Koukulla on väliä!!

Eilen, toista krokoa aloittaessa, piti käydä ostamassa kuutosen virkkuukoukku. Yllätyksekseni huomasin, että uusi koukku (Novita) on TOSI SURKEA!! Kömpelö ja jotenkin tahmean oloinen, lanka ei juokse ja virkkaaminen on oikeaa vääntöä.

Ensin epäilin lankaa, mutta ihan yhtä huonosti toimi Seiskaveikan kanssakin. No, ehkä tästäkin koepalasta vielä joskus jotain jalostuu. Molemmat taitavat tässä vaiheessa siirtyä odottamaan paremman koukun löytymistä...

Muistin sitten, että kätköistäni löytyy muutamat pyöröpuikot, joissa samaa "tahmeutta", työ ei liu'u puikoilla sujuvasti eivätkä puikot oikein istu käsiin - tuntuvat liian "kevyiltä", jotenkin heppoisilta. Nekin ovat numeroltaan suuria pyöröjä (6-8). Onkohan tämä "isojen" ongelma??

Koukuissa on eroja! Koukulla on väliä!

No, eipä hätiä, ei täällä kässyt kesken lopu!! Veljentyttö Vanhemman Poikaystävän (tästä eteenpäin VtVPy) joululahjasukat olivat liian isot, kuten vähän epäilinkin...

Veljentytöt ovat jo aika tottuneita siihen, että tätsä tekee/ostaa aina "vähän kasvunvaraa"... Esimerkiksi 1-vuotislahjaksi tekemäni pienitalopreerialla-mekko oli oikein sopiva vielä 4-vuotiaanakin, 3-vuotiaana annettu kirahvi-yöpaita oli passelia kokoa 10-vuotiaana. No, olisihan se tosi tylsää, jos kivoja vaateparsia voisi käyttää vain yhden sesongin ajan...

 

Mutta, juu, VtVPy:n sukkia pienensin yhden kuviokerran verran. Toivottavasti en purkanut liikaa! Tokihan tarvittaessa kasvatan mittaa, mutta saattaa talvi loppua kesken. Vaikka tuleehan niitä uusia sesonkeja...

Kroko-vinkki

Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän sanoa, että kannattaa EHDOTTOMASTI noudattaa kroko-ohjeen kohtaa "... työhön kannattaa käyttää ohuempaa lankaa. Ja liian isoa koukkua. Esim. langan koukku suositus on koko 2-3. Käytä koukkua nro 4. Näin kuviosta tulee ilmavampi, eikä niin "möykkyinen" kuten malli..."

Ei siis niin kuin minä tein, ja ottaa ensimmäinen käsiin osuva lankakerä (koukkusuositus 5) ja ensimmäinen silmiin osuva virkkuukoukku (koko 4½). Ei, tätä yhdistelmää EN suosittele!!

Tarkoitus oli vain kokeilla, ymmärränkö ohjeen ja saanko kuviomallin aikaiseksi. Mutta kun sain pari ekaa "suomua" valmiiksi, en kyennytkään enää lopettamaan... Välillä piti käydä etsimässä kaupoista lisää lankaa - aloittaessani en TIETENKÄÄN miettinyt langan riittävyyttä, koska koetilkkuahan vaan olin tekemässä.

 

Ja sitten oli pakko virkata sitä koepalaa niin pitkään kun lankaa piisasi...Lopulta koetilkku oli kooltaan 125 * 185 cm (kärjestä niskaan 75 cm). Möykkyinen, kuten ohjeesa ennustettiin!

Reunaan lisäsin duffelinapin (tai mikä tuollaisen tampin nimi lienee?), sen voi kiinnittää mihin tahansa huivin "reikään", miten nyt sitten sen haluaakin asetella. Jos haluaa asetella. Tamppi on nahkaa, Karnaluksista.

Siinä virkkaillessa tuli monta kroko-ideaa, koemielessä tekaisin ranteenlämmittimet. Alakuvassa näkyy keskisormen kiinnityslenkki (ja Opettajan käsi - KIITOS lainasta!).

Lankana Novita Rose Mohair, virkkuukoukku 4½ ja sukkapuikot 4 (rannekkeiden jousteissa), langanmenekki yhteensä n. 450 g.

Seuraavaksi ajattelin tehdä oikein oikeaa hartiahuivia: huolella harkitulla lankavaihdoehdolla ja tarkkaan  mietityllä koukkukoolla... Liukuvärjättyä Viron villaa ja koukku 6. Lanka on niin karkeaa, että pienemmällä koukulla saisi varmaan aikaiseksi haarniskan...

PS. Kiitos kaikista paranemistoivotuksista, olo alkaa jo kohentua!

God Save the Queen

Buckinghamin palatsin myymälästä mukaan lähtenyt keittiöpyyhe - Ellun 60-vuotiskruunajaisten kunniaksi - muuttui tyynynpääliseksi.

Tarkkaan ottaen istuintyynyksi työhuoneen tuoliin.

Keskellä komeilee Sukkanauharitarikunnan tunnuslause Honi soit qui mal y pense (Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee). Eihän siis kukaan pistä pahakseen, että käyttötarkoitus vaihtui uunituoreiden pullien päältä pyllyn alle??

Meillähän ei leivota, ainakaan pullia!!

Ei sen jälkeen, kun eka poikaystävä sanoi - kohta 30 vuotta sitten - pikkupulliani superpalloiksi. Elinikäinen trauma! Vaikka hänen pullansa sen kummempia olleet: ohjeen ½ desilitran rusina-annoksen tulkitsi puoleksi litraksi. Rusinapullia, hah, pikemminkin rupisammakoita! Rusinaa pökkäsi vierivieressä - siitäs sait, mokoma!

Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter) on Edvard III:n (kuvassa) vuonna 1348 perustama englantilainen kunniaritarikunta. Ritarikunnan jäsenyys suodaan erittäin harvoille ja sen voi myöntää ainoastaan monarkki. Kuningattaren lisäksi ritarikunnassa on vain 24 täysivaltaista jäsentä, joiden lisäksi ritarikuntaan voi kuulua muitakin jäseniä, yleensä Englannin ja muiden maiden kuninkaallisia. Ritarikunta on Englannin vanhin ja arvostetuin.

Myönnettävät arvonimet ovat Knight Companion (KG) ja Lady Companion (LG). Ritarikunnan jäseniä ovat mm. entiset pääministerit Margaret Thatcher ja John Major, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Alankomaiden kuningatar Beatrix ja Norjan kuningas Harald V. (Kuva ja lähde: Wikipedia)

PS. Olipa mielenkiintoinen ja jännittävä vaali-ilta!! Jännitysnäytelmälle jatkoa 2 viikon kuluttua... (Kuva: Iltalehti)

Kroko

Ei nyt jouda bloggailla!
Sain TeSalta ohjeen krokoon, enkä saa sitä irti hyppysistäni!

Mies kysyi iltamyöhällä töistä tullessaan teenkö pitsipöksyjä... Myönsin. Mies häipyi saman tien yläkertaan, toivoi (epätoivoa äänessään) etten herättäisi, kun saan virkkuun valmiiksi...

Ai miten niin muka pahoin keski-ikäistynyt ja vaarallisesti vakiintunut vanha aviopari???

EDIT klo 12:34
Yleisön pyynnöstä ohje krokolle:
http://www.alexkokko.com/ohje.html

Kompuroivat koirat

Tarinoita päänsä puihin pahki juoksevista wipukoista kuulee aina silloin tällöin - ei mitään legendaa vaan totisinta totta! Meidän ruikulat rakkimme eivät harrasta maastojuoksua ja kotipihan kahden jättivaahteran ympäri juoksevat vain kahdeksikkoa.

Sen sijaan pentuna Lusmu tykkäsi ottaa täydet vauhdit ja törmätä ihmispolojen polvitaipeisiin takaapäin (tuntui, että polvilumpiot pullahtavat sijoiltaan jalkojen notkahtaessa) tai suoraan Lötkön kylkeen (Lötkö heitti voltin ilmassa törmäyksen voimasta). Onneksi tämä tapa on jo jäänyt.

Ruikulakoipiset rakkimme ovat ihan muuten vaan kompuroita! Kompastelevat rappusissa, mutkia juostessaan kellahtavat kyljelleen, liukkailla mätkähtelevät mahalleen, putoilevat jopa sohvalta riehaantuessaan. Tassu sutii tämän tästä!

Pari päivää sitten Lusmu aamupissalle sännätessään liukui, jälleen kerran, takaoven kiviportaat mahallaan. Illalla vasta huomasin, että etutassussa oli oikein reikä, lihas paistoi paljaana. Kipeäkin varmaan.

Pieni potilaamme.

Ulkona on sen verran hyytävää (yli 10 astetta pakkasta), että kylmä varmaan ottaa ikävästi ruhjeeseen. Ainakin tuntui aristavan jalkaa ulkoilun jälkeen, väriltään kirkkaanpunaista.

Ulkoulupuvutkin kun ovat lahkeetonta mallia, Mies ehdotti jalanlämmittimen tekemistä. Mies selitti: "siis sellainen kuin tenniksenpelaajilla oli ranteissaan kultaisella 80-luvulla."

Tuumasta toimeen!! Lankana ulkoilupuvun värin mukaan 7-veikkaa, vuori ihanan pehmoisesta ja lämpimästä 100% alpakkalangasta. Mutta eihän luisessa koivessa mikään omin avuin pysy, testasimme pissalenkillä hakaneulalla pukuun kiinnitettynä.

Hyvin toimi! Koira käveli somasti, jalkaansa vatkaamatta (ei siis yrittänyt päästä eroon lämmittimestä).

Lähdin Äidille kuskiksi Ideaparkkiin. Tein omankin ostoslistan: vain yksi ainoa, mutta sitäkin tärkeämpi tarve: tumppuhenkseli. Tiedättehän? Se vekotin, jolla lapanen kiinnitetään toppahaalarin hihaan? Tai siis jalanlämmitin ulkoilupukuun.

Äidin listalla oli kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Kotona Äidin kasseista löytyi kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Minun kassistani löytyi 2 kerää tarjous-Veikkaa.  

EI tumppuhenkseliä!!! En muistanut koko asiaa - koko reissulla!

On se nyt aika tyylitöntä kuljeskella hakaneuloitettuna kylällä!! Lusmu ansaitsee parempaa! Mummu-vainaan rintarossin!! Mutta vain lainaksi!

Osta koiralle villapaita!

Tämä on mainos!

Novitan sivuilla oli ihan ihana villapaitaohje, Sulo-malliston klassinen shaalikauluksinen palmikkoneule, kuvassakin poseeraa söpöinen italiaano! (Kuva: Novita)

Esittelytekstissä ehdoteltiin sopivia kokoja sopiville (!) roduille: XS pienelle jackrusselille, S esimerkiksi mäyräkoiralle tai italiaanolle, M whippetille tai kääpiösnautserille ja suurin koko vaikka dalmatialaiselle tai labradorinnoutajalle.

PAKKO, PAKKO! Aloitin heti 3 neuletta vanhoilla koodiväreillä: pölhöimmälle punaista (Lusmu), silmälläpidettävälle oranssia (Luupää), helppohoitoisimmalle vihreää (Lötkö).

Kaikki etenivät, mutta ekana valmistui Lusmun punainen villis. Neule ei näyttänyt kovin isolta ja Lusmu on koiristamme sippoisin, joten tuntui järkevimmältä tehdä se ensimmäiseksi valmiiksi. Lötköllä on ihan tolkuttoman runsas rintavarustus ja Luupää on muuten vaan iso ja kolho.

Jännitys väreili ilmassa villapaitaa sovitettaessa. Lötkö rakastaa kaikkea lämmintä, olisi väen väkisin sukeltanut villapaitaan. Lusmu pukee mielellään vaatetta päälle, koska se yleensä tarkoittaa pitkää lenkkiä. Luupää tuskin tajusi, mistä on kyse, mutta koska kaikki muut touhottivat, piti sen toheltaa mukana kaikkein hurjimmin...

Da-daa! Siinä se on!

Hieno, mutta PIENI!!! Lyhyt, peppu ei peity!!

Innostus hiipui melkomoisesti... Täytyy miettiä mitoitusta uudelleen, olisivatko jo aloitetut vielä pelastettavissa. Palmikko on sen verran suuritöinen, ettei kamalasti huvittaisi purkaa ja tehdä uudestaan. Mutta malli on hyvä ja kokeilen seuraavaksi L-mitoitusta pidnnetyllä helmalla romuluiselle Luupäälle...

Tämä punainen on nyt joka tapauksessa tarpeeton! Haluaisiko joku ostaa, omalle tai lahjaksi??

Lankana Novita 7 veljestä, konepestävä (lämpötilalla ei MITÄÄN väliä, kaikki on kokeiltu 30 ja 90 asteen väliltä, EI HUOVU vaikka yrittäisi!). Villaa 75%, villa on hyvä materiaali lämmön eristävyytensä takia, pysyy kosteanakin lämpimänä.

Hinta 40 eur, sisältäen postituskulut. Jos kiinnostuit, lähetä sähköpostia rakkauden_talossa (at) luukku.com, pistän tarkempia mittoja pyydettäessä.

Keväällä julkistetaan uudet Sulo-mallit, koirien pipo ja kauluri. Niitä odotellessa...

SULOISTA VIIKONLOPPUA!

Pitsihuivi Sisarelle

Tavoiteaikataulusta myöhästynyt KyJy #15, pitsihuivi Sisarelle, neulottiin valmiiksi jo uudenvuodenaaton eläinlääkärireissulla (juu, käsitöin autossa ellen aja), mutta kässykassi jäi useammaksi päiväksi autoon ja kulki Miehen työmatkoilla - eikä Mies-pirulainen päätellyt edes langanpätkiä! Vaan viimein on valmista.

Malli Moda 2/2011, lankana kasvivärjättyä Viron villaa, menekki n. 250 g (unohdin punnita), pyöröpuikot 4½ (itse asiassa kahdet pyöröpuikot, kun  silmukkamäärä ei enää mahtunut yhdelle...).

Sisko valitsi värin, mesiangervon, mutta valitettavasti se ei riittänyt keskikolmiota pidemmälle. Jatkoin  pietaryrtillä ja vielä porkkanannaateillakin. Ja kirjavahan siitä sitten tuli, vaikka kerällä näyttivät aika samansävyisiltä.

Ensin ajattelin, että Sisko saakin huivin vasta seuraavaksi talveksi, täytyy heittää ensi kesän kasvivärjäyskurssilla väripataan tasaisemman sävyn saadakseen. Vaan Siskopa halusikin huivin tällaisenaa, sävyerot vain korostavat kasvivärjäys-ideaa, kuulemma. Olkoon siis niin!

* * * * *

Toivotukset ovat jääneet joulutössötyksessä vähemmälle! Helinä, Peppi, Riitta, Irma, Laura, Sini, Intianminttu, Mimon mami, Taina ja Maikki - lämpimästi TERVETULOA Rakkauden taloon!

Vuoden eka

Vuoden eka valmistunut käsityö on jatko-osa Veljentyttö Nuoremman pitsikaulurille - lupasin tehdä kämmekkäät, kun lankaa jäi rippunen.

Ja teinkin. Lankana Novita Flip Flop, menekki 70 g, sukkapuikot 5.

 

Lanka tosin loppui kesken, lisää oli haettava. Ja niin tein sitten jatkojen jatkoista vielä pipon eli pipan, myssyn, mössän, lätsän, kotsan. Malli omasta päästä, huivin pitsimallia toki hyödyntäen. Pyöröpuikot 4½ ja 6, langanmenekki 90 g.

Tykkään, toivottavasti myös Vt. Nuorempi tykkää! Kauluri ainakin on ollut mieleinen.

PS. Päivittelin Väkerrykset 2011 -sivulle loputkin vuoden mittaan valmistuneet kässyt. Sukkia tai muita lämiskänlämmittimiä näyn tehneen 24 paria. Ihan hyvä, vaikkei edellisvuoden tasoon päästykään (68 paria). Tyynynpäällisissä pistin kuitenkin paremmaksi, 31 tyynyä + 1 patjapussi (edellisvuonna 8 päällistä). Erilaisia kasseja ja pussukoita näkyy tehdyn 20 kpl + kasa muita "säilyttimiä" (ed. 3 + 1).

Monta ideaa, ajatusta, toivetta ja suunnitelmaa on tällekin vuodelle - katsotaan, mitä saan aikaiseksi...

PPS. Lötkö on parantunut! Sai kesselikohtauksen: kiemurteli sohvalla, pureksi tyynynkulmia ja säntäili hetken pitkin kämppää. Ruokakin maittoi jo illalla.

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Syksyn paras

Ellei peräti koko vuoden, niin ainakin syksyn paras hankinta on ollut Novita Sukkalehti!!

Lehden 30 ohjeesta (niitä perussukkia Nallesta / Seiskaveikasta / Isoveljestä en laske tähän lukuun mukaan!) toteutin jouluun mennessä 10. Ja vielä on muutama kiva ja innostava malli tekemättä!

Malli B saga-palmikkosukat

Äidin Serkun Miesystävälle

tummanruskea Novita 7 veljestä, 125 g, puikot 3½

Valitettavasti kiva palmikkomalli ei kauhean hyvin erotu kuvasta.
Mallissa palmikoita oli koko varren ympärysmitalta, mutta tyydyin vain kolmeen etummaiseen, kun sukat tulivat mieshenkilölle.
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

 Malli D palmikkosukat

Isälle

tummansininen Novita 7 veljestä, 120 g, puikot 3½

Vasta kuvatessa huomasin, että olen tehnyt 2 kpl oikean jalan sukkaa!! Palmikot molemmissa samalla reunalla! Sen siitä saa, kun kutoo yötä myöden silmät ristissä...  Ehkä kelpaa saappaisiin kuitenkin?
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

Malli F piirakkasukat

Äidille

turkoosi Novita 7 veljestä, 105 g, puikot 3½

Hauska malli, kiva kutoa! Tykkään varren kierretyistä silmukoista, siisti ja napakka. Yläresorista tein ohjetta korkeamman.

Malli J polvenylisukat

Veljentyttö Vanhemmalle

tummanharmaa Novita Nalle,195 g, puikot 3

Nämä sukat tein POIKKEUKSELLISESTI täysin ohjeen mukaan!!

Malli O keskikuviosukat

Sisarelle

raparperinlehdillä värjätty Novita 7 veljestä, 135 g, puikot 3½

Ihan eka sukkapari, jonka tein lehden ohjeella!
Ranskalainen kantapää oli ihan uusi tuttavuus.

Malli P virkatut sukat

itselle

Novita Nalle Syreeni

Ihan kamalat tallukkaat, mutta vika on vain tekijän! Sovelsin ohejtta liikaa, eri langalle, eri silmukkamäärille... Yösukkina kuitenkin oivalliset.

Malli Q tennarisukat

Veljentyttö Nuoremmalle

pinkki & luonnonvalkoinen Novita 7 veljestä, 90 g, puikot 3½

Hih, nämä oli ihan PAKKO tehdä!
Nauhojen alla olevaa resoria en tehnyt ihan kärjen "kumipäähän" asti. Ja tietysti tennareihin oleellisesti kuuluva raita piti lisätä (virkkaamalla).
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

Malli R pitsisukat

Äidin Serkulle

vadelmanlehdillä ja -varsilla värjätty Novita 7 veljestä, 145 g, puikot 3½

Äidin Serkulta sain syksyllä ihanat Boknäsin rulokaapin ja työtuolin - sukkapari on varsin vaatimaton korvaus upeista kalusteista!! Toivon kuitenkin, että Serkulle tulisi mukavia muistoja lapsuudenkodistaan ja näistä kalusteista aina sukat jalkaan vetäessään!

Muutin ohjetta sen verran, että kudoin keskikuviota ihan kärkeen asti ja tein ristiinvahvistetun kantapään.

Malli U ryppyvarsisukat

Veljentyttö Vanhemmalle

musta Novita Flip Flop, 140 g, puikot 6

Tätä mallia muuntelin radikaaleimmin, jätin terät vallan pois ja hyodynsin vain varren kivan neulemallin säärystimiin. Käytössä kuulemma tanssitunneilla.

Malli V pystyraitasukat

Veljentyttö Vanhemman Poikaystävälle

tummin- ja vaalein harmaa Novita 7 veljestä, 260 g, puikot 3½

Suuritöisimmät sukat, mitä ikinä koskaan olen tehnyt! En muistanutkaan, että kirjoneuleen vääntö olisi niin hidasta - samassa ajassa olisin tehnyt kymmenet perussukat! Mallia oli kyllä kiva kutoa ja sukat ovat takuulla lämpimät - ja ehkä vähän liian isot saajalleen...
Kärkikavennus tehty toisin kuin ohjeessa.

* * * * *

Tätä kirjoitellessani Veljenvaimo tekstaili:

"Näin viime yönä unta, että valmistelin juhlia (rippi- tms.) ja sä sanoit päättäväisesti, että tarvii juhlissa olla villasukanmyyntikoju tai ei ole juhlat eikä mitkään!
Lupasit tuoda myyntipöydän ja tehdä sukkia myyntiin aina yhden kappaleen ja sitten kutoa toisen, kun kaupat on tehty. Näin ehdit saada monipuolisemman valikoiman sukkia tarjolle..."

Nauroin ihan vääränä! Mies kyllä sanoi, tekstarin hänelle luettuani, että ei ne ostajarukat koskaan sitä toista sukkaansa saa, olen taas jo keksinyt muuta tekemistä siihen mennessä...

Pöh! Ei kun Veljentyttö Nuoremman rippijuhlia odottelemaan...