säkkikään juuri paina kuivilla lehdillä
- suhde 15:1 eli 15 litraa lehtiä silputtuna = 1 litra
- imuri on kuulemma akkaa hiljaisempi...

Viimeisen kommentin myötä aloin jo toivoa mokoman masiinan hajoamista!