keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Sohvakoirapolitiikkaa

Aila motkotti laiskalle emännälle, joka päästää pahatapaiset piskit sohvalle sotkemaan. Ja ihan aiheesta motkottikin! <3

Tunnustan! Syyllinen istuu täällä läppärin takana! Samaan hengenvetoon paljastan, etten edes harkitse muuttavani vanhoja (EI niin hyviksi havaittuja) käytäntöjä!

Historiaa:
Lötkö (9 vee) muutti meille juuri jouluksi 8 vuotta sitten. En oikein tiedä, millaisessa perheessä koirapolo oli ensimmäisen elinvuotensa viettänyt. Lötkö pelkäsi ihmisiä, muita koiria, kaikkia elollisia olentoja ja omaa varjoaankin, se pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä, kovia ääniä, syliin ottamista, se ei uskaltanut syödä edes omasta ruokakupistaan. Ulkona se kulki takana, pää roikkuen, kuin teuraaksi menossa. Sisällä se hakeutui nurkkiin, vähän kuin piiloon. Se ei leikkinyt, hyppinyt, nuollut, haukkunut. Se oli täysin olematon!

Lapsista Lötkö tykkäsi (ja tykkää edelleen): kaikki vastaantulevat lastenrattaat pitää käydä tarkastamassa ja leikkiviä lapsia, varsinkin pulkkamäessä ilakoivia, se jaksaisi seurata loputtomiin.

Lötkö ei oikein löytänyt paikkaa, kyhjötti milloin missäkin, pedissäänkään ei oikein viihtynyt. Silloiseen olohuoneesseemme tein divaanin (120 leveästä runkopatjasta), jossa oli kiva lueskella koira kainalossa. Oli vaan ihan hirveä opettaminen, että Lötköllä oli LUPA olla divaanilla (sohva oli kielletty, mutta ei se sinne koskaan pyrkinytkään). Nostin sen kymmeniä kertoja divaanille, ja aina se hyppäsi kiireesti pois, kuin lyöntiä odottaen. Koirankekseillä houkutellen otti viimein divaanin "omakseen".

Rakkauden taloon muutettaessa divaanista luovuttiin, eipä olisi tänne mahtunutkaan. Muutimme tammikuussa ihan järkyttävien pakkasten aikaan, ja ovista ja ikkunoista veti niin että tukka hulmusi. Eivät koirat - varsinkaan uusi koiravauvamme Lusmu, 1 vee - olisi lattian rajassa edes tarjenneet!! Tervetuloa nojatuoleihin - ja sitten myöhemmin sohvalle, kun sellainen hankittiin, vällyjen alle.

Ovet vaihdettiin heti ekana kesänä ja ikkunatkin pari vuotta sitten. Vaan oli ehkä jo vähän myöhäistä opettaa vanhoja koiria (Lusmu ja Luupää nyt 7 vee) uusille tavoille. Juu, laiskuuttahan se on, isommalta osin...

Sitäpaitsi Luupää, joka muutti meille pakolaisena 2 vuotta sitten juuri uudeksi vuodeksi, oli opetettu sohvalle jo edellisessä perheessään. Tai monikossa edellisissä, se lienee viettänyt kiertolaisen elämää jo jonkin aikaa. Ja Luupää on niin luupää, ettei se mitään uutta tunnu oppivankaan (ja juuri siksi se kierrätyskoira varmaan olikin...)!

Eivätkä nuo nyt tuossa enää kymmentäkään vuotta elä! Sohvalla on 10 vuoden takuu... Opetetaan sitten seuraavat paremmille tavoille! Ehkä.

Se täytyy todetä, että sänkyyn koirilla ei ole MITÄÄN asiaa! Kuonolla saa tökkiä nukkujaa olkapäähän, jos yöllä pitää päästä pissalle. Ja aamulla saa nostaa etutassun patjalle, kun tullaan aamutervehtimään. Mutta ei yhtään enempää! Tämä on ihmeen hyvin mennyt jakeluun, kehityskeskusteluita aiheesta ei ole tarvinnut pitää.

Niin että kun kriteerinä oli löytää koirankestävä sohva, se oli ihan perusteltu tarve!

Ai, eikö??

11 kommenttia:

katjainkeri kirjoitti...

Voi kuinka ihanaa, että on ihmisiä jotka laillanne tarjoavat sydämensä, sylinsä ja sohvansakin (+ kuin myös kirjoituksestasi ilmi tuli että tarpeellista kuriakin) kaltoin kohdelluille koiraparoille.

Sen enempää ottamatta kantaa koirien sohvalla makaamiseen, sanon vaan että minusta kukin kotonanaan - omalla sohvallaan matkoon kenen kanssa lystättää.

Lokoisaa joulun odotusta söpöille sohvailijoille!

Rentukka kirjoitti...

Kuullostaa tutulta. Meillä koira alkoi päästä sohvalle keväisin mökillä,kun lattia oli NIIN kylmä. Saavutetuista eduista ei voi luopua!

Pepi kirjoitti...

Olellinen onkin jo sanottu yllä :D

intsu kirjoitti...

Niin meilläkin on koiruunen sohvalla. Ei sitä malta kieltää,se on aivan liian nöyrä muutenkin. Sindi tuli meille myös 1-vuotiaana. Perheen jäseniähän nuo ovat. Srllainen ei tietenkään ymmärrä ,jos ei itsellä ole ollut koiraa. Mä en edes löytöeläintalojen sivustoille voi mennä lukemaan tarinoita,sillä mun tulee niitä niin surku,että kohtahan mä haluaisin hakea ne kaikki meille. Ulkomaillakin mä katselen kulkukoira reppanoita. Mä puhelen niille,että kuinka äiti sais vietyä sinut kotiin,ostettais täisahmppoot ja matokuurit ja käytäis elukkalekurilla ja vähän rokotuksia ja kotona pehmoinen sohvannurkka,niin kyllä se elämä siitä lutviutuisi...

Anna kirjoitti...

Voi paula! Anna lastesi olla sohvalla, niin minäkin annan ;) Täytyyhän niitä hemmotella. Meilläkin Nana pääsee sohavlle, sitten kun oppii sinne itse hyppäämään :)
Tosi nättiä ja jouluista teillä :)

Vee kirjoitti...

Meillä kanssa koirat on aina saanu tulla niin sohvalle kuin sänkyyn, jos vain itse siihen pystyvät... En kyl osaa sano miks. Meil on tosin kovin pieniä koiria, tiibetinspanieleita, joten iso koira voisi ollakin asia erikseen.

Aila kirjoitti...

Mitä tähän enää voi sanoa!? Jäin selkeästi vähemmistöön.... Mutta meillä ei koiraraasu saa edes vapaasti liikuskella sisätiloissa, varsinkaan yksin ollessaan. Asuu portin takana eteis- ja kodinhoitotiloissa öisinkin. Nukkuu mieluiten paljaalla (lämmitetyllä) kivilattialla, vaikka vieressä on pehmustettu peti =O Päivisin, henkilökunnan ollessa kotosalla, toki silläkin enemmän vapauksia. Ja ulkotiloissahan sitä vapautta sitten riittää kaiken aikaa jahdata kissaa ja muita liikkuvia... Pennusta jo tottui rajoituksiin ilman rangaistuksia , eikä ole kummemmin protestoinut myöhemminkään. Maastoutuu sormen liikkeestä ja liikahtaa myös ;)
Olkoon- saat pitää koirasi sohvalla =D

Katjuksa kirjoitti...

Meilläkään koira ei saa tulla sohvalle, suursnautseri kun vie sohvasta niin ison tilan, että ei olisi reilua meille immeisille joutua lattialle sen vuoksi kun koira on sohvalla.

En kyllä silti ymmärrä miten sohva on joskus lämmin kuin siinä olisi joku juuri istunut/pötkötellyt, kun aamulla olohuoneeseen menee :D

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Katjainkeri, Rentukka, Pepi, Intsu, Anna, Vee, Aila ja Katjuksa! :o)
Koirat kiittävät myötätunnosta ja positiivisesta suhteautumisesta sohvailuun! :oD
Huomannut, että koirat ovat rauhallisempia pienemmässä tilassa, vähemmän vahdittavaa!! Mietimme Rakkauden taloonkin portteja, mutta lopulta suljettiin pääsy päivisin vain yläkertaan. Täällä ei oiekin saatu järkevää tilaa rajattua, kun ei haluttu sulkea päiväksi alakertaan (juurikin se puttuvan lattialämmityksen vuoksi... ;o)

Lyyti kirjoitti...

Voi Lötkö, Lusmu ja Luupää -on niillä mukavat koiranoltavat! Ihana, että ovat löytäneet hyvän kodin teiltä! :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Lyyti! :o)
Vuoden pelottavin ilta edessä, Luupää pelkää kuollakseen raketteja...