torstai 20. lokakuuta 2011

Kajava-terapiassa

Pari viikkoa sitten vuodatin halutonta oloani: kaikki tympii, työ tökkii, mikään ei isommin innosta, väsyttää ja vatuttaa, lisänä vielä kaiken maailman kummat vaivat (käsien tunnottomuus, hinkuyskä, poskiontelotulehdus, rintatulehdus), pillereitä on tullut popsittua urakalla, antibioottikuureja useampikin peräjälkeen.

Ai niin, minunhan ei siis pitänyt täällä enää vaivojani valitella... Mutta tämä oli johdatus päivän pärinään.

Joku ehkä muistaa keväisen käyntini kupparilla? Ajattelin suoneniskennän tuovan helpotusta heikotukseen. Yhteystietoja etsiessäni totesin kupparin antavan myös Kajava-terapiaa, PAKKO kokeilla!

Ajelin siis karvasaapikkailta näyttävät sääreni, hohkakivesin kantapääni ja säntäsin hoitoon! Kainalot olivatkin jo timmissä trimmissä, käynhän säännöllisesti hierojalla.

Kajava-terapia (eli Professori Kajavan Anatomis-Fysiologinen Terapia) on harvinainen, suomalainen hierontahoito. Klassisesta hieronnasta poiketen ihminen hoidetaan kokonaisuutena, suuria lihaksia enemmän keskitytään hermoratoihin, lihasten kiinnityskohtiin ja jänteisiin. Sormet, varpaat ja myös vatsa, korvat sekä kasvot hoidetaan

Hoidon kehittelijä Yrjö Kajava (1884-1929) oli kirurgian tohtori ja anatomian laitoksen professori Helsingin yliopistossa. Kajava oli monessa mukana ja ehti olla vähän aikaa mm. Duodecim-seuran puheenjohtaja. Hän kirjoitti myös ensimmäisen suomenkielisen oppikirjan ihmisen anatomiasta.

Tohtori Kajava kuvassa oikealla sairaalansa pihalla Hollolassa vuonna 1918.

Anatomian tuntemuksen ja ulkomailta saatujen vaikutteiden pohjalta syntyi anatomis-fysiologinen hierontahoito. Kajava koulutti itse hierojia apulaisiksi sairaalaan kolmevuotisessa yleishermoratahieroja -koulussa.

Kajavan kuoltua 1929 koulutus loppui, mutta 1990-luvun puolivälistä lähtien terapiaa on opetettu Perheniemen opistossa, josta Kajava-terapeutteja valmistuu vuosittain tusina. Koko maassa heitä on satakunta.

Jaa että millaista se sitten oli?

Aika ihanaa! Rentouttavaa! Paikoitellen kireää, jäykkää ja "klimppistä", mutta kaikkineen rauhallista, kevyttä ja nautinnollista. Hoito kesti n. 2 tuntia 15 min. (Meni vähän yliajalle, kun kiirettä ei ollut, normaalisti 1½-2 tuntia.) Olo oli ilmava pois lähtiessä, huoleton ja energinen.

Ja arvatkaapas mitä?? Viime yön nukuin ilman villasukkia!! Varpaat ovat ihan lämpöiset!! Herätessä normaali yleispöhöttönyt olo oli tiessään ja olin pitkästä aikaa nyt heti aamusta virkeä. Tuntuu kevyemmältä - ei kuitenkaan niin keveältä, että olisin vaa'alle änkeytynyt...

Ja mikä parasta! Hoito jatkuu tänään, jonkun etäempatiaa tuntevan peruutuksen myötä vapautui juuri sopivasti kuppaus-aika! Eilen kun kaikki kehon törky, mönjä ja mähjä saatiin liikkeelle, on ne tänään hyvä käydä valuttamassa viemäriin!

Ällöttävää??

Eipäs ole, vaan IHANAA!!

9 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Hmn... mielenkiintoista!

Minz kirjoitti...

No, kappas! Enpäs ollut moisesta ennen kuullutkaan. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Kuppaus sentään on tutumpi juttu, vaikken itse ole koskaan käynytkään. Mulla on niin ohut veri, hb aina siinä satasen tuntumassa, sairaana ollessa voi mennä seitsemäänkymmeneen. Tästä syystä en koskaan kelpaa vertakaan luovuttamaan. Ei siis ole kuppauskaan tullut mieleen yhtenä kokeiltavana juttuna. Tuo terapia voisi sitten taas ollakin jotain kokeilemisen arvoista. Pitääpä tutkia lisää. Kiitos kokemuksesi jakamisesta!

Katjuksa kirjoitti...

Minä ole haaveillut käyväni kuppauksessa joskus. Täällä vain ei ole ihan lähellä sellaista palvelua, kauemmaksi lähteminen tarvitsee aina pidemmän aikavälin suunnitelman siksi varmaan on jäänyt käymättä.

Riitta kirjoitti...

Enpä ole kuullutkaan moisesta hieronnasta! Mukava kun kerroit kokemuksestasi, jos vastaan tulee mahollisuus kokeilla niin taidanpa mennä. Kuppaukseen tekis mieli mennä , mutten uskalla ;) Säännöllinen verenluovutus spr:lle on mulle helpompi !
Pirteää loppuviikkoa sinulle ♥

PIUZA kirjoitti...

Hymm.. onko tuo enemmän hierontaa vai painelua muistuttavaa? Millä voimakkuudella hoitoa tehdään?

Hyvä, että teho on nyt todettu!:)
t.Paula

Maria kirjoitti...

Oi, tuota kyllä pitää kokeilla. Jotenkin tätä kremppaa on alkanut olla ihan liikaa...nytkin tämä oikea kätönen lastassa, tukea tarvii. Taitaa tuke tarvia koko kroppa.
Kiitos vikistä!

Maina kirjoitti...

Rentouttavalta kuulosti! Joskus 90-luvun puolivälissä oli tilaisuus nauttia Kajava-terapiasta, mutta sitten vaihdoin asuinpaikkaa, terapeutti ei sitä tehnyt :(
Muistaisin, että käsittely aloitettiin sormista ja edettiin kohti keskivartaloa. Meniköhan oikein??
Kuppaus on kokematta, vielä :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Intsu, Minz, Katjuksa, Riitta, Paula, Vaahtera-Maria ja Maina!

Kajava-terapeuttien lista löytyy v. 1918 kuvan alla olevasta linkistä.
Kuppariyhdistyksen jäsenlista löytyy osoitteesta http://www.kuppaus.fi/

Ekat kuppaukseni otin lomamatkalla, Rukalla. Kannattaakin katsella listoja sillä mielellä, jos vaikka joskus johonkin lomamatkaan tai sukulaisvierailuun yhdistäisi... ;o)

Kajava oli sekä painelua että hierontaa - tokihan se tuntui, kun useat kohdat olivat akupisteitä tai kun lihasten kiinnityskohdat ovat vähän arkoja. Mutta kivuliasta se ei ollut, toisin kuin esim. hermoratahieronta.

Kajava-käsittely alkoi vasemman jalan jalkaterästä, josta edettiin ylös asti, seuraavaksi oikea puoli, sitten käännyttiin ja käsiteltiin selkä, viimeiseksi niska, kasvot ja korvat. Järjestys perustuu lymfa- ja nestekiertoon.

PS. Jo toinen yö ilman villasukkia!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Ai niin, piti myös mainita, että aiemmin kävin minäkin verenluovutuksessa, mutta nykyisin on jatkuvasti sen verran särkylääkettä tai -jäämiä, ettei kelpaa enää. Se on harmi!