maanantai 31. lokakuuta 2011

Siitä se ajatus sitten lähti...

Vuoden takaisilta Kädentaidot-messuilta ostin sinisävyistä 7 veljestä Jättiraitaa monta kerää, kun halvalla sain. Että olen moneen otteeseen katunut sulovilenmäisyyttäni, lankahan on ihan kamalan väristä!

 
Jotainhan langasta kuitenkin oli kehiteltävä, joten päätin kutaista perussukat KyJy #24:n merkeissä... Keksin kutoa kahdelta kerältä kerroksen vuorotellen ja pätkäisin likaisenvalkoiset osuudet vallan pois - ja lopputulos ei olekaan hullumpi. Oikeastaan ihan kiva! Sukkien koko on Äiti-Sisko-Veljenvaimo-Veljentytöt (37/38).

Ja siitä se ajatus sitten lähti...

 
Kun lankaa kerran piisasi, kudoin samaan syssyyn kaikki Jättiraidat pois, Veljenperheen mökkisukiksi (sävy kun menee siihen samaan farkkuteemaan). Eikä haittaa, jos pari katoaa - raidat mevät miten sattuu, mutta kantapään väri sitoo koko setin yhteen.

Ja koska yksi sukkapari riittää kuittaamaan KyJy-vaatimukset, menivät loput 2 paria Sukkasadon Hillokellariin!! Kaksi kärpästä yhdellä iskulla!!

Pitihän sukille sitten pieni säilytyskoppakin värkätä, että tietää mistä etsiskellä, jos alkaa mökillä varpaita uintireissun jälkeen paleltaa...

Koppa vuorattu samalla ruutupuuvillalla kuin aiemmin tehty "leipälaatikkokin", välissä tanakka silitettävä huopa. Napin ja vetskarin voi pitää auki tai kiinni, oman halun ja sisällön määrän mukaan. Pohjan koko 18*18 cm, korkeus. n. 22 cm.
Yksi asia on vuorenvarma: ei enää koskaan Jättiraitaa!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Päivityssuunnitelma

Jatkan vielä hieman eilisestä tilkkupeitteestä...


Esikuvana oli tämä Päivölän tilkkukurssin Jaana-opettajan mallikappale, joka täällä blogissa on vilahtanut muutamaankiin kertaan sitten viimesyksyisen tilkkuviikonlopun - sen elämäni ensimmäisen ja näveketneetnääk viikonlopun jälkeen! (lue osa takaperin...)

Mallikappale (kooltaan 70*74) onkin JOULUKALENTERI!

Kunhan taas pääsen Karnaluksiin, ostan valikoiman upeita PUNAISIA nappeja ja lisään ne torkkupeitteeseen kuten kalenterissa, joulukuusenkoristepalloiksi. Joulupussukoita niihin en kuitenkaan tee, vaan napit toimivat (toivottavasti) KOIRAKARKOTTIMENA. Ehkeivät koirat ole ihan yhtä innokkaita mylläämään ja kynsimään torkkupeitettä pesäkseen, kun napit tuntuvat ikävinä klimppeinä ja klumppeina kyljen alla?

Olenkos vähän ällö kiusantekijä?? Ihmisiähän ne eivät haittaa, kun goisii peiton alla eikä päällä...

Eilisille kommentoijille voin paljastaa, että OIKEASTI kuusipeite ei ole mitenkään erityisen suuritöinen. Päinvastoin, hirsimökkitekniikalla blokit valmistuvat hyvinkin vauhdikkaasti! Blokkien kokoaminen tiililadonnalla on tämän kuvion juju, mikä tekee lopputuloksesta monimutkaisemman näköisen kuin se onkaan.

Joulukuusenkoristepalloista vielä sen verran, etten voinut vastustaa tätä ihanaa Weisten baby-palloa!! Oli PAKKO ostaa se Kummipojan Pikkuveikalle (VapaaValinnasta 4,90 eur). Harmittaa, ettei vastaavia ole osunut silmiin omien kummilasten vauva-aikoina! Tai etten ole älynnyt tehdä kullekin omaa vauvakoristetta! Syntymäpäivän sanomalehden olen ottanut talteen, saavat sitten 25-vuotislahjakseen...

Aiomme käydä kyläilemässä ennen joulua, täytyy siihen mennessä löytää Kummipojallekin oma kiva kuusenkoriste...

 
PS. Lusmukin on suostunut jo tänään testailemaan sohvaa, kun kukaan ei ollut näkemässä. Ei kai ihan huono, päivätirsat tuntuvat maittavan....

lauantai 29. lokakuuta 2011

VALMIS!!

Päivölässä aloitettu ja kesken jäänyt tekele on nyt VALMIS!!

 Koko torkkupeitoksi kummallinen 120*120 cm, mutta sellaisena tätä aion käyttää, vaikka ensin suunnittelin koirien makuualustaksi.

Kankaat Eurokankaasta ja Tallinnasta (Kadakatee 44), välissä 100 grammainen vanu, tikkauksissa (joita on vähänlaisesti eivätkä nekään juuri erotu) kullanvärinen viskoosilanka.

 Uuttakin opin, "kulmakolmioiden" teon (kai näille joku virallisempikin nimi on?).

 
Ja kun tuota taustapuolen nallekangasta jäi siivu, tekaisin vielä tyynyt kaveriksi. Tyynyliinan koko 40*40 cm.

 
Koirat tykkää!!

Huomasitteko, UUSI SOHVA!!?? 

Luvatun 3-5 viikon toimitusajan sijasta ehti vierähtää 9½ viikkoa! Myöhästymisestä ei informoitu, soittopyyntöihin ei vastattu, sähköpostiin ei vastattu. Viimeisen sähköpostin osoitin suoraan Toivo Sukarille, sen jälkeen alkoi tapahtua... Ehdottomasti ainut ja viimeinen kauppa Maskun kanssa! Ehdin jo suunnittellla yhteydenottoa kuluttaja-asiamieheen, mutta ihan en kerinnyt..

Diivaileva Lusmu ei suostu nousemaan uudelle sohvalle! Ei myöskään olisi halunnut luopua lainasohvasta, makasi murjottaen sohvannurkassa vielä kun kuljetusfirman miehet kantoivat sohvaa ulos...

Torkkupeittoa vastaan se kuitenkaan ei ole. Kun levitin torkkupeitteen lattialle valokuvattavaksi, säntäsi Lusmukin (oik.) sitä testaamaan...

Siinä se nyt on! Nyt kun sohva viimein on saatu, aiomme lötköttää sillä koko viikonlopun! Siis...

LÖTKÖÄ VIIKONLOPPUA!


perjantai 28. lokakuuta 2011

Punajuurilaatikko

Lähikaupassa oli kaalinpäät tarjouksessa 0,29 €/kg. Taloudellisena ihmisenä päätin tehdä aimo satsin kaalilaatikkoa!! Valitsin 4 kilon kuulan sun muut tykötarpeet ja raahasin ne käsivarret venyen kotiin.

Mies ilmoitti, ettei syö kaalilaatikkoa.

Jaha, no en minäkään sitä (jauhelihat mukaan lukien) 5 kilon satsia yksinäni alas saisi...

Ruokaa piti kuitenkin tehdä, joten ei kun pöyhimään kaappeja... Ei ollut homejuustoa eikä juuri ruokakermaakaan, mutta päätin silti tehdä kasvivärjäykseen aikomistani punajuurista...

PUNAJUURILAATIKKOa.

Niin, mitäpä sitä ei Miehen eteen tekisi... Hyvä ruoka, parempi mieli - harrastusten kustannuksella!?

Tuli kuulkaa IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Niin hyvää, että aion julkaista reseptin Kotikokki.netissä - heti kun vaan saan käyttäjätunnuksen pelittämään!!

Keittokirja-arsenaali seisoi taas tyhjänpanttina. Tykkään soveltaa, tehdä kokeiluja ja makuyhdistelmiä oman mielen mukaan. Joskus onnistuu, toisinaan tuloksena ei välttämättä mitään erityisen makuhermoja hivelevää. Mutta tällä kertaa voisin väittää keitokseni olevan KLASSIKKO-ainesta - ainakin omassa keittiössä!

Mutta mihin piruun tuon kaalinpään tungen??

* * * * *

PUNAJUURILAATIKKO
 
3 kg punajuuria
1 kg jauhelihaa
3 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 pkt Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
2 dl Myllyn paras riisi+ohra (irtonainen)
2 pll keskiolutta
2 kpl kasvislfondia
suolaa
mausteita oman maun mukaan
1 pr kertakäyttökäsineitä

- keitä, kuori ja raasta punajuuret (lisää keitinveteen vähän suolaa)
- paista jauheliha, mausta oman maun mukaan
- kuullota sipulit voissa, pilko sekaan valkosipulinkynnet
- kippaa kaikki isoon pataan
- paloittele joukkoon Koskenlaskija
- lisää riisi+ohra-jyväset
- murenna mukaan kasvisliemikuutiot tai fondikipposet
- lurauta oluet pataan
- sekoittele tarmokkaasti ja työnnä 175 asteiseen uuniin pariksi tunniksi
- sekoittele välillä, jotta riisi+ohra varmasti kypsyy olutliemessä
- jos et ymmärtänyt käyttää kertakäyttökäsineita, lykkää takaisin laatikkoonsa...

PS. Myös kirotut koirankutaleet olivat päiväsellä olleet ruuanlaittopuuhissa...

    torstai 27. lokakuuta 2011

    Keskikuviosukat

    Non-niin, Novita sukkalehti todellakin teki tehtävänsä, sukkavire tuntuu löytyneen!!

    Lehden ohjeella valmistuivat raparperinlehdillä värjätystä Seiskaveikasta keskikuviosukat, langan menekki 130 g, puikot 3 (ohjeessa suositus 3½).

    Aika hauskat, tykkään erityisesti tuosta ranskalaisesta kantapäästä, sitä aion käyttää (sovellettuna) vastakin!! Ja myös tuo koristelistan "heltta" on kiva yksityiskohta

    Toisetkin sukat lehden ohjeella on jo puikoilla, toivottavasti saan valmiiksi vielä Sukkasadon aikana!

    Innostuin myös viimeistelemään pitkään sukkalankakorissa pyörineen Kyjy #24:n, pientä lisuketta vielä kaipaavat, pääsen paljastamaan toivottavasti ihan lähipäivinä...

    PS. Kävin eilen hierojalla (OMT). Huomautti heti kuppausjäljistä selässä, mutta myönsi tunnin käsittelyn jälkeen kuppauksen hyvät vaikutukset: kaikki kipu ja kireys yläselästä oli tiessään, pääsi kunnolla käsittelemään rankaa!!

    PPS. Siitä hoitopöydällä maatessani tajusin, etten ole syönyt kajavan ja kuppauksen jälkeen yhtään särkylääkettä, kun aiemmin rouskutin ihan päivittäin. Vielä ei myöskään ole tarvinnut laittaa villasukkia yöksi jalkaan...

    keskiviikko 26. lokakuuta 2011

    Astiapyykkiä...

    Mies oli menettää hermonsa, oli mennyt tyhjentämään astianpesukonetta ennen kuin ehdin hätiin...

    Ei (muka?) voi ymmärtää, että koneessa pestään puutarhatyökaluja. Mitä kummallista siinä on?? Pesenhän koneessa myös kukkapurkit (siitä vasta hermostuukin)!

    Myös lempihiusharjani tykkää konepesusta! Putipuhtoisena sekin taas, ei ole jäämiä hoitoaineista tai hiuslakasta!!

    Harmittaa, että kaasugrillin parila ja wokkilevy ovat niin isoja, etteivät mahdu koneeseen! Sen sijaan uunin pullapellit ja ritilät menevät ihan heittämällä, samoin liesituulettimen suodattimet.

    Jääkaapin muoviosia en kuitenkaan suosittele pestäväksi koneessa, muuttuvat aika jännän näköisiksi...

    Olen pessyt myös kiuaskivet - nehän PITÄÄ pestä ennen käyttöönottoa, se lukee ihan laatikon kyljessäkin!

    Toki pesen astianpesukoneen asianmukaisilla myrkyillä aina näiden erikoisempien kylpyjen jälkeen!! Mutta ennen superpuhdistusta kannattaa pyöräyttää koneessa jotain harvemmin pestävää...

    Olen muuten miettinyt, kuinka monta 60 asteen kirjopesuohjelmaa luottokortin magneettinauha kestää farkkujen takataskussa vioittumatta. Toistaiseksi toimii moitteettomasti. Sen sijaan Siskon kamera ei kestänyt edes yhtä pyykkikonepesua ja linkousta! Eikä Anopin MoccaMaster edes lavuaarissa pesua! Pöh, heikkolaatuisia kapistuksia!

    tiistai 25. lokakuuta 2011

    Sulosanat

    Jokusissa blogeissa nähnyt - ja intoa tihkuen lukenut - sanahaasteen. Lopulta uskaltauduin pyytämään Minnalta Talo maalla -blogista omat sanani!! Minna Minna kirjoittelee niin mukavasti, että arvelin hänen tyrkkäävän kutkuttavat sanat... Jännää!!

    Haaste menee siis niin, että pyytäessään saa 5 satunnaista sanaa siltä bloggaajalta, jonka blogista haasteen mukaansa poimii. Ja nämä sanat Minna minulle sinkosi:


    Kuva: UNESCOn maailmanperintökohde Butrint Albaniassa

    1. Matka
    • "Kun olet passikuvasi näköinen, olet matkan tarpeessa."
    •  Ex tempore -reissut ja äkkilähdöt ovat parhaita! Mikään ryhmämatkailija en ole, tuli todettua "bussilomalla" - vallankin kotiinpalun rytkytys krapulaisia ja/tai parisuhdekriisiytyneitä kuunnellen kävi voimille... Autoillen matkanteko voi olla jopa innoittavampi kuin varsinainen kohde - pysähdyksineen, koukkauksineen ja (ennen navigaattoreita) jopa eksymisineen matka on parhaimmillaan todellinen SEIKKAILU! Pitkät lennot eivät oikein houkuta, mutta onneksi Euroopassakin riittää nähtävää ihan koko loppuiäksi - ja tarkemmin ajatellen ei kyllä tarvitsisi lähteä edes tasavallan tantereilta! 
    • Matkoja ne ovat työmatkatkin, niistä nautin kutimen kera!

     
    Kuva: Villalanka = sukkalanka

      2. Villalanka
      • Villalanka = Novitan 7 veljestä. Joka tosin ei ole edes villaa, sukkalankaa vaan.
      • Kudoin niin pitkään pelkkiä villasukkia Seiskaveikalla, että on ollut suorastaan vaikeaa oppia ostamaan muunkinlaisia lankoja!! No, nyt olen kyllä ostanut - mutta on suorastaan vaikeaa keksiä, mitä niillä muilla langoilla oikein voisi tehdä. Paitsi isoäidinneliöitä. Viime aikoina olen tunkenut kassikaupalla villalankoja vaatekaappini pohjalle. Ja niiden päälle. Ja niiden päälle. Ja jo hyllyillekin! Ja se on sentään henkarikaappi... Onneksi Mies ei KOSKAAN kurkaa siihen kaappiin!

       
      Kuva: Lehtiö, kynä ja pyyhekumi

        3. Kirjoittaminen
          • Yläasteella lempaineeni oli ainekirjoitus. Taisi olla vielä lukiossakin? Seuraavaksi tutkielmia, esitelmiä, referaatteja ja mitä sitä opintoihin kuuluukaan - tykkäsin nistäkin. Sitten meni vuosikausia etten kirjoittanut kuin pöytäkirjoja, toisinaan myös toimintasuunnitelmia ja -kertomuksia. Töissä pyörittelin enemmän numeroita (budjetteja jne.) ja korkeintaan lehtimainostekstejä. Opiskelin lisää ja seuraavassa työpaikassa kirjoittelin ensin koodia, käyttöohjeita ja asiakasdokumentteja, nykyisin suollan jälleen pöytäkirjoja ja muistioita sekä sähköpostia, sähköpostia, sähköpostia, sähköpostia, sähköpostia...
          • Mutta juu, bloggailun kautta olen taas saanut ylimaallisen yhteyden harhailevien aivosolujen ja oikean käden peukalon ja etusormen välille! Noin kuvaannollisesti, vaikken kyllä näppäimistölläkään kovin montaa sormea enempää käytä... 

             
            Kuva: Elämäni ihkaensimmäinen huutokauppahuuto, yöpöydät Metsälinnasta

              4. Huutokauppa
              • Vaikka kohtuullista laajamittaisempaa antipatiaa urheilua kohtaan tunnenkin, voisin kuvitella huutokaupassa olevan urheilukilpailujen tunnelmaa: ilmassa väreilevä kiihko, sydämentykytystä aiheuttava jännitys, voiton huuma...
              • Edellisesta huutokauppareissusta on jo pitlä aika, ihan liian pitkä! Huuto.netissä ei pääse samaan tunnelmaan, löydötkään eivät ole yhtä mykistäviä...


                Kuva:  Vihreitä, sieltä henkarikaapista...

                  5. Vihreä
                  • Väreistä parhain! Sammalenvihreä, metsänvihreä, oliivinvihreä, pistaasinvihreä, omenanvihreä, kirpunvihreä - mikä tahansa käy! Ei kuitenkaan neonvihreä... 
                  • Tämä blogiimaailmakin on kuin "Viheriä kirjelaatikko, täynnä nallekerhon postia!"

                  Tämä oli kiva! KIITOS Minna!

                    maanantai 24. lokakuuta 2011

                    Kassikavalkadi

                    Kameran lataus läppärillä onnistui, joten tässä lupaukseni mukaisesti kurssin satoa ihasteltavaksi:

                    Kaisalla on upeat väriyhdistelmät kasseissaan ja pussukassa. Ison laukun kankaassa on hassunhauska Lontoo-teema.

                    Salmen laukussa on sama malli kuin yllä Kaisalla, mutta pienempänä. Selkänojalla Salmen kaitaliina samalla tekniikalla kuin omani - miten kauniisti kuvio tuleekaan esiin selkeämmillä värivalinnoilla! Oikean puoleiseen peruskassiin Merikki oli valinnut todella herkullisen nukkapintaisen kankaan.

                    Kuva paljastaa Kaisan ja Salmen laukun mallin. Itse joudun välttelemään näitä laajapohjaisia malleja, tavarat kun tuntuvat katoavan lokeroidunkin veskan syövereihin...

                    Salmen peruskassi upeasta Marimekon kissakankaasta, Magi valitsi Unikkoa kivaan kukkarolaukkuun. Hanna jatkaa tyylikkäiden laukkujensa sarjaa batiikeista ja mustasta pellavasta - sen edellisen löydät täältä. Huomaa näppärästi sijoitettu vetoketjutasku!

                    Magi teki jo aiemmilla kursseilla ihailemani "täti Monika -laukun" (lääkärinlaukkumekanismilla) UPEASTA Marimekon kankaasta, myös pienemmät kukkaromalliset ovat hänen tuotantoaan. Vasemmalla sama Monika-malli Merikkin tekemänä, mutta tässä variaatiossa alakulmat on jätetty "auki"

                    Tässä vielä Magin ihanuus toiselta puolen, laukun mallikin tulee kuvassa selkeämmin esiin - jos sen tummasta taustasta erottaa...

                    Pussukoita kernistä! Merikki teki kenkäpussukoita ja toilettilaukkuja kuin liukuhihnalta (paaaaaljon enemmän kuin kuvassa), joululahjoiksi. Iso "kenkäpussukka" on pyykkipussi. Marimekon Appelsiini-kernipussukka on Magin.

                    Lisää pussukoita, nämä ovat Jonnan taidonnäytteitä. Kurssilla tehdyissä laukuissa, kasseissa ja pussukoissa vuori on vähintään yhtä tärkeä kuin paraatipuolikin - näissä oli kerrassaan herkulliset väriparit!

                    Salme teki kassin samalla mallilla kuin Kaisa (yläkuvan papukaijakassi) ja Hanna (pellavaa ja batiikkia). Kaikki upeita, mutta tämä Salmen versio on eniten minun mieleeni!! Kuvasta näkyy kassin idea, yläosa taittuu läpäksi. Jonna kertoi juuri nyt Mulberryn mallistossa olevan samanlaisen, nahkaisena.

                     
                    Viime minuuteilla valmistui vielä Kaisan toilettipussi, joka jatkaa samaa tyylikästä värimaailmaa kuin aiemmatkin (yläkuva).

                     
                    Ihan yksin en joutunut joulutouhuilemaan! Sofia teki hurmaavan joulukalenterikylän. Jokaisen katto aukeaa ja taloon voi piilottaa pienen jouluyllätyksen - myös ulkohuussiin 2.12.!

                     
                    Kotiinpäästyä piti tietenkin heti mallallailla kaitaliinaa ruokailuhuoneen pitkälle pöydälle. Liina voisi olla pidempikin, kelpaa silti. Mies huomautti jouluun olevan vielä 2 kuukautta, eikö liinan voisi jemmata edes kuukaudeksi kaappiin. EI VOI!

                     
                    Muuta ei sitten olekaan esiteltäväksi, toinen isompi työni onkin tosi ISOtöinen. Nykersin sitä vielä illankin kotona, mutta valmista ei silti tullut. Ihan hyvässä vaiheessa kuitenkin...

                    PS. Kuvat on todella heikkotasoisia, PAKKO saada uusi kamera ennen seuraavaa kurssia!! Siihen on tosin aikaa, kevätkurssia ei järjestetä, seuraavan kerran Päivölässä tilkkuillaan vasta kesäleirillä...