Katkarapuruukku

Päätin viikonloppuna helliä Miestä jollain hyvällä ja kivalla ruualla pitkän työputken päätteeksi (ja itseänikin, perin juurin rakkeihin kyllästyneenä).

Miehen toive oli "kevyttä ja yksinkertaista". Onnistuin mielestäni (ja Miehenkin mielestä) niin hyvin, että pistän ohjeen ihan tyrkylle...

KATKARAPURUUKKU
(ohje "omasta päästä", satsista riittää ainakin 6 henkilölle)

1 iso purjo
5-10 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
kirnuvoita
1½ dl valkoviiniä
½ kalaliemikuutio
1 prk Creme Bonjour Culinese (valkosipuli ja yrtit)
1 ruukkutilli
½ sitruunan mehu
pippuria myllystä (mihin en sitä lisäisi??)
1 pss kuorittuja katkarapuja (n. 500 g)

1 pss juustoraastetta (mozzarella)

 

Lisäksi

basmatiriisiä + kalaliemikuutio

esikypsennettyjä patonkeja

• Laita riisi kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan kalaliemeen.
• Kuullota purjorenkaat, valkosipulikynsiviipaleet ja kesäkurpitsakuutiot voissa kattilassa.
• Lisää valkoviini ja murennettu kalaliemikuutionpuolikas, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti.
• Lisää Creme Bonjour ja tillisilppu, lisää puolikkaan sitruunan puristettu mehu ja pyöräytä mukaan pippuria myllystä, lisää vielä sulatetut ja valutetut katkaravut - kuumenna sekoitellen, älä keitä!!
• Jaa mömmö annoskulhoihin, ripottele juusto pinnalle.
• Kuumenna uunissa 250 asteessa kunnes juusto ottaa nätisti väriä, samalla saat lämmitettyä patongit.

Tarjoile basmatiriisin, patongin (taivaallista liemeen dipattuna) ja valkoviinin kanssa

Ei sentään koko satsia kerralla pistelty!! Sörsseli kävi seuraavana päivänä oivalliseta kastikkeesta kalapihveille ja riitti siitä vielä lämpöisille voileivillekin...

Nam-nam!!

PS. Koira-asiaan palaan varattuani ajan eläinlääkärille. Kommenttina kommentteihin: surkeista tuloksista huolimatta jotain uskon kuitenkin koirien käyttäytymisestä (ja ihmistenkin) tietäväni, joulun alla tuli 25 koirailuvuotta täyteen tämän rodun kanssa (kasvatustiedettä olen opiskellut vain 40 ov.).

Adventus sanctificationis

Neljäs adventtisunnuntai (Adventus sanctificationis) on omistettu Marialle, se symboloi rakkautta.

Tänään aion leipoa rakkaudentäyteisiä joulukakkuja! Niin-niin, piti leipoa jo viikko sitten, vaan kuivattuja hedelmiä ei ollutkaan riittävästi kahteen englantilaiseen - yhden takia kannata uunia lämmittää... Siksi kuvassakin vuoden takaiset kaakut.

Tiedän, joo, olisi ollut hyvä tehdä jo aiemmin, ehtineet kunnolla muhevoitua! Mutta korvaan vahingon tulevalla viikolla lurauttelemalla vuokaan tuplamäärän viskiä imeytymään!

Suosittelen kaikille kakkuleipureille Fireball KANELIviskiä!! On sitten ihan mielettömän hyvää myös glögin terästäjänä, ihan pieni loraus riittää makua vahvistamaan.

Toinen maistamisen arvoinen joulujuoma on ruotsalainen Dufvenkrooks Choklad -SUKLAAglögi (Alkosta). Nautittava kohtuudella (15 t-%)! Mutta niin makoisaa!!

Raclette-ilta

Ystäväperhe kutsui viettämään raclette-iltaa. Pariskunta avioitui kohta 17 vuotta sitten, työkaverin kanssa annoimme lahjaksi raclette-grillin.

Raclette on perinteinen sveitsiläisherkku (myös Ranskassa liki Sveitsin rajaa). Juustoa lämmitetään avotulen edessä (tai sähkögrillillä), pehmennyt juusto kaavitaan herkuttelijoiden lautasille (raclette tulee ranskan sanasta racler = raapia/kaapia). Juuston lisukkeena nautitaan mm. pieniä perunoita, hillosipuleita, etikkakurkkuja, paprikaviipaleita, tomaatteja, sipuleita, sieniä, ilmakuivattua kinkkua, kypsää lihaa ja/tai mausteisia makkaroita, kyytipojaksi teetä tai viiniä (esim. Riesling tai Pinot Gris).

Kesälomalla 2009 Sveitsissä Leysinin kylässä pääsimme herkun makuun ja sen jälkeen olemme tyrkyttäytyneet kylään tai pyytäneet ystäväperheen vieraisille grillin kanssa...

On se vaan niin HERKKUA! Illan luonnollisesti kruunasi mainio seura!
KIITOS M&J&J!!

PS. Kuvat kyläilypaikastamme, alimmassa emännän länkiin tekemä upea tiffany-seinävalaisin

Punajuurilaatikko

Lähikaupassa oli kaalinpäät tarjouksessa 0,29 €/kg. Taloudellisena ihmisenä päätin tehdä aimo satsin kaalilaatikkoa!! Valitsin 4 kilon kuulan sun muut tykötarpeet ja raahasin ne käsivarret venyen kotiin.

Mies ilmoitti, ettei syö kaalilaatikkoa.

Jaha, no en minäkään sitä (jauhelihat mukaan lukien) 5 kilon satsia yksinäni alas saisi...

Ruokaa piti kuitenkin tehdä, joten ei kun pöyhimään kaappeja... Ei ollut homejuustoa eikä juuri ruokakermaakaan, mutta päätin silti tehdä kasvivärjäykseen aikomistani punajuurista...

PUNAJUURILAATIKKOa.

Niin, mitäpä sitä ei Miehen eteen tekisi... Hyvä ruoka, parempi mieli - harrastusten kustannuksella!?

Tuli kuulkaa IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Niin hyvää, että aion julkaista reseptin Kotikokki.netissä - heti kun vaan saan käyttäjätunnuksen pelittämään!!

Keittokirja-arsenaali seisoi taas tyhjänpanttina. Tykkään soveltaa, tehdä kokeiluja ja makuyhdistelmiä oman mielen mukaan. Joskus onnistuu, toisinaan tuloksena ei välttämättä mitään erityisen makuhermoja hivelevää. Mutta tällä kertaa voisin väittää keitokseni olevan KLASSIKKO-ainesta - ainakin omassa keittiössä!

Mutta mihin piruun tuon kaalinpään tungen??

* * * * *

PUNAJUURILAATIKKO
 
3 kg punajuuria
1 kg jauhelihaa
3 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 pkt Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
2 dl Myllyn paras riisi+ohra (irtonainen)
2 pll keskiolutta
2 kpl kasvislfondia
suolaa
mausteita oman maun mukaan
1 pr kertakäyttökäsineitä

- keitä, kuori ja raasta punajuuret (lisää keitinveteen vähän suolaa)
- paista jauheliha, mausta oman maun mukaan
- kuullota sipulit voissa, pilko sekaan valkosipulinkynnet
- kippaa kaikki isoon pataan
- paloittele joukkoon Koskenlaskija
- lisää riisi+ohra-jyväset
- murenna mukaan kasvisliemikuutiot tai fondikipposet
- lurauta oluet pataan
- sekoittele tarmokkaasti ja työnnä 175 asteiseen uuniin pariksi tunniksi
- sekoittele välillä, jotta riisi+ohra varmasti kypsyy olutliemessä
- jos et ymmärtänyt käyttää kertakäyttökäsineita, lykkää takaisin laatikkoonsa...

PS. Myös kirotut koirankutaleet olivat päiväsellä olleet ruuanlaittopuuhissa...

Parhaat pöperöt?

Eikä siinä vielä kaikki!

Tarravimma verkkokauppa antoi valita vielä toisenkin sisustustarran!

 

Olinkin jo ehtinyt haaveilla jostain keittiöön sopivasta tekstitarrasta, ja Tarravimmalta löytyi juuri sopiva!!

Ahneuksissani tilasin suurinta kokoa! Kun olin saanut gourmetin tarjolle, aloin sovitella lisätekstejä. Näin teksti jäisi ikävästi verhon varjoon, ei hyvä.

Tämä näyttää paremmalta!! Ei kun kiinnittelemään!

Se täytyy sanoa, että tämä oli eilistä hieman haastavampi juttu - toisetkin kädet olisivat olleet avuksi, kun asettelin isohkoja tarroja vaateriin. Mutta onnistui kyllä yksinkin, kun tajusin merkitä pienet kohdistusmerkit seinään.

Seuraava vaihe jäikin kuvaamatta...
Enpäs nimittäin tajunnut, että olin tilannut lisätekstit verhotangon ruskeina, ja päällekkäin liimaillut kirjaimet eivät sitten erottuneet riittävästi purppuranpunaisesta! Onnistuinpas taas tössimään!

Nypin puukstaavit irti...

Eli seinällä lukeekin nyt vain Gourmet. Se on "alkuperältään ranskankielinen sana joka tarkoittaa herkkua. Sanaa käytetään ruuanlaitossa, esimerkiksi kuvaillessa jotain hyvin herkullista tai erikoista. Sana taipuu myös muotoon gourmand, mikä tarkoittaa herkuttelijaa." (Wikipedia)

Sanan käyttö keittiössämme on kieltämättä toisinaan hieman kyseenalaista... Esimerkiksi tänään, kun töistä tullessani söin Saarioisten mikrolämmitettyä thaikanakeittoa suoraan pakkauksestaan Elosen ruisleivän kera.

... ja saattaapa siitä Mieheltäkin tulla jokin sarkastinen kommentti, kun työn raskauttama löytää kotiin palatessaan keittiön pöydältä pelkän lapun, kun seinätarra ehkä antaisi odottaa ihan jotain muuta... (Vaikka Saarioisten mikrosopat ovatkin ihan hyviä!)

Onneksi Tarravimma verkkokaupassa on parhaillaan ale, ei niin kirpaise, kun joudun nyt tilaamaan uudet lisätekstit, KULLANVÄRISINÄ. Ehkäpä löydän jotain lisääkin, vauhtiin päästyäni...

Täytyy myös kutsua Sisko kyläilemään (lue: kokkailemaan), niin saadaan taas oikein kunnollista, huolella tehtyä kotigourmetruokaa!

Kesän ekat...

Mies harrastaa kompostointia, lähes intohimoisesti. Ihan menestyksekkäästi, muhevaa multaa saadaan joka kesä uusiin istutuksiin. Enkä ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt niin hurmaavia kastematoja [Lumbricus terrestris] kuin kompostimullalla muhevoitetuissa penkeissä! Ei nyt ihan puolimetrisiä, muttei paljon puutukaan (kastemato voi kasvaa 30 centtiseksi, oikeasti!). Mielestäni ne myös hymyilevät... (Kuva: Wikipedia)

No, mutta, Mies siis asenteli uuden kompostorin "marjapuskapalstallemme", olin katsonuut paikan valmiiksi. Kohdalla sattui kasvamaan raparperipensas, joka kaivettiin ylös. Tänä kesänä olen pantannut niitä, ajatuksenani oli kokeilla lankojen värjäämistä raparperinlehdillä (vartta ei suositella, tulos kuulemma melkoista kiisseliä...). Liian helteistä keitellä tuntikaupalla värjäysliemiä ja lankoja, joten kompostiinhan ne lehdet sitten päätyivät. (Kuva: Wikipedia)

Varsista keittelin kuitenkin raparperikeiton, kesän ensimmäisen! Ja vähän reilumman satsin, 10 litran kattilalla... Keittiössä touhutessani huomasin, että maito uhkaa mennä pitkäksi, joten lykkäsin uuniin pannukakun, kesän ensimmäisen.

Tietysti keittiö oli läkähdyttävän kuuma kattilan poristessa liedellä, uunin hehkuessa. Samalla vaivalla ja samoilla hikikarpaloilla olisi ne langatkin värjäillyt, mutta myöhäistähän se enää oli, kompostia pitäisi kaivella...

Pannukakun ohje on lempikeittokirjastani, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito vuodelta 1932 (41. painos). Ex-avomiehen veli R-A-K-A-S-T-I tätä pannaria, saattoi soittaa monta kertaa viikossa, että on lähdössä koiran kanssa lenkille, mahtaisiko noin tunnin kuluttua saada pannukakkukahvit. Aina sai - tosin ei useinkaan kermaan tehtynä... 

KERMAPANNUKAKKU
½ l kermaa (ohutta)
4 munaa
100 g sokeria
250 - 300 g vehnäjauhoja
½ tl kaardemummaa
½ tl kanelia
hiukan suolaa
* Munat, sokeri ja mausteet vatkataan. Seokseen lisätään vähitellen vaahdoksi vatkattu kerma sekä vehnäjauhot. Taikina kaadetaan voideltuun pannuun,  paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan vadille ja tarjotaan kuumana sokerin ja hillon kera.

Juu-u, kaloreita piisaa! Mutta on NIIIIIIN hyvää! Omenahillon kaveriksi turautin vähän toffeekastiketta, Mies nautti Lidl:n vadelma-karhunvatukka-mustikka-marjakastikkeen kera. Nam! Sopii hyvin sunnuntaiherkuksi! Parempaa tietty kermaan tehtynä, siitä syntyy kuohkeus, maitoon tehtynä jää aina aika lituskaiseksi.

PS. Illalla ukkonen jyrähteli lupaavasti, ilmakin viileni. Mutta missä ne vesisateet nyt viipyvät??? TULE JO, kesän ensimmäinen ukkosmyrsky!

Joulumakuja

Vaikka joulun menu on perinteitä pullollaan, on lopputulos kuitenkin aina yllätys! Koskaan ei tiedä, mitä loppujen lopuksi tarjolle tulee ja mikä on joulun ykköshitti ja suurin makunautinto - vähän kuin Veljentyttö Nuoremman tekemä joulusukka, koskaan ei tiedä, mitä se sisäänsä kätkee!!

Joulurauhanjulistuksen jälkeen toimitimme lahjat, poikkesimme maistelemaan vanhempieni SUUSSASULAVAA kinkkua (kuva: Kodin kuvalehti) ja kävimme kotikyläni haudoilla. Aattoiltana visiteerasimme Appivanhemmilla, Anoppi oli tehnyt mm. TAIVAALLISTA lohimoussea ja KIELENVIEVÄÄ bataattilaatikkoa, samalla reissulla poikettiin vielä kolmella hautuumaalla.

Joulupäivänä vanhempani tarjoavat monivuotisen perinteen mukaisesti jouluaterian, MAANMAINIOn kinkun lisäksi pitää mainita NENÄKARVAT KÄRVENTÄVÄ sinappi, PEHMEÄ bataattilaatikko ja RAIKAS rosolli.

Sen verran oli ollut jouluista aamuohjelmaa, että vasta tänään, Tapanina, ehdin keitellä oman KERMAISEN aamuriisipuuromme, Mirkan portviiniluumut antoivat siihen TUJAKKAA potkua.

Olimme kutsuneet molempien vanhemmat ja sisarukseni Tapaninpäivän ajeluiden merkeissä kahvittelemaan. Tarjolla oli mm.jouluisten kakkujen lisäksi viikuna-briepasteijoita ja Pirkan ohjeilla broileri-parsakaalipiirakkaa (jonka tosin tein viljapossusuikaleista) ja fetajuustotorttuja.

Vihdoin päästään omankin joulupöydän ääreen, karjalanpaisti, aurajuusto-punajuurilaatikko ja - yllätys-yllätys - bataattilaatikko muhivat uunissa, pieni kinkkukin on hankittuna. Koska työviikko oli kiireinen, tilasin laatikot valmiina työpaikan ruokalasta (Amica).Toivottavasti makunautinnoissa saavutamme edes KALPEAN VIVAHTEEN Anopin ja Äidin jouluherkuista!

Eikä se koirienkaan suu tuohesta ole! Mies valmistaa koirille aina oman jouluaterian, tällä kertaa alkupaloiksi koiranmakkarasydämiä ja -nalleja chicken chips'ien kanssa, pääruuaksi ylivuotista hirvenmaksaa ja jälkkäriksi pätkät ykkössuosikkia, Suku-Lakua. Ja koska me muutkin syömme kynttilöiden loisteessa, on koirillakin asianmukainen juhlakattaus patterikynttilöineen päivineen...Koirien ilmeistä päättelisin aterian olleen HIMOHYVÄÄ MAHTIMAUKASTA HURMIOHERKKUA!

Tottahan jouluun kuuluvat oleellisena osana myös VERISUONET TUKKIVAT juustotarjottimet (kuva: Valio) ja SOKERIHUMALAN TAKAAVAT konvehtiröykkiöt. Ihan erikseen on mainittava Siskon antamat belgialaiset Duc d'O -konvehdit - ihan ehdottomasti parasta suklaata mitä koskaan olen saanut, PÖKERRYTTÄVÄ NAUTINTO!

Juomapuoli hoitui varsin pitkälle MAUSTEISELLA glögillä, TAKUUVARMA olut kelpasi niin joulusaunassa kuin ruuankin kanssa: MALTAINEN A. Le Cog Joulu-Porter (kuva: A- Le Cog), KEVYT Saku Kuld ja TAVALLISEN TYLSÄ Lapinkulta Jouluolut.

 

Ja silloin kun ei ole muuta suuhun tungettavaa ollut tarjolla, on kitaan heitelty kourakaupalla KOUKUTTAVAA pähkinäsekoitusta suklaarusinoilla ryyditettynä.

Pyhien jälkeen pitää ottaa itseä niskasta kiinni, mässäily saa loppua - vaa'alla käyntiä en uskalla edes ajatella...

Portviiniluumuja

Olen NIIN ärtynyt!

Viikko sitten lähetin kollegoille (9 kpl, kaikki miehiä) viestin, muistaisimmeko esimiestämme (nainen) jouluisasti. KUKAAN ei vastannut! Vuosi sitten kysyin samaa (silloin esimiehenä mies), silloin KAIKKI kilvan ilmoittivat osallistuvansa ja keksivät oikein urakalla lahjaideoitakin. Tänään pistin uuden viestin, että "ei sit vissiin muisteta". YKSI miehistä (seinän takaa) kävi syyllisen näköisenä ovella, muista ei kuulunut EDELLEENKÄÄN mitään.  

MITÄ MÖLLEJÄ! MOKOMIA MOUKKIA! PAHAISIA PÖLVÄSTEJÄ! ÄLLISTYTTÄVIÄ ÄÄLIÖITÄ! TOIVOTTOMIA TOMPPELEITA! TYLSÄMIELISIÄ TYPERYKSIÄ!

Että kismittää! Onneksi olin (poikkeuksellisesti) autolla töissä, ehdin päivällä käväistä hakemassa jouluista juhlajuomaa ihan omana, henkilökohtaisena muistamisenani.

Ja kun pitkäripaiseen tuli poikettua, ostin samalla pullon portviiniä, ihan PAKKO kokeilla marinoituja luumuja - inspiraation sain Uuden kuun Mirkan blogista. Kiitos Mirka, toivottavasti maltan odottaa aattoon asti...

Loppuilta meneekin tiiviisti puikkoja heilutellessa...