keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

22 kommenttia:

Sonja kirjoitti...

Tätä menoa meidän ELUKAT, MARAKATIT ja P****HENGET ottavat yhteyttä eläinsuojeluun, heille kun ei tarjoilla ulkoilumahdollisuutta (ei edes tulevaisuudessa), ei ole vaatetta talvikeleille (sohvaviltit piti ostaa jokaiselle oma, ettei tarvitse kaverin peiton alle mennä) ja vähintäänkin herjaavaa kielenkäyttöä joutuu kuuntelemaan päivät pitkät!

Oletko muuten löytänyt tuota Hurraa!-mukia kaupoista, minä olen yrittänyt pitää silmäni auki mutta en ole löytänyt. Täytynee suunnata jonnekin Prismaa pidemmälle :)

Spiiku kirjoitti...

Tuohon kuseksimis ongelmaan voisi myös tepsiä poikapöksyt. Laitappa kuseksijalle/kuseksijöille lähtiessäsi vanhat kalsarit, joihin on leikattu hänään reikä, päälle. Koira on kuitenkin sen verran hygieeninen, ettei se päällensä pissi.

Canidae kirjoitti...

Uskoisin että me "Koirahörhöt"
emme pidä koiriamme tyhmina vaan juurikin pelkästään koirina, sudesta omaksi alalajikseen muodostunut Canis Familiaris joka on siltä vain eläin vaikka se on domestikoitunut(=kesyyntynyt

Koira eläin, joka syntyy tänne maailmaan viattomana ja vailla mitään käytöstapoja jollemme opeta koirille tapoja joiden mukaan haluamme niiden käyttäytyvän niin ne käyttäytyvät siten miten parhaaksi näkevät.

Koira ei koskaan ole tahallaan ilkeä, mikäli se pissaa sisälle tosi usein, voi kyse olla sairaudesta ja mikäli jos muut seuraavat perässä on melko varmasti kyse merkkailusta.

Mikäli koira syö/tuhoaa jotain jäädessään yksin, niin sitä ei joko ole opetettu yksinoloon tai virikkeiden ja liikunnan määrä saattaa liian vähäinen.

Ei pidä inhimillistää koiria siten että ajattelee ne superälykkäiksi ja sellaisiksi jotka tekevät tahallaan omasta elämästä hankalaa.

Koira tulee opettaaa talon tavoille, ja mikäli tämä on liian suuri pala purtavaksi, lienee parempi antaa ne uusiin koteihin. Piikille vienti on mielestäni tietyissä tapauksissa todella hyvä vaihtoehto koiralle,mutta uskoisin että tässä tilanteessa kannattaa hyödyntää ihmisiä jotka haluavat auttaa koirien kanssa mikäli oma jaksaminen ja resurssit eivät riitä.

Ei pidä kostaa koirille sitä ettei itse jaksa.

Toivottavasti päädytte hyvään ratkaisuun, omistajan mielenrauha säilyisi ja koirat pääsisivät uusiin koteihin.

Omasta blogistani löytyy nimeni, mikäli anonyymius on liikaa.

Elina kirjoitti...

Hei,

Todella hienoa, että otat apua vastaan :)


Minun on pakko kommentoida tuota muistamista. Koira on älykäs eläin, mutta ei ymmärrä puhettamme. Se varmana jollain kokemuksellisella tasolla muistaa aamulla repineensä vaikkpa vessapaperirullia, mutta kun ihminen tulee 3h tapahtuman jälkeen sitä asiasta läksytämään, ei koira voi millän yhdistää näitä kahta asiaaa toisiinsa. Ei edes silloin, jos sen kuonoa painaisi vasten asiaa, jonka se on rikkonut. Koiran kouluttamisesta ja koirapsykologiasta löytyy hyviä kirjoja esimerkiks Tuire Kaimiolta :) Koiran älykkyyden yliarviointi on koulutuksen kannalta yhtä tuhoisaa kuin aliarviointikin.

Minna kirjoitti...

No huhuh!
Tsemppiä Paula sinulle.

Jotenkin vetää ihan sanattomaksi. Ihmettelen kovasti, että niin moni olettaa olevansa jotenkin parempi koiran kasvattaja/omistaja kuin joku toinen. Ja pelkästään netistä luetun jutun perusteella.

En oikein saata uskoa, että olisit kovinkaan kyvytön avun pyytämisessä tai sen vastaanottamisessa. Tai mistäs minä sen tiedän, kuten eivät tiedä monet muutkaan tänne kommentoineet.

Antakaahan kaikki te koirien omat sosiaalitantat Paulan tehdä omat ratkaisunsa yhdessä miehensä kanssa, ihan kuten itse parhaaksi katsovat.

Kaipa tästäkin kommentista moni vetää herneen nenäänsä. Sorry vaan, mutta en oikein jaksa käsittää tätä jumalatonta hässäkkää asiasta.

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Heh, voi kuvitella millainen riesa nuo koirat on. Meillä ollut koira vasta joulukuusta saakka, joten vähän kokemusta on jo itselläkin.. Mutta huvittuneena luin, ei mulla mitään neuvoja ole! ;oP

Kirsi kirjoitti...

Minnan kanssa täysin samaa mieltä!Mä uskon että olipa ratkaisu mikä hyvänsä niin se on teidän kannaltanne se oikea,tuskin kukaan (noista arvostelijoistakaan) on kovin hanakka ottamaan neuvoja vastaan ULKOPUOLISILTA..Mä nostan sulle virtuaalisesti hattua kun olet asiasta "rohkeasti" kirjoittanut<3

Anonyymi kirjoitti...

No melkoisen myrskyn onnistuitkin nostattamaan :)

ellis kirjoitti...

Hässäkkähän syntyi taatustikin suurimmilta osilta käytetyistä sanavalinnoista. (Ja koulutusmetodeista...)

Ei ne koirat tyhmiä ole, ei... Niiden ei vaan parane antaa liikaa käyttää niitä aivojaan, siitähän ne ongelmat juuri muodostuvat ;). Itselläni on melko aktiivinen koira, joka taatusti näyttää milloin on turhautunut. Silloin löytyy meiltäkin "perseilyn maailmanmestari".

Koirat eivät siis tiedä mitä kosto tai kostaminen on, mutta jos jokin asia niitä turhauttaa, niin se kyllä kostautuu omistajalleen.

Mutta tosiasia on, että en teitä tunne. Toivottavasti on vinkeistä ja avunannoista paljon apua ja myrskyn jälkeen koittaa poutasää :)

Sullkis kirjoitti...

Voisitko ottaa yhteyttä minuun. Terkuin Nellyn luovuttanut. Maria Tahvanainen jos sinulla ei ole enää numeroani, niin maria.tahvanainen@gmail.com, pikaisesti kiitos.. Olen hieman huolestunut tilanteesta ja otan vastuun koiran uudelleen sijoituksesta jos tarvetta. Uusi pysyvä koti on takuu varma. Terkuin Maria

Anonyymi kirjoitti...

Ai koira ei ymmärrä puhetta?Kyllä muuten ymmärtää;jos ei nyt pitkiä monologeja niin aika paljon sanoja kuitenkin.Tämän olen todennut koiranomistajana.t.Mervi

Helinä kirjoitti...

Koita jaksaa noita hörhöjä. Ei ole helppoa noiden koiruuksien kanssa. Eikä varmasti ole helppoa päätös luopumisestakaan. Silti ymmärrän niin täysin turhautumisesi.. Itsellänikin on ollut vähän samantapainen tilanne, mutta ennen kuin meillä mitta tulee täyteen ehtii luontoäiti hoitaa asian koiran sairauksien voimalla.

Eloise kirjoitti...

Ikävää, että kipakoimmat kommentit tulevat henkilöiltä, jotka eivät selvästikään ole lukeneet edes lähiaikojen postauksiasi...yksi postaus isosta kokonaisuudesta ei vielä kerro koko kuvaa. Vain sen pienen siivun. Sen perusteella on aika ällistyttävää mennä tuomitsemaan kenenkään toimia.
Jaksuja teille ja koirille!

Elina kirjoitti...

Anonyymi: Hei, kehoittaisin miettimään hetken ennenkuin kommentoi. Mutustele ja testaile väitöstäsi mielessäsi, onko se sittenkään pätevä. Koira toki ymmärtää yksittäisten sanojen merkitysyhteyksiä sekä äänenpainoa, mutta kuten itsekin totesit, se ei ymmärrä puhetta siinä tarkoituksessa kuten ihmiset. Vai istuuko koirasi kenties telkun ääressä katselemassa pressavaalien kärjistymistä ymmärtäen, mistä on kysymys? Tuskin. Samoin se ei ymmärrä, mitä tarkoittaa "Mitä sinä olet mennyt tekemään! Minun mattoni on tomaattikeitossa! Nyt tuli tupenrapinat!" ...

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Elina kun sä olet noin fiksu... :D t.Mervi

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Pari ongelmakoiraksi luokiteltavaa omistan minäkin, ja koskapa ovat jo pentuina minulle tulleet, niin voin syyttää vain itseäni. Toinen koira "vain" räksyttää lenkillä ja ulvoo toisinaan yksin jäädessään. Se on luonteeltaan perusarka. Paljon olen tehnyt töitä, että sen kanssa voi ylipäätään kulkea ihmisten ilmoilla.

Hankalampi tapaus räksyttää, pissii sisälle yksin jäädessään, ja tuhoaa tavaroita poissaollessani (mm.sohva, kenkiä jne. Mutta eivät nuo ehkä sittenkään ole riittävän hankalia "vikoja", koskapa en luovu koiristani ikinä.

Minä laitan tuolle pissaajalle (joka on siis narttu) vauvan vaipan, johon olen leikannut aukon häntää ja mahdollisia kakkoja varten. Vaipan päälle laitan vielä juoksupöksyt melko tiukasti, etteivät lähde pois. Laminaatit ovat nyt säästyneet:)

Kovasti tsemppiä sinulle!

T:Johanna

Elina kirjoitti...

Kiitos Mervi :) (Tässä kohtaa allekirjottanut myöntää, että olisi pitänyt lukea oma teksti läpi, sillä se kuulosti vähän turhankin nokkavalta vaikka kirjotushetkellä omassa mielessä ei... Netin paheuksia!) Toki saa esittää vasta-argumenttia, jos perusteltuja sellaisia on!

Sullkis kirjoitti...

Heipsan vielä....olemme selvitelleet tässä asiaa asianomaisten kanssa. Onpa todella asia paisunut avaruuden ulkopuolelle. Toki jokainen ymmärtää lukemansa erillailla niin kuin minäkin. Ensiksi tuohduin kun sain puhelun että koirat jopa eteenpäin luovuttamani lopetettaisiin tänään. Sitten tuohduin lukemastani...edellisen tunnekuohun vallassa. Kuten sanottua jokainen saa ilmaista vitutuksensa niin kuin haluaa, ja valitettavasti kestämään jälki tuoksinnan. Mutta tämä on jo liikaa...kuinka moni teistä "experteistä" tuntee erittäin hyvin nämä kolme koiraa ja niiden ongelmat? Tuskinpa kukaan muu kuin edelliset omistajat. Luupää aka Nelly oli minulla 5 ekaa vuottaan. Ainoa ongelma: vieraat ihmiset ja koirat. Nelly oli 4 kun lapsemme syntyi, ei ongelmia ennekuin lapsi oppi nousemaan ylös. Kaksi kertaa puri ja koira sai lähteä. Totesin että enintään 3 perhettä kokeillaan sitten piikille.Nellyltä lopetettiin myös kaveri synnynäisten vikojen vuoksi. Nelly oli paripäivää musiikillisessa perheessä (teini ikäiset lapset) ei kestänyt musiikkia kuten tuubaa. Tämän jälkeen tuli tämä perhe ja nyt 2 vuotta mennyt täällä. Tässäkin vain pintaraapaisu koiran elämästä, mutta tuskin koiruli vielä paremmille metsille lähtee, joten voisitteko ulkopuoliset nyt vaikka rauhoittua? Kuten kaikki tiedämme ei elämä eläinten kanssa ole ruusuilla tanssimista. Ihan ku joku julkimo olis teidän kengille oksentanu.

tarutikki kirjoitti...

Tsemppiä sulle vaikean ratkaisun kanssa. Sinä itse tiedät parhaiten teidän tilanteenne, eivät ne, jotka kommentoivat yhden tai kahden blogikirjoituksen perusteella.

Helmi Nainen kirjoitti...

Voi sentään...vai onko tämä nyt Myrsky Muumimukissa?? :)
Juolahtipa vain mieleen, että kutsun lapsiani aika usein Apinoiksi....onkohan sossu jo ovella.. ;)
Tsemppiä sinulle!!!

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvä sylvi ja sen siskotkin :/

Aija kirjoitti...

Minua et ainakaan lukijoistasi menetä :)

Ymmärrän hyvin, että hermot menee ja minusta olet pohtinut varsin hyvin puolelta ja toiselta tätä asiaa. Ensimmäisen purskahdus on aina ensimmäinen, sitten aalto vähän vaimenee ja lopulta tulee aika tehdä päätös. Minä en ymmärrä loputonta eläimen jalustalle nostamista. Olen kasvanut maalla, missä eläimiä kohdeltiin aina hyvin mutta missä myös aivan luonnollisena asiana ymmärrettiin, että ihmisen vastuu eläimestä voi myös tarkoittaa eläimen lopettamista. Elämää se kuolemakin vain on.