Ja tämän jälkeen koitan välttää koko aihetta, LUPAAN!
Olen kärsinyt niska/hartiakivuista ihan lukioajoista alkaen, siis n. 30 vuotta, silloin kävin jo ekan kerran fysikaalisessa ja akupunktiossa. No, lukioaikoina puikot heiluivat aika ahkeraan, tahti oli noin villapaita viikossa (kudoin tunneilla, paitsi matikantunneilla - tylsämielinen miesopettaja kielsi kilinän vuoksi).
25-vuotiaana kipu oli jo jatkuva riesa: heräsin aamulla päänsärkyyn, töistä tullessa oli pakko ottaa tirsat päänsäryn vuoksi ja illalla viimeinen ajatus oli, että kylläpä taas päätä särkee...
3-kymppisenä kävin Kummitädin suosituksesta nikamanniksauttajalla Pohjanmaalla, ja päänsärky katosikin niillä reissuilla - PYSYVÄSTI. Niska/hartiaseutu oirehti kuitenkin entiseen tapaan - joskus enemmän, toisinaan vähän vähemmän. Kiitokset siis Kummitädille! Ja niksauttajalle myös!
Istumatyön myötä n. 35-vuotiaana alkoi alaselkä oireilla, pahasti. Rintaranka lukkiutuu ja yliliikkuva alaselkä kuormittuu - pahimillaan olin sairauslomalla yhtäjaksoisesti yli 3 kk. Särkylääkkeitä popsin laidasta laitaan ja kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua: akupunktiota, naprapatiaa, OMT:tä, kiropraktiikkaa, vyöhyketerapiaa, hermoratahierontaa, kuppausta, kuumakivihierontaa, shiatsua... Vain kalevalaisella jäsenkorjaajalla on jäänyt käymättä. Kaikki auttoivat, ainakin hetkellisesti. Ja kyllä asiaan ihan lääketieteellisestikin paneuduttiin: niska ja selkä on röntgenkuvattu, magneettikuvattu, tehty reumakokeet.
4 vuotta sitten olin kuntoutuksessa Siuntion kylpylässä. Ihan turhanaikaista, suoranaista KELAn rahastusta. Jätin kuntoutuksen kesken, mutta yhdestä olen SUUNNATTOMAN KIITOLLINEN: Siuntiossa oli kipuun erikoistunut lääkäri, joka kirjoitti Triptyl-kuurin kipukierteen katkaisemiseksi.
Aloitin Trptylin (mielialalääke, vaikuttavana aineena amitriptyliini, jonka on todettu pieninä annoksina lievittävän erilaisia pitkään kestäneitä kiputiloja) yhdellä pillerilä, nostaen annostusta pikkuhiljaa. Kun rouskutin 8 pilleriä kerralla, huomasin kivun hellittävän!! Pitäydyin tässä satsissa jonkin aikaa ja aloin sitten vähentää pillereiden määrää samaan tahtiin kuin olin niitä lisännytkin.
Kroonistunut kipu katosi!! Elämänlaatu nousi merkittävästi - ei kivistnyt, ei kolottanut, ei kiukuttanut! En voi sanoa, että vaiva olisi millään muotoa täysin taakse jäänyttä elämää. Selkä vaivaa edelleenkin, mutta kipu, tuska, särky, jomotus, kivistys, kiristys, kolotus, polte ja tuska EI OLE ENÄÄ JATKUVAA. Satunnaisena sen kestää kyllä!
2 vuotta sitten olin leukaleikkauksessa, 4 vuoden oikomishoidon jälkeen leukaa siirrettiin 8 mm eteenpäin. Kaikki ei mennyt ihan putkeen, luu oli kovaa kuin wc-pöntön posliini (sanoi kirurgi), luu lohkesi väärin ja hermoradat eivät ihan kytkeytyneet entiseen tapaan: leuka ja alahuuli ovat osin tunnottomat, pysyvästi (eikä ole enää suutelu samanlaista kuin ennen...).
Väärä purenta on siis saattanut olla osasyyllinen jatkuviin niskakipuihin. Leikkaava kirurgi ei luvannut ihmeparannusta niskavaivoihin, mutta omasta mielestäni ne ovat helpottaneet leikkauksen jälkeen.
No niin, se oli siis historiaa. Seuraavaksi kuulumiset eilisen OMT-käsittelyn jälkeen.
Monivuotinen ihmeidentekijäni (Tullintorin Kunto-Fysiosta) kertoi, että jos käsistä on tunnoton vain toinen, vika on yleensä niskassa. Jos molemmat kädet kremppaa (kuten minulla nyt), syy löytyy yleensä rintarangasta.
Lisäksi totesi molemmissa käsissä olevan hermokipua (tai jotain, en oikein tunne termistöä, mutta siis jotain hermoratakipua todettiin). Suositteli töihin paluuta vasta kun vaiva on selkeästi helpottanut, ettei kipu taas kroonistu. Pitää vissiin käydä työterveydessä maanantaina. Nyt olo on kyllä ihan kelvollinen.
Ettei menisi pelkäksi voivotteluksi, kerron jotain mukavaa ja mieltäylentävää! Mies lupasi kaivaa kuopat Mustilanhortensioille, jotka ovat jo kuukausikaupalla jököttäneet saavissa odottaen ilmestystä - tai ainakin sopivaa paikkaa pihasta. Lisäksi Mies lupasi lähteä pesemään muutaman maton, jos lähden seuraksi hauskuuttamaan mattolaiturille!!
Elämä hymyilee!!
ONNELLISTA VIIKONLOPPUA!!
